Aravarakentaminen pääkaupunkiseudulla vuosina 1950-1985: Stadsbygdens utvecklingsdynamik -projektin osaraportti 4

Tässä työssä selvitetään valtion lainoittaman tuotannon eli aravarakentamisen määrää ja merkitystä pääkaupunkiseudun asuntotuotannossa kaudella 1950-1985. Tutkimuksessa esitellään asuntopolitiikan ja maapolitiikan muutoksien lisäksi muita yhteiskunnan kehitystekijöitä ja suunnitteluideologisia muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet seudun asuntotuotantoon ja sen sijaintiin. Aluksi tutkitaan koko seudun ja kuntien osalta asuntotuotannon vuosittaiset määrät ja vapaarahoitteisen, aravaomistus ja arava vuokratuotannon osuudet siitä. Seuraavaksi esitetään viiden vuoden aikasarjoissa asuntotuotannon sijainti, volyymi ja aravatuotannon osuus siitä kaupunginosan tarkkuudella. Aravatuotannon sijoittumista tarkastellaan esimerkkialueiden avulla myös kaupunginosan sisällä. Aravarakentamisesta selvitetään lisäksi sen osuus sopimustuotannosta ja rakennusalan keskittymisestä. Aravalainoituksella on rahoitettu keskimäärin 41 % seudun asuntotuotannosta kaudella 1950-1985. Aravatuotanto on ollut suhteellisesti merkittävintä 1970-luvun lopulla, jolloin sen osuus oli 50-70 % koko tuotannosta. Aravarakentamisen on useimmiten lisääntynyt matalasuhdanteiden aikana ja varsinkin aravavuokra-asuntojen rakentaminen on lisääntynyt vapaarahoitteisen tuotannon vähentyessä. Rahoituksen lisäksi aravalla on ollut myös muita ulottuvuuksia. Asuntolainoituskohteet ovat yleensä sijainneet seudun aikaisempaan aluerakenteeseen nähden syrjässä, seudun perifeerisimmissä osissa. Aravalainoitus on täten edesauttanut kaupunkirakenteen hajoamista. Aravatuotanto on keskitetty omille alueilleen sekä seudullisesti että kaupungin osien sisällä, minkä lisäksi vielä aravavuokra ja aravaomistusasunnot on rakennettu omille suunnilleen. Tämä näkyy selvimmin sopimus alueilla, mutta niiden ulkopuolellakin asuntotuotanto on eriytynyt rahoitusmuodon mukaan. Valtion lainoittamaa tuotantoa on rakennettu suhteellisesti enemmän sopimus alueille kuin muualle. Sopimusalueilla rakennuttajat ovat osanneet monipuolisesti hyödyntää aravalainoitusta. Valtion lainoittama tuotanto toimi vetoapuna perustettaessa uusia asuntoalueita. Alueiden saatua riittävästi palveluja ja paremmat liikenneyhteydet siirryttiin kysynnän kasvaessa rakentamaan vapaarahoitteisia asuntoja. Tutkittaessa aravatuotannon rakentajia huomattiin aravarakentamisen keskittyneen muutamille suurrakentajille; kuusi rakennusyritystä on rakentanut seudun aravatuotannosta kolme neljäsosaa vuosina 1970-1985.