Alihankintayhteistyön kehittäminen kappaletavaratuotannossa

Kotimaisessa kappaletavaratuotannossa alihankintayhteistyön raamit määritetään yleensä vuosisopimuksin. Tyypillisesti asiakkaan osto-osasto hankkii toimittajalta osia kotiinkutsuin tai tilauksin. Toimitusajasta ja muista syistä johtuen asiakas saattaa vaatia toimittajaa varastoimaan valmiita komponentteja. Toimittaja voi ryhtyä varastoimaan osia myös siksi, että taloudellinen tuotantoeräkoko on saatuja tilauksia suurempi. Tavallisesti asiakaskin varastoi samoja osia, jolloin päädytään kaksoisvarastointiin. Tilaus- ja toimitusketjussa saattaa olla kaksi peräkkäistä tilauspistettä; yksi kummassakin varastossa. Kaksoisvarastointi on tämän diplomityön tutkimusongelma. Tavoitteena on selvittää, voidaanko toinen varastoista poistaa. Lisäksi etsitään kannattavuuden parannuskohteita ja ohjauksen kehitystapoja. Tutkimusote on toiminta-analyyttinen ja lähestymistapa analyyttinen. Työssä tutkittiin kahden toimittaja-asiakasparin välistä rajapintaa. Tutkitut yritykset tuottavat kappaletavaro ita, joiden elinkaaret ovat melko pitkiä. Asiakkaiden osto-osastot tekevät tunnettuun tapaan ostotilauksia. Tilaukset ajoitetaan tilauspisteohjautuvasti. Toimittaja taas käynnistää tuotannon oman tilauspisteensä perusteella. Analyysissä yhdistettiin toimittajan ja asiakkaan tapahtuma- ja varastotasotiedot vuodelta 1999. Analyysin tulokset osoittivat, että kannattavuutta voidaan parantaa poistamalla tuottamattomia tapahtumia. Samalla on mahdollista eliminoida tai vähentää varastoja. Lisäksi havaittiin peräkkäisten tilauspisteiden aiheuttamia kompleksisuusvaikutuksia. Eräissä tapauksissa toimittajan varasto voidaan kokonaan poistaa. Joka tapauksessa tilaus- ja toimitusketjun ohjausta on muutettava niin, että kahta peräkkäistä tilauspistettä ei ole. Kompleksisuusvaikutuksia voi lieventää huomattavasti poistamalla logistiikkaketjun takaisinkytkentöjä. Jos kaksoisvarasto tarvitaan, voidaan ensimmäisestä varastosta tehdä toimituspuskuri, josta käyttöpaikoilla olevaa varastoa täydennetä än. Jälkimmäistä varastoa voidaan täydentää tuotantovaiheiden tai tilauspisteen mukaan, mutta ensimmäisen varaston täydennykset on tehtävä asiakkaalta tulevan pidempiaikaisen tiedon perusteella. Ohjausta kehitettäessä kannattaa siirtää ensin kysynnän näkyvyyspiste eli VOP, jolloin toimituksia ei tehdä ostotilausten vaan esimerkiksi asiakkaan varaston, kiinteän tuotanto-ohjelman, tuotantosuunnitelman tai ennusteiden perusteella. Tuottamattomia toimintoja voidaan karsia heti tässä vaiheessa. Toisessa vaiheessa toimittaja voi muuttaa toimintaansa enemmän kysynnän mukaan ohjautuvaksi, esimerkiksi siirtymällä make to stock-käytännöstä assemble- tai make to order-käytäntöihin. Tätä niin sanottua OPP:n siirtoa tukee asetusaikojen lyhentäminen.