Tieteen ja taiteen rajapinnalla

Description

Essi Laitinen suunnitteli uraa ammattihuilistina, mutta päätyikin rauhantutkijaksi. Nyt hän on löytänyt poikkeuksellisen tavan tehdä tiede- ja taideuraa samanaikaisesti – vaikka vuorokauden tunnit eivät ole riittää.

Subject

Espoon Otaniemessä, Teknologian tutkimuskeskus VTT:n aulassa katse kiinnittyy mustaan tyllihameeseen.

Rauhantutkija Essi Laitinen on pukenut sen tumman toimistopukunsa päälle. Hame ja pitkällä selässä roikkuvat vaaleat kiharat erottavat hänet insinöörityöpaikan harmaudesta

Hame on viesti Laitisen toisesta ammatista: taidepop-artistista nimeltä Alia Selene.

Päivisin Laitinen analysoi vetytalouden oikeudenmukaisuuskysymyksiä. Iltaisin hän istuu kotona läppärin ääressä ja äänittää kappaleeseen joutsenten laulua jäljitteleviä huilusooloja. Molemmissa rooleissa tavoitteena on sama: rakentaa rauhaa.

Essi Laitisen työtä on tutkia vetyhankkeisiin liittyviä oikeudenmukaisuuskysymyksiä. Esimerkiksi sitä, miten hankkeiden kalliita viivästymisiä ja epäonnistumisia voidaan estää ja miten varmistetaan, että muutos on reilu kaikille. Kuva: Rio Gandara / HS

Essi Laitinen ei aio valita uraa tieteen ja taiteen välillä. Hän kokee, että tutkijan ja artistin työ eivät kilpaile, vaan ne tukevat toisiaan. Kuva: Rio Gandara / HS

Alun perin Laitisesta piti tulla ammattihuilisti. Hän valmistui Kalevan lukion musiikkilinjalta ja tähtäsi Sibelius-Akatemiaan. Harjoitustunteja kertyi tuhansia.

”Se oli aika vakavaa hommaa. Lukioaikana mulle kertyi paljon poissaoloja, kun olin soittamassa kaikissa kilpailuissa ja produktioissa”, Laitinen muistelee.

Ensimmäinen yritys Sibelius-Akatemiaan ei tuottanut tulosta. Toisella kerralla Laitinen jätti pääsykokeet väliin viime hetkellä. Musiikki jäi tauolle, ja Laitinen suuntasi miettimään tulevaisuuttaan – yllättävään paikkaan.

 

Kesällä 2015 Laitinen työskenteli baarin sisäänheittäjänä Kreikassa, Kosin saarella.

Elettiin pakolaiskriisin suurta aaltoa. Kos oli yksi ensimmäisistä paikoista, joka otti vastaan pakolaisia. Laitinen näki, miten ihmiskohtalot muuttuivat tilastoista todellisuudeksi ja turismilla elävä saari ajautui humanitaarisen kriisin ytimeen.

 

”Suurin turvallisuusuhka siellä eivät olleet pakolaiset, vaan humalaiset turistit. Siinä vaiheessa aloin oikeasti miettiä, miten tämä maailma toimii.”

 

Kokemus sai hänet muuttamaan suunnitelmiaan. Hän aloitti kansainvälisten suhteiden opinnot Tallinnan teknillisessä yliopistossa ja syventyi myöhemmin rauhantutkimukseen Tampereen yliopiston maisteriohjelmassa.

 

Musiikki palasi Laitisen elämään hitaasti, mutta uudessa roolissa.

Nuorempana musiikki oli ollut keino esiintyä ja tavoitella taiteilijan uraa. Nyt siitä oli tullut väline tarkastella ja ilmaista maailmaa, jonka ristiriitojen keskellä hän elää tutkijana.

 

Erityisesti rauhanteemojen tuominen musiikkiin tuntuu Laitisesta nyt tärkeämmältä kuin koskaan.

 

”Meillä on resurssikilpailua, sotia, mielenterveyskriisi”, Laitinen luettelee.

 

”Mielestäni tällaisessa ajassa kulttuuri, joka tarjoaa pakopaikan ja vahvistaa empatiaa, on erityisen tärkeää. Musiikki voi lisätä ymmärrystä toisia ihmisiä kohtaan.”

Tutkijantyössä Essi Laitiselle avautui musiikin tekemiseen täysin uusi maailma. Kuva: Rio Gandara / HS

”Mielestäni tällaisessa ajassa kulttuuri, joka tarjoaa lohtua ja vahvistaa empatiaa, on erityisen tärkeää.”

Tulevaisuudessa Essi Laitinen toivoo voivansa yhdistää tutkimusta ja taidetta entistä enemmän. Kuva: Rio Gandara / HS

Tutkijana Laitisen on pysyttävä analyyttisenä ja objektiivisena. Taiteensa kautta hän pääsee kommentoimaan tutkimuslöydöksiään.

Ajoittain Laitinen kokee kaksoisroolin ristiriitaisena. Tutkijana olisi tärkeää herättää luottamusta, kun taas taiteilijana pitäisi herättää tunteita.

 

Yksi tapa kommentoida tutkimustuloksia on kirjoittaa kappaleita ristiriitaisten pelastajahahmojen kautta. Esimerkiksi Sielujen soturi -kappaleessa Laitinen laulaa miljardöörien, kuten Elon Muskin ja Jeff Bezosin, näkökulmasta. Kappaleessa käsitellään, kuinka nämä hahmot etsivät ratkaisuja ilmastonmuutokseen samalla kun he hyödyntävät muiden maiden luonnonvaroja.

 

”Biisi kysyy, keihin me luotetaan, keitä me kuunnellaan, mihin me uskotaan ja mitä olemme valmiita uhraamaan ilmastokriisin ratkaisemiseksi.”

 

Toisaalta tutkijan ja artistin ammateissa on paljon samaa. Molemmat työt vaativat luovuutta ja itsenäistä työskentelyä. Parhaimmillaan ne ruokkivat toisiaan. Siksi Laitinen aikoo pitää tiukasti kiinni molemmista ammateistaan. Siitäkin huolimatta, että musiikkiura lähtisi lentoon.

 

”Nämä molemmat on mulle yhtä arvokkaat identiteetit. On vaikeaa nähdä, että luopuisin tästä tutkimustyöstä.”

 

Tulevaisuudessa Laitinen toivoo voivansa yhdistää tutkimusta ja taidetta entistä enemmän. Hän haaveilee konserttikiertueista ja monitaiteellisista projekteista, joissa voisi hyödyntää myös tutkimustuloksia.

Vuorokaudessa on silti vain 24 tuntia. Laitinen nauraa olevansa ”kierroksilla käyvä ihminen”, joka tarvitsee välillä muistutuksen levosta. Onneksi ystäväpiiristä löytyy apua. Esimerkiksi kuvataiteilijana toimiva ystävä Linda Salo on kuvannut Laitiselle musiikkivideon.

Työtaakkaa ei helpota se, että Laitinen valmistelee kahden työn ohessa väitöskirjaa ympäristökonflikteista Itä-Suomen yliopistoon. Kokopäivätöitä on siis käytännössä kolme.

”Eihän tässä ole mitään järkeä. Mutta haluan tehdä tätä kaikkea omilla ehdoilla.”