Ammoniakkipäästöt ja -laskeuma Suomessa

Ammoniakkipäästöjen ja -laskeuman arvioiminen on osa Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) ydinvoimatekniikan laboratoriossa kehitettyä happamoitumisen kokonaismallia HAKOMAA. HAKOMAssa arvioidaan rikki- ja typpipäästöjen ajallista kehitystä sekä prosesseja, jotka liittyvät metsämaan ja järvien happamoitumiseen. Ammoniakkipäästöt ovat suurimmaksi osaksi peräisin maataloudesta: kotieläinten lannasta ja väkilannoitteista. Suomen ammoniakkipäästöt olivat vuonna 1986 noin 43 kt NH3. Lähes 80 % päästöistä on peräisin kotieläinten lannasta. Väkilannoitteiden käyttö vastaa vajaasta 10 %:sta päästöistä, samoin turkistarhaus. Teollisuuden osuus päästöistä on pieni, 2 - 3 %. Ammoniakkipäästöt tapahtuvat laajalta alueelta ja päästötiheydet ovat tavallisesti pienet (< 100 mg(N)/m2/a). Poikkeuksena ovat eräät maatalousalueet, teollisuuslaitosten ympäristöt sekä turkistarha-alue, missä päästötiheys on Suomen suurin (1986 1,7 g(N)/m2/a Uudessakaarlepyyssä). Koko Euroopan ammoniakkipäästöt ovat runsaat 9 000 kt NH3 vuodessa ja päästötiheydet keskimäärin yli 10-kertaiset Suomen päästötiheyteen verrattuna. Ammoniakkipäästöjen aiheuttama laskeuma Suomessa vaihtelee 0,02 - 0,4 g(N)/m2/a. Vaikkakin ammoniakin leviäminen on luonteeltaan enemmän paikallista kuin typen oksidien, on suurin osa laskeumasta (noin 70 %) peräisin ulkomailta. Ammoniakkipäästöjen aiheuttama typpilaskeuma Suomessa on lähes yhtä suuri kuin NOx-päästöjen aiheuttama laskeuma, ja yksistään samaa suuruusluokkaa kuin kokonaistyppikuormitukselle arvioitu kriittinen rehevöittävä kuormitus.