Arvioita puurakentamisen kasvihuonevaikutuksesta. 1. Skenaariotarkastelu potentiaalisesta puunkäytöstä ja sen kasvihuonevaikutuksesta vuosien 1990 ja 1994 uudisrakentamisessa. 2. Rakennuskannan puutuotteiden hiilivaranto Suomessa: inventaariot vuosilta 1980, 1990 ja 1995

1) Toteutunutta uudisrakentamista Suomessa vuonna 1990 ja 1994 verrattiin potentiaalisen puun käytön skenaarioon, jossa sama rakentaminen olisi toteutettu maksimoimalla puun käyttö. Skenaarioon tehtiin arvio puuperäisten tuotteiden realistisesta potentiaalisesta markkinaosuudesta kunkin talotyypin eri rakennusosissa. Puun lisäkäyttö vähentää muiden rakennusmateriaalien tarvetta. Puuperäisten tuotteiden kokonaismäärää olisi voitu lisätä lähes 70 %, ja 1 kg:lla puumateriaaleja olisi voinut korvata 3,6 kg kivipohjaisia tuotteita, 0,12 kg metallituotteita ja 0,005 kg muita tuotteita. Arvioitu rakennusmateriaalien primaarienergiankulutus oli 8,8 TWh vuoden 1990 toteutuneessa uudisrakentamisessa. Potentiaalisen puunkäytön skenaariossa energiankulutus oli 7,7 TWh, ja fossiiliset hiilipäästöt olisivat olleet 0,17 Mt C (0,6 Mt CO2) alemmat kuin toteutuneessa rakentamisessa. Puutuotteisiin sitoutuneen hiilen varastot olisivat kasvaneet 0,37 Mt C enemmän, mutta vastaavasti metsäbiomassaa olisi jouduttu kaatamaan 1,5 Mt C lisää verrattuna toteutuneeseen rakentamiseen. Myös bioenergiaa olisi enemmän käytettävissä, koska jätepuuta syntyisi enemmän. Korvattaessa sillä fossiilisia polttoaineita vähenisivät laskennalliset fossiiliset C-päästöt esim. kevyen polttoöljyn tapauksessa 0,24 Mt C (0,9 Mt CO2). Bioenergian hyödyntämisaste voisi kuitenkin olla paljon korkeampi. Teoriassa, jos puuston koko maanpäällinen biomassa käytettäisiin bioenergiana mukaan lukien käytöstä vähitellen poistuvat puutuotteet, fossiilisten C-päästöjen vähennys voisi olla jopa 1,5 Mt C (5,5 Mt CO2). Tutkimuksessa simuloitiin myös ilmakehän sekä puuperäisten hiilivarastojen dynaamisia, rakennusvuoden jälkeisiä muutoksia koko metsien oletetun kiertoajan (80 vuotta) yli. Potentiaalisen puunkäytön skenaario on ilmakehän hiilitaseen kannalta epäedullisempi alussa, jolloin hiilipäästöt ilmakehään ovat suuria. Toisaalta kiertoajan lopussa, kun metsien biomassa on taas uusiutunut ja sitonut hiiltä ilmakehästä, skenaario on selvästi parempi kuin toteutunut rakentaminen, koska siinä käytetään vähemmän fossiilisia polttoaineita. 2) Puutuotteiden hiilivarastoja talonrakennuskannassa sekä maa- ja vesirakenteissa arvioitiin kolmessa inventaariossa vuosilta 1980, 1990 ja 1995. Inventaariomenetelmä perustuu osittain Suomen rakennustilastoihin sekä erityiseen tietokantaan, jota kehitetään ja ylläpidetään VTT Rakennustekniikassa. Inventaarioiden mukaan Suomen talorakennuskannan sahatavaran ja puulevyjen sisältämä hiilivarasto oli vuonna 1980 8,7 Mt C, vuonna 1990 10,7 Mt C ja vuonna 1995 11,5 Mt C. Hiilivaraston keskimääräiset vuosikasvut olivat 1980-luvulla 0,20 Mt C /a ja vuosina 1990-1995 0,15 Mt C /a eli noin 1,3 % ja 0,8 % Suomen fossiilisista hiilipäästöistä vastaavina aikoina. Jos lasketaan mukaan ei-luvanvarainen rakentaminen ja maa- ja vesirakentaminen, hiilivaraston suuruudeksi vuonna 1995 arvioitiin 16,5 Mt C. Kolmannes hiilivarannosta muodostuu omakotitaloista. Hiilivaraston suuruus on noin 3,3 t C jokaista Suomen asukasta kohti ja 2,4 % Suomen metsien sisältämästä hiilivarastosta. Jos lasketaan mukaan vientituotteet, voi Suomen metsistä lähtöisin olevien puutuotteiden kokonaishiilivarasto (pois luettuna puujätteet ja paperituotteet) olla jopa 7 % metsien hiilivarastosta.