Ajotavan mittaaminen ja liikenneturvallisuuden arviointi

Työssä selvitettiin mahdollisuutta kerätä normaalissa liikenteessä, erikoisantureilla varustetulla autolla aineistoa, jonka avulla voitaisiin tarkastella kuljettajakohtaista ajokäyttäytymistä ja mahdollisia liikenneturvallisuusriskejä. Tämä tapahtui mittaamalla neljän, normaalissa ajossa liikkuvan taksin ajoa seitsemän kuukauden ajan pääkaupunkiseudulla. Työssä määriteltiin keskeisiä liikenneturvallisuuteen liittyviä, helposti mitattavissa olevia, kuljettajan ajotapaa kuvaavia muuttujia ja niiden raja-arvoja. Lisäksi tarkasteltiin kuljettajakohtaisen nopeusmittauksen soveltuvuutta kuljettajien palautejärjestelmäksi. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kuljettajien ajokäyttäytymisessä on selviä eroja, joiden voidaan arvioida olevan liikenneturvallisuuden kannalta olennaisia. Tämän tutkimuksen aineistossa liikenteen konfliktitilanteisiin eli lähes-onnettomuuksiiin liittyvät äkilliset jarrutukset ja ylinopeus liittyivät usein samoihin kuljettajiin. Lisäksi tähän riskialttiimmaksi arvioituun ajotapaan liittyi yleensä keskimääräistä useammin voimakkaita jarrutuksia ja suuria sivuttaiskiihtyvyyksiä. Keskivertoa riskialttiimmalla tavalla (ylinopeus, äkilliset jarrutukset) ajaneet kuljettajat ajoivat usein iltaisin ja öisin. Yleisesti ottaen äkillisiä jarrutuksia tapahtui selvästi enemmän öisin. Tutkimusten tulokset osoittavat, että työnantaja tunnistaa usein ilman erillisiä mittauksia rauhalliset kuljettajat, mutta keskiverto- ja riskialttiilla tavalla ajaneiden kuljettajien erottaminen saattaa olla vaikeaa. Kuljettajien ajotavan seuranta ja sen käyttäminen palautteen, koulutuksen ja palkitsemisen perustana on keskeinen osa yritysten liikenneturvallisuutta edistävää työtä ja sen kehittäminen jatkossa on tärkeää. Lisäksi anonyymiä ajotavan mittaamista voitaisiin hyödyntää julkisella sektorilla esimerkiksi liikenneseurannassa ja -suunnittelussa. Äkilliset jarrutukset osoittautuivat mielenkiintoiseksi mittauskohteeksi. Niitä tapahtui normaaliliikenteessä jopa hieman odotettua useammin ja niiden rekisteröintiä kehittämällä voidaan saada täysin uudenlaista tietoa liikennesuunniteluun ja -tutkimukseen. Lisätutkimusta äkillisistä jarrutuksista tarvitaan esimerkiksi selventämään näiden äkillisten jarrutusten luonnetta ja liikennetilanteita, joihin ne liittyvät.