TY - BOOK
T1 - Öljysäiliöiden suojarakenteiden kunto ja kunnonhallinta
T2 - CISTERI-projekti
AU - Kääriäinen, Hannu
AU - Tulla, Kauko
AU - Vähäsöyrinki, Erkki
PY - 2002
Y1 - 2002
N2 - Lämmitysöljyn varastoinnin turvallisuus ja
ympäristöriskien hallinta (Cisteri) -projektin
osahankkeessa "Öljysäiliöiden suojarakenteiden kunto ja
kunnonhallinta" tutkittiin kenttäkartoituksen,
laboratoriokokeiden ja kohteissa tehtyjen
pinnoitekokeiden avulla suoja-allasrakenteita ja niiden
korjausmahdollisuuksia.
Kenttäkartoitus tehtiin rakennusten sisällä oleviin
suoja-altaisiin. Kartoituksessa käytettyjen
kuntoisuuskriteereiden perusteella havaittiin, että
puolet tutkituista allasrakenteista ei täyttänyt
tiiviydelle asetettuja vaatimuksia. Rakenteissa oli
halkeamia ja rapautumaa, tai materiaali arvioitiin niin
hauraaksi, että se vuodon sattuessa voi imeä ja läpäistä
öljyä. Öljysäiliön ja suoja-altaan välinen vapaatila oli
yleensä varsin pieni.
Allasrakenteiden materiaaleja (betoni, tiili ja rappaus)
tutkittiin laboratorioissa, jolloin havaittiin, että
kaikki materiaalit imivät jossain määrin öljyä. Tiileen
ja laastiin sekä tavanomaiseen vanhaan betoniin öljy
imeytyi kymmenen tunnin aikana noin 30-40 mm:n syvyyteen.
Yhden vuorokauden kuluttua imeytyminen oli poltetussa
tiilessä ja laastissa noin 70 mm, kalkkihiekkatiilessä ja
vanhassa, tavanomaisessa betonissa 50 mm. Hyvässä
betonissa se oli noin 15 mm. Kokeet osoittivat selkeästi,
että yleisimmin käytetyt allasmateriaalit voivat jonkin
aikaa estää öljyn läpäisyn, mutta ne imevät itseensä
öljyä jo varsin lyhytaikaisen rasituksen aikana. Vain
hyvä betoni (lujuus yli 50 Mpa) kykeni kohtuullisesti
estämään imeytymisen. Öljyn imeytymisestä on seurauksena
hajuhaitta, mistä johtuen vauriotapauksessa rakenteiden
öljyyntynyt pintaosaa joudutaan korjaamaan ja
pahimmillaan koko rakenne uusimaan. Tämän välttämiseksi
tulisi harkita vanhojen altaiden pinnoittamista öljyä
imemättömällä ja läpäisemättömällä pinnoitteella. Uudet
suoja-altaat tulisi rakentaa imemättömistä ja
pitkäaikaiskestävistä materiaaleista, tai imevät
materiaalit tulisi pinnoittaa heti uutena tiiviillä ja
öljyä kestävällä materiaalilla.
Todellisissa kohteissa tehdyissä pinnoitekokeissa
havaittiin, että suoja-altaiden korjaaminen ja
tiivistäminen on mahdollista ja siihen löytyy myös
soveliaita pinnoiteaineita. Aineiden
pitkäaikaiskestävyyttä, etenkin öljyn vaikutuksen osalta,
ei tutkittu tässä hankkeessa. Kokeissa havaittiin, että
vanhojen altaiden korjaamisessa ja pinnoittamisessa on
monia käytännön ongelmia etenkin tilanahtaudesta ja
öljysäiliön tukirakenteiden mataluudesta johtuen.
AB - Lämmitysöljyn varastoinnin turvallisuus ja
ympäristöriskien hallinta (Cisteri) -projektin
osahankkeessa "Öljysäiliöiden suojarakenteiden kunto ja
kunnonhallinta" tutkittiin kenttäkartoituksen,
laboratoriokokeiden ja kohteissa tehtyjen
pinnoitekokeiden avulla suoja-allasrakenteita ja niiden
korjausmahdollisuuksia.
Kenttäkartoitus tehtiin rakennusten sisällä oleviin
suoja-altaisiin. Kartoituksessa käytettyjen
kuntoisuuskriteereiden perusteella havaittiin, että
puolet tutkituista allasrakenteista ei täyttänyt
tiiviydelle asetettuja vaatimuksia. Rakenteissa oli
halkeamia ja rapautumaa, tai materiaali arvioitiin niin
hauraaksi, että se vuodon sattuessa voi imeä ja läpäistä
öljyä. Öljysäiliön ja suoja-altaan välinen vapaatila oli
yleensä varsin pieni.
Allasrakenteiden materiaaleja (betoni, tiili ja rappaus)
tutkittiin laboratorioissa, jolloin havaittiin, että
kaikki materiaalit imivät jossain määrin öljyä. Tiileen
ja laastiin sekä tavanomaiseen vanhaan betoniin öljy
imeytyi kymmenen tunnin aikana noin 30-40 mm:n syvyyteen.
Yhden vuorokauden kuluttua imeytyminen oli poltetussa
tiilessä ja laastissa noin 70 mm, kalkkihiekkatiilessä ja
vanhassa, tavanomaisessa betonissa 50 mm. Hyvässä
betonissa se oli noin 15 mm. Kokeet osoittivat selkeästi,
että yleisimmin käytetyt allasmateriaalit voivat jonkin
aikaa estää öljyn läpäisyn, mutta ne imevät itseensä
öljyä jo varsin lyhytaikaisen rasituksen aikana. Vain
hyvä betoni (lujuus yli 50 Mpa) kykeni kohtuullisesti
estämään imeytymisen. Öljyn imeytymisestä on seurauksena
hajuhaitta, mistä johtuen vauriotapauksessa rakenteiden
öljyyntynyt pintaosaa joudutaan korjaamaan ja
pahimmillaan koko rakenne uusimaan. Tämän välttämiseksi
tulisi harkita vanhojen altaiden pinnoittamista öljyä
imemättömällä ja läpäisemättömällä pinnoitteella. Uudet
suoja-altaat tulisi rakentaa imemättömistä ja
pitkäaikaiskestävistä materiaaleista, tai imevät
materiaalit tulisi pinnoittaa heti uutena tiiviillä ja
öljyä kestävällä materiaalilla.
Todellisissa kohteissa tehdyissä pinnoitekokeissa
havaittiin, että suoja-altaiden korjaaminen ja
tiivistäminen on mahdollista ja siihen löytyy myös
soveliaita pinnoiteaineita. Aineiden
pitkäaikaiskestävyyttä, etenkin öljyn vaikutuksen osalta,
ei tutkittu tässä hankkeessa. Kokeissa havaittiin, että
vanhojen altaiden korjaamisessa ja pinnoittamisessa on
monia käytännön ongelmia etenkin tilanahtaudesta ja
öljysäiliön tukirakenteiden mataluudesta johtuen.
KW - oil tanks
KW - cisterns
KW - oil heating
KW - condition monitoring
KW - damages
KW - protective structures
KW - basins
KW - concrete structures
KW - bricks
KW - penetration
KW - coatings
M3 - Report
T3 - VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes
BT - Öljysäiliöiden suojarakenteiden kunto ja kunnonhallinta
PB - VTT Technical Research Centre of Finland
CY - Espoo
ER -