Alihankintayhteistyön kustannusmallitarkastelu: Alihankinnan välillisten kustannusten minimointiin perustuva varaston sijaintipäätös toistuvassa erätuotannossa

Tämä tutkimus oli osa Tekesin, Työelämän kehittämisohjelman ja 11 suomalaisen pk-yrityksen rahoittamaa Koneali-hanketta, jossa tutkittiin suomalaisen konepajateollisuuden alihankintaprosessien kehittämisedellytyksiä ja –tapoja.

Toistuvana erätuotantona valmistettavia alihankintanimikkeitä varastoidaan tyypillisesti sekä pää- että alihankkijalla. Lisäksi alihankintaprosessiin liittyy useita ei-jalostavia työvaiheita tai tapahtumia. Tästä seuraa, että pää- ja alihankkijan yhteenlasketut välilliset kustannukset ovat korkeat. Kirjallisuudesta löytyy perusteluja varaston sijoittamiseksi sekä ali- että päähankkijalle, jos toinen varastoista eliminoidaan. Toisaalta on olemassa useita, usein laadullisia varastoratkaisua ohjaavia ja rajoittavia tekijöitä.

Tutkimuksessa kehitettiin kustannusmalli, joka perustuu välillisiä kustannuksia kuvaavaan kustannusfunktioon, jossa ali- ja päähankkijan välilliset kustannukset lasketaan yhteen. Kustannusmallia testattiin vertaamalla sitä ensin viiteen tapaukseen, joissa todelliset tapahtumamäärät ja varastotasot tunnettiin. Toinen testimenetelmä oli kysynnän vaihtelun huomioiva tietokonesimulaatio. Kolmanneksi kustannusmallia kokeiltiin joukkoon erilaisia tapauksia eri yrityspareissa. Rajoituksista huolimatta kustannusmalli vaikutti käyttökelpoiselta ja tulokset vastasivat erityisesti alihankkijayritysten näkemyksiä. Mallin avulla voidaan etsiä tilaus-toimitusprosessin kehityskohteita, tarkastella tapahtuma- ja pääomakustannusten suhdetta, vertailla välillisten kustannusten jakautumista pää- ja alihankkijan välillä sekä tarkastella varaston sijoittamisen ja eräkokojen vaikutusta välillisiin kustannuksiin. Varaston sijaintipäätösmenettely, jolla etsitään niitä varastointitapoja, joilla välilliset kustannukset ovat minimissä vallitsevien rajoittavien ja ohjaavien tekijöiden puitteissa, perustuu
kustannusmallitarkasteluun.

Tutkittuja tapauksia ja havaittuja kehitysmahdollisuuksia on monta. Yhteistä useimmille tapauksille oli, että tapahtumakustannukset aiheuttivat suurimman osan välillisistä kustannuksista. Pyrkimys nopeuttaa varastojen kiertoa ilman muun prosessin kehittämistä ei vaikuta kannattavalta. Toisen varaston eliminointi vaatii yrityksiltä hyvää yhteistyötä sekä luottamusta. Joissakin tapauksissa myös tuplavarasto on perusteltu. Tällöinkin välillisten kustannusten minimointi perustuu yhteistyössä tehtävään tuote- ja prosessikehitykseen.