Arvio ei-päästökauppasektorin päästövähennyskeinoista ja -kustannuksista Suomessa

Tähän julkaisuun on koottu arvioita ja näkökulmia päästökaupan ulkopuolisten sektorien päästövähennyskeinoista Suomessa. Alkuperäiset julkaisut ovat MTT:n (Regina ym 2011), SYKE:n (Alaja 2009, Lindh 2010), LVM:n (2011) ja ympäristöministeriön (2008). Eri sektorien päästöennusteiden perusteella on muodostettu päivitetyt nyky- ja lisätoimiurat koko ei-PK-sektorille. Päivitettyjä lisätoimi- ja nykytoimiskenaarioita verrattiin Suomen nykyiseen -16 %:n päästövähennystavoitteeseen vuodelle 2020 ja mahdolliseen tiukempaan tavoitteeseen, jotta saataisiin arvioitua kuinka pitkälle nykytoimet riittävät ja kuinka paljon tarvitaan lisätoimia. Päästövähennyksiä ja niihin liittyviä suoria kustannuksia tarkasteltiin myös epävarmuudet huomioon ottavalla SONETS-mallilla (Hast ym. 2011), joka on kehitetty ei-päästökauppasektorin kasvihuonekaasujen ja päästövähennysten mallintamiseen. Suomen nykyinen -16 % tavoite, joka vastaa EU:n 20 % päästönvähennystavoitetta, voitaisiin saavuttaa kokonaan kotimaisin toimin. Tämän lisäksi voidaan ostaa päästöyksiköitä, joilla voidaan välttää kaikista kalleimmat kotimaiset toimet ja tasata päästöjen vuosittaista vaihtelua. Työssä tarkastellut kotimaiset toimet eivät riittäisi saavuttamaan tiukempaa -23 % tavoitetta, joka vastaisi likimain EU:n mahdollista 30 % tavoitetta. Suomi voisi kuitenkin saavuttaa -23 % tavoitteen päästöyksiköitä ostamalla. Malliarvion perusteella nykyisen -16 %:n tavoitteen saavuttaminen maksaisi noin 600 M , mutta arvio sisältää liikenteen biopolttoainetavoitteen ja biokaasun syöttötariffin kustannukset (noin 400 M ). Lisäkustannukset tiukempaan -23 % tavoitteeseen siirtymisestä olisivat noin 200 M .Koska sekä päästöennusteisiin että kustannuksiin liittyy merkittävää epävarmuutta, ei vaadittavista vähennyskeinoista voida saada täysin varmoja arvioita. Ajan kuluessa saadaan uutta tietoa minkä vuoksi perusuria ja lisävähennykeinojen joukkoa tulisi tarkistaa määräajoin.