Akustinen luotaus kallion rakennetutkimuksissa

Kiteisen kallion kaltevissa rei'issä tehdyissä akustisissa luotauksissa mittausanturi on usein kosketuksissa reiän seinämän kanssa, minkä vuoksi kapeiden rakojen aiheuttamat vaihesiirrot rekisteröidyissä signaaleissa korostuvat, ja kulkuajat tulkitaan helposti virheellisesti. Tämän virhelähteen poistamiseksi tiheällä mittauspistevälillä tehtyihin luotauksiin sovellettiin tomografista inversiotekniikkaa. Kun kukin syvyysväli oli mitattu vähintään 10-kertaisella aaltopeitolla, ART-inversio suppeni ja määritti luotettavasti kalliossa olevan seismisen P -aallon nopeuden. Sen sijaan kahden lähekkäin sijainneen anturin välisen matkan edenneen aallon nopeuden tai vaimentumisen määrittämisessä vain yksinkertainen takaisinprojektio selkeytti mittaustulosta. Koko aaltomuodon rekisteröinneistä tunnistettiin myös poikittainen S-aalto sekä reiän seinämää pitkin etenevä putkiaalto. P- ja S-aaltojen nopeuseron perusteella pääteltiin keskimääräinen Poissonin luku ja laskettiin kallion kimmokertoimia. Eri aaltotyyppien amplitudien vaimeneminen määritettiin aaltojen saapumishetken amplitudikeskiarvona. Otaniemen koereiän luotauksissa P - ja S-aaltojen amplitudit vaimentuivat kallion rikkonaisuusjaksoissa, samoissa kohdissa missä P-aallon nopeus on pieni. Sen sijaan putkiaaltojen vaimentuminen kuvasti niitä yksittäisiä rakoja ja rakovyöhykkeitä, joissa muut geofysikaaliset mittaukset, lämpötilaprofilointi, suolaisuusmittaus ja omapotentiaali mittaus viittasivat avoimiin rakoihin, joissa kalliopohjavesi virtaa.