Asiakaslähtöinen palvelujen uusiminen kuntajohtoisella innovaatiotoiminnalla

Julkisen talouden kestävyysnäkökulmasta julkisen sektorin innovaatiovajeen poistoon

Timo Sneck

Research output: Book/ReportReportProfessional

Abstract

2010-luvulle asti kunnat ovat kyenneet tuottamaan asukkaita tyydyttäviä palveluja verotuksen ja valtion maksuosuuksien kautta. Itsehallintojärjestelmä on ollut näin perusteltu. 2010-luvun alkaessa yhteiskunnan varat eivät riitä tähän rahoitustapaan. Siksi kyetäkseen tuottamaan asukkaita tyydyttäviä palveluja kunnat joutuvat itse innovaatioita läpi viemällä varmistamaan tarvittavan maksukyvyn. Muutoin kunnallinen itsehallinto kuntakoon suurentamisesta tai palvelujärjestelmien yhdistämisestä huolimatta jää sisällöltään tyhjäksi verrattuna alkuperäiseen tarkoitukseensa. Tuottavuuden kehittäminen palvelujärjestelmäinnovaatioiden avulla on ainoa tapa, jolla kuntasektori voi omin voimin selviytyä 2010-luvun haasteista. Vain kunnat kykenevät viemään lävitse tarvittavat innovaatiot riittävän halvalla ja riskittömällä tavalla, muiden tuottamina niistä ei ole kunnan taloudelle vastaavaa hyötyä. Tämän saavuttamiseksi tutkimuskysymyksenä on siirtää yksityisen sektorin innovaatioilla kannattavuutta ja kasvua tavoittelevat käytännöt kuntasektorille kunnille sopivilla verkostotalouden rakenteilla. Tärkein asia on muuntaa kuntien hyödynnettäväksi veturiyrityksen rooli. Verkottuneessa taloudessa veturiyritys vastaa asiakasrajapintaa hallitsevien innovaatioiden teosta ja teettää tätä tukevan kehitys- ja valmistustyön muilla yrityksillä. Veturiyrityksen kate on innovaatiojohtajan aseman takia oleellisesti muita suurempi. Tämän roolin lisäksi halvemmalla toimivan verkoston työstäminen ansaintalogiikkoineen kuntasektorille sopivaksi edellyttää sellaisen käyttäjälähtöisyyden kehittämistä, missä modulaarisesti kehitettävien palvelujen avulla käyttäjät vertaisedustajineen saadaan mukaan innovatiivisten uudisteiden kehittämistyöhön. Näin voidaan laatia asukkaiden pohdittavaksi tuo-temallinnukset tulevaisuuden toivottavista modulaarisista palvelujärjestelmistä. Kunnallinen itsehallinto voi perustua vain tietämysyhteiskunnan työvälineistöön. Ellei kunta itse käytä välineistöä palvelujärjestelmiensä tehostamisessa, tulevat muut toimijat tilalle. 2010-luvulle tultaessa matalan tuottavuuden toimialana kuntasektori ei voi saada innovaatioista omaa kannattavuuttaan parantavaa hyötyä. Kuntien puutteellisen innovaatiohakuisuuden takia syntyvät voitot menevät innovaatiot kehittäneille yrityksille. Kilpailuttamisvalmisteluissa kunta kuulostelee, millä innovaatioilla yritykset kykenevät parantamaan palvelujärjestelmien tuottavuutta. Varsinaisissa tarjouksissaan yritykset hinnoittelevat myytävän palvelun niin, että kunta ei yksityisen sektorin veturin eli asiakasrajapinnan hallitsijan tavoin kykene nostamaan tuottavuuttaan ja pitämään innovaatiohyödyillä veroprosenttiaan kurissa. Veturiyritykset asettavat omien innovaatioidensa varassa tietyn innovaatiopakotteen alihankkijoilleen, mutta nykyisessä public-private-liiketoiminnassa tilaajina toimivat kunnat joutuvat ostamaan sitä, mitä niille on tarjolla. Tasapuolisuuden vuoksi yksityisen sektorin käytäntöjen mukainen innovaatiohakuisuus kuntasektorin hankintatoimessa vaatii palvelujärjestelmien rakenteiden muutoksia. Kuntasektori Suomessa ajautuu tilanteeseen, jossa työvoimapulan ja palvelu-tarpeen lisääntymisen takia ainoa keino säilyttää nykyistä palvelutasoa olisi tuottavuuden parantaminen. Mutta yllä kuvatun mukaan se ei ole mahdollista. Siksi on venytettävä talousteoriaa kuntia tukevaan muotoon. Vallitsevista kuntien tuottavuutta alhaisena pitävistä mekanismeista päästään eroon kytkemällä innovaatiopakotteisuus eli tuottajille asetetut innovaatioehdot endogeenisen eli sisäsyntyisen kasvun malliin. Näin muotoutuvassa strategisessa palvelujen kehittämismallissa yritysten on helppo toimia, vaikka kunta saa suurimman hyödyn tuottavuuden noususta. Ellei näin tapahdu, innovatiivisten hankintojen nykyideakin menettää merkityksensä kuntien kassan tyhjentyessä ja niiden keskittyessä palvelujen leikkauksiin. Innovaatiohakuisuuden tilalle tulee hinnalla kilpailutus tai toiminnan alasajo kuntien talouden liikkumavaran hävitessä olemattomiin. Tällöin kato käy myös julkista sektoria tukevissa palveluyrityksissä, jotka suuntautuvat uudessa tilanteessa suoraan yksityisasiakkaiden palveluun. Selvitäkseen kunnan on siis otettava innovaatioista hyödyn saavan veturin rooli. Talousteoria tarjoaa kuntasektorille yhden linjan innovaatiohakuiseen endogeenista kasvua tavoittelevaan kuntakulttuuriin. Se on määritteisestikin ainoa 2010-luvulla kuntasektorin omin voimin käynnistettävissä oleva muutoksen hallinnan malli. Innovaatioympäristöllisesti kunnan palvelujen asiakas on jo valmiiksi rahastettu verotuksella. Näillä varoilla tuotettavilla palveluilla esimerkiksi perusturvan alalla on jatkuvasti kasvava palvelujen kysyntä eivätkä palveluja tarvitsevat "karkaa" muille markkinoille. Kuvaannollisesti kuntien käsissä on murrostilanteessa on-off-kytkin. Nykyisessä asennossa nykyisten hyvinvointipalvelujen leikkaukset ovat pakollisia, innovaatiohakuisessa asennossa 2010-luvun ajan yrityssektorin tuottavuusajattelua ja ennakoivaa innovaatiotoimintaa hyödyntäen saadaan palvelujen tuottavuus paranemaan ylimenokauden ajaksi. Murroksen hallintaan tarvitaan uudet työvälineet. Kuntien johtaminen murrostilan yli tapahtuu laatimalla tuotemallinnukset tulevaisuuden toivottavista modulaarisista palvelujärjestelmistä. Niiden avulla syntyy uusia tapoja nopeuttaa käyttäjälähtöisten innovaatioiden läpivientiä. Mallipelit sosiaalisessa mediassa ovat tiedon luonnin ja nopeutetun julkisen sektorin innovaatioprosessin läpiviennin perustyövälineet. Murrosjohtaminen edellyttää kunnan laskentajärjestelmään viittä dimensiota, jotka on yhdistetty pysyvään tulevaisuussuuntautuneen aineiston keräämiseen. Tätä välineistöä käyttäen asiantuntijat kykenevät perustelemaan päättäjille strategiset investointivaihtoehdot euroissa mitattavien, saavutettavien tuottojen ja säästöjen muodossa. Näin kehittyvät innovaatiohakuiset budjetit kunnan talouden ohjauksen ytimeksi. Niiden avulla voidaan perustella kunnan budjetin ulkopuolinen rahoitus itk-hankkeille. Vasta edellä kuvattujen innovaatiohakuisen kuntakulttuurin kehittämien jälkeen hankinnoissa osataan asettaa innovatiivisia palvelumoduuleja lisääviä ehtoja kunnan strategiselle hankintatiekartalle. Oheisessa työssä tarkastellaan perusturvan ja teknisen toimialan piirissä hankintatekniikkaa kehittäviä malleja. Perusturvan alalla ajetaan sisään modulaarista palvelujärjestelmää innovaatioiden kerääjänä, teknisellä toimialalla pitkän aikavälin ympäristönhallinnan edellyttämiin säädöksiin perustuva kehitystyötä, mikä on varsin samankaltaista kaikkialla maailmassa. Kokeilla havainnollistetaan, miten hankinnoissa voidaan erilaisten innovaatioehtojen avulla saada aikaan tuottavuuden nostoa.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages223
ISBN (Electronic)978-951-38-7454-4
ISBN (Print)978-951-38-7453-7
Publication statusPublished - 2012
MoE publication typeNot Eligible

Publication series

NameVTT Science
PublisherVTT
No.1
ISSN (Print)2242-119X
ISSN (Electronic)2242-1203

Keywords

  • innovation enforced endogenous growth
  • public sector innovation deficit
  • innovation enforced growth patterns for low productivity private enterprises and public services
  • Community Intelligence

Cite this

@book{4b05aea210404b538bbf18cb0ebab42f,
title = "Asiakasl{\"a}ht{\"o}inen palvelujen uusiminen kuntajohtoisella innovaatiotoiminnalla: Julkisen talouden kest{\"a}vyysn{\"a}k{\"o}kulmasta julkisen sektorin innovaatiovajeen poistoon",
abstract = "2010-luvulle asti kunnat ovat kyenneet tuottamaan asukkaita tyydytt{\"a}vi{\"a} palveluja verotuksen ja valtion maksuosuuksien kautta. Itsehallintoj{\"a}rjestelm{\"a} on ollut n{\"a}in perusteltu. 2010-luvun alkaessa yhteiskunnan varat eiv{\"a}t riit{\"a} t{\"a}h{\"a}n rahoitustapaan. Siksi kyet{\"a}kseen tuottamaan asukkaita tyydytt{\"a}vi{\"a} palveluja kunnat joutuvat itse innovaatioita l{\"a}pi viem{\"a}ll{\"a} varmistamaan tarvittavan maksukyvyn. Muutoin kunnallinen itsehallinto kuntakoon suurentamisesta tai palveluj{\"a}rjestelmien yhdist{\"a}misest{\"a} huolimatta j{\"a}{\"a} sis{\"a}ll{\"o}lt{\"a}{\"a}n tyhj{\"a}ksi verrattuna alkuper{\"a}iseen tarkoitukseensa. Tuottavuuden kehitt{\"a}minen palveluj{\"a}rjestelm{\"a}innovaatioiden avulla on ainoa tapa, jolla kuntasektori voi omin voimin selviyty{\"a} 2010-luvun haasteista. Vain kunnat kykenev{\"a}t viem{\"a}{\"a}n l{\"a}vitse tarvittavat innovaatiot riitt{\"a}v{\"a}n halvalla ja riskitt{\"o}m{\"a}ll{\"a} tavalla, muiden tuottamina niist{\"a} ei ole kunnan taloudelle vastaavaa hy{\"o}ty{\"a}. T{\"a}m{\"a}n saavuttamiseksi tutkimuskysymyksen{\"a} on siirt{\"a}{\"a} yksityisen sektorin innovaatioilla kannattavuutta ja kasvua tavoittelevat k{\"a}yt{\"a}nn{\"o}t kuntasektorille kunnille sopivilla verkostotalouden rakenteilla. T{\"a}rkein asia on muuntaa kuntien hy{\"o}dynnett{\"a}v{\"a}ksi veturiyrityksen rooli. Verkottuneessa taloudessa veturiyritys vastaa asiakasrajapintaa hallitsevien innovaatioiden teosta ja teett{\"a}{\"a} t{\"a}t{\"a} tukevan kehitys- ja valmistusty{\"o}n muilla yrityksill{\"a}. Veturiyrityksen kate on innovaatiojohtajan aseman takia oleellisesti muita suurempi. T{\"a}m{\"a}n roolin lis{\"a}ksi halvemmalla toimivan verkoston ty{\"o}st{\"a}minen ansaintalogiikkoineen kuntasektorille sopivaksi edellytt{\"a}{\"a} sellaisen k{\"a}ytt{\"a}j{\"a}l{\"a}ht{\"o}isyyden kehitt{\"a}mist{\"a}, miss{\"a} modulaarisesti kehitett{\"a}vien palvelujen avulla k{\"a}ytt{\"a}j{\"a}t vertaisedustajineen saadaan mukaan innovatiivisten uudisteiden kehitt{\"a}misty{\"o}h{\"o}n. N{\"a}in voidaan laatia asukkaiden pohdittavaksi tuo-temallinnukset tulevaisuuden toivottavista modulaarisista palveluj{\"a}rjestelmist{\"a}. Kunnallinen itsehallinto voi perustua vain tiet{\"a}mysyhteiskunnan ty{\"o}v{\"a}lineist{\"o}{\"o}n. Ellei kunta itse k{\"a}yt{\"a} v{\"a}lineist{\"o}{\"a} palveluj{\"a}rjestelmiens{\"a} tehostamisessa, tulevat muut toimijat tilalle. 2010-luvulle tultaessa matalan tuottavuuden toimialana kuntasektori ei voi saada innovaatioista omaa kannattavuuttaan parantavaa hy{\"o}ty{\"a}. Kuntien puutteellisen innovaatiohakuisuuden takia syntyv{\"a}t voitot menev{\"a}t innovaatiot kehitt{\"a}neille yrityksille. Kilpailuttamisvalmisteluissa kunta kuulostelee, mill{\"a} innovaatioilla yritykset kykenev{\"a}t parantamaan palveluj{\"a}rjestelmien tuottavuutta. Varsinaisissa tarjouksissaan yritykset hinnoittelevat myyt{\"a}v{\"a}n palvelun niin, ett{\"a} kunta ei yksityisen sektorin veturin eli asiakasrajapinnan hallitsijan tavoin kykene nostamaan tuottavuuttaan ja pit{\"a}m{\"a}{\"a}n innovaatiohy{\"o}dyill{\"a} veroprosenttiaan kurissa. Veturiyritykset asettavat omien innovaatioidensa varassa tietyn innovaatiopakotteen alihankkijoilleen, mutta nykyisess{\"a} public-private-liiketoiminnassa tilaajina toimivat kunnat joutuvat ostamaan sit{\"a}, mit{\"a} niille on tarjolla. Tasapuolisuuden vuoksi yksityisen sektorin k{\"a}yt{\"a}nt{\"o}jen mukainen innovaatiohakuisuus kuntasektorin hankintatoimessa vaatii palveluj{\"a}rjestelmien rakenteiden muutoksia. Kuntasektori Suomessa ajautuu tilanteeseen, jossa ty{\"o}voimapulan ja palvelu-tarpeen lis{\"a}{\"a}ntymisen takia ainoa keino s{\"a}ilytt{\"a}{\"a} nykyist{\"a} palvelutasoa olisi tuottavuuden parantaminen. Mutta yll{\"a} kuvatun mukaan se ei ole mahdollista. Siksi on venytett{\"a}v{\"a} talousteoriaa kuntia tukevaan muotoon. Vallitsevista kuntien tuottavuutta alhaisena pit{\"a}vist{\"a} mekanismeista p{\"a}{\"a}st{\"a}{\"a}n eroon kytkem{\"a}ll{\"a} innovaatiopakotteisuus eli tuottajille asetetut innovaatioehdot endogeenisen eli sis{\"a}syntyisen kasvun malliin. N{\"a}in muotoutuvassa strategisessa palvelujen kehitt{\"a}mismallissa yritysten on helppo toimia, vaikka kunta saa suurimman hy{\"o}dyn tuottavuuden noususta. Ellei n{\"a}in tapahdu, innovatiivisten hankintojen nykyideakin menett{\"a}{\"a} merkityksens{\"a} kuntien kassan tyhjentyess{\"a} ja niiden keskittyess{\"a} palvelujen leikkauksiin. Innovaatiohakuisuuden tilalle tulee hinnalla kilpailutus tai toiminnan alasajo kuntien talouden liikkumavaran h{\"a}vitess{\"a} olemattomiin. T{\"a}ll{\"o}in kato k{\"a}y my{\"o}s julkista sektoria tukevissa palveluyrityksiss{\"a}, jotka suuntautuvat uudessa tilanteessa suoraan yksityisasiakkaiden palveluun. Selvit{\"a}kseen kunnan on siis otettava innovaatioista hy{\"o}dyn saavan veturin rooli. Talousteoria tarjoaa kuntasektorille yhden linjan innovaatiohakuiseen endogeenista kasvua tavoittelevaan kuntakulttuuriin. Se on m{\"a}{\"a}ritteisestikin ainoa 2010-luvulla kuntasektorin omin voimin k{\"a}ynnistett{\"a}viss{\"a} oleva muutoksen hallinnan malli. Innovaatioymp{\"a}rist{\"o}llisesti kunnan palvelujen asiakas on jo valmiiksi rahastettu verotuksella. N{\"a}ill{\"a} varoilla tuotettavilla palveluilla esimerkiksi perusturvan alalla on jatkuvasti kasvava palvelujen kysynt{\"a} eiv{\"a}tk{\"a} palveluja tarvitsevat {"}karkaa{"} muille markkinoille. Kuvaannollisesti kuntien k{\"a}siss{\"a} on murrostilanteessa on-off-kytkin. Nykyisess{\"a} asennossa nykyisten hyvinvointipalvelujen leikkaukset ovat pakollisia, innovaatiohakuisessa asennossa 2010-luvun ajan yrityssektorin tuottavuusajattelua ja ennakoivaa innovaatiotoimintaa hy{\"o}dynt{\"a}en saadaan palvelujen tuottavuus paranemaan ylimenokauden ajaksi. Murroksen hallintaan tarvitaan uudet ty{\"o}v{\"a}lineet. Kuntien johtaminen murrostilan yli tapahtuu laatimalla tuotemallinnukset tulevaisuuden toivottavista modulaarisista palveluj{\"a}rjestelmist{\"a}. Niiden avulla syntyy uusia tapoja nopeuttaa k{\"a}ytt{\"a}j{\"a}l{\"a}ht{\"o}isten innovaatioiden l{\"a}pivienti{\"a}. Mallipelit sosiaalisessa mediassa ovat tiedon luonnin ja nopeutetun julkisen sektorin innovaatioprosessin l{\"a}piviennin perusty{\"o}v{\"a}lineet. Murrosjohtaminen edellytt{\"a}{\"a} kunnan laskentaj{\"a}rjestelm{\"a}{\"a}n viitt{\"a} dimensiota, jotka on yhdistetty pysyv{\"a}{\"a}n tulevaisuussuuntautuneen aineiston ker{\"a}{\"a}miseen. T{\"a}t{\"a} v{\"a}lineist{\"o}{\"a} k{\"a}ytt{\"a}en asiantuntijat kykenev{\"a}t perustelemaan p{\"a}{\"a}tt{\"a}jille strategiset investointivaihtoehdot euroissa mitattavien, saavutettavien tuottojen ja s{\"a}{\"a}st{\"o}jen muodossa. N{\"a}in kehittyv{\"a}t innovaatiohakuiset budjetit kunnan talouden ohjauksen ytimeksi. Niiden avulla voidaan perustella kunnan budjetin ulkopuolinen rahoitus itk-hankkeille. Vasta edell{\"a} kuvattujen innovaatiohakuisen kuntakulttuurin kehitt{\"a}mien j{\"a}lkeen hankinnoissa osataan asettaa innovatiivisia palvelumoduuleja lis{\"a}{\"a}vi{\"a} ehtoja kunnan strategiselle hankintatiekartalle. Oheisessa ty{\"o}ss{\"a} tarkastellaan perusturvan ja teknisen toimialan piiriss{\"a} hankintatekniikkaa kehitt{\"a}vi{\"a} malleja. Perusturvan alalla ajetaan sis{\"a}{\"a}n modulaarista palveluj{\"a}rjestelm{\"a}{\"a} innovaatioiden ker{\"a}{\"a}j{\"a}n{\"a}, teknisell{\"a} toimialalla pitk{\"a}n aikav{\"a}lin ymp{\"a}rist{\"o}nhallinnan edellytt{\"a}miin s{\"a}{\"a}d{\"o}ksiin perustuva kehitysty{\"o}t{\"a}, mik{\"a} on varsin samankaltaista kaikkialla maailmassa. Kokeilla havainnollistetaan, miten hankinnoissa voidaan erilaisten innovaatioehtojen avulla saada aikaan tuottavuuden nostoa.",
keywords = "innovation enforced endogenous growth, public sector innovation deficit, innovation enforced growth patterns for low productivity private enterprises and public services, Community Intelligence",
author = "Timo Sneck",
year = "2012",
language = "Finnish",
isbn = "978-951-38-7453-7",
series = "VTT Science",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "1",
address = "Finland",

}

Asiakaslähtöinen palvelujen uusiminen kuntajohtoisella innovaatiotoiminnalla : Julkisen talouden kestävyysnäkökulmasta julkisen sektorin innovaatiovajeen poistoon. / Sneck, Timo.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 2012. 223 p. (VTT Science; No. 1).

Research output: Book/ReportReportProfessional

TY - BOOK

T1 - Asiakaslähtöinen palvelujen uusiminen kuntajohtoisella innovaatiotoiminnalla

T2 - Julkisen talouden kestävyysnäkökulmasta julkisen sektorin innovaatiovajeen poistoon

AU - Sneck, Timo

PY - 2012

Y1 - 2012

N2 - 2010-luvulle asti kunnat ovat kyenneet tuottamaan asukkaita tyydyttäviä palveluja verotuksen ja valtion maksuosuuksien kautta. Itsehallintojärjestelmä on ollut näin perusteltu. 2010-luvun alkaessa yhteiskunnan varat eivät riitä tähän rahoitustapaan. Siksi kyetäkseen tuottamaan asukkaita tyydyttäviä palveluja kunnat joutuvat itse innovaatioita läpi viemällä varmistamaan tarvittavan maksukyvyn. Muutoin kunnallinen itsehallinto kuntakoon suurentamisesta tai palvelujärjestelmien yhdistämisestä huolimatta jää sisällöltään tyhjäksi verrattuna alkuperäiseen tarkoitukseensa. Tuottavuuden kehittäminen palvelujärjestelmäinnovaatioiden avulla on ainoa tapa, jolla kuntasektori voi omin voimin selviytyä 2010-luvun haasteista. Vain kunnat kykenevät viemään lävitse tarvittavat innovaatiot riittävän halvalla ja riskittömällä tavalla, muiden tuottamina niistä ei ole kunnan taloudelle vastaavaa hyötyä. Tämän saavuttamiseksi tutkimuskysymyksenä on siirtää yksityisen sektorin innovaatioilla kannattavuutta ja kasvua tavoittelevat käytännöt kuntasektorille kunnille sopivilla verkostotalouden rakenteilla. Tärkein asia on muuntaa kuntien hyödynnettäväksi veturiyrityksen rooli. Verkottuneessa taloudessa veturiyritys vastaa asiakasrajapintaa hallitsevien innovaatioiden teosta ja teettää tätä tukevan kehitys- ja valmistustyön muilla yrityksillä. Veturiyrityksen kate on innovaatiojohtajan aseman takia oleellisesti muita suurempi. Tämän roolin lisäksi halvemmalla toimivan verkoston työstäminen ansaintalogiikkoineen kuntasektorille sopivaksi edellyttää sellaisen käyttäjälähtöisyyden kehittämistä, missä modulaarisesti kehitettävien palvelujen avulla käyttäjät vertaisedustajineen saadaan mukaan innovatiivisten uudisteiden kehittämistyöhön. Näin voidaan laatia asukkaiden pohdittavaksi tuo-temallinnukset tulevaisuuden toivottavista modulaarisista palvelujärjestelmistä. Kunnallinen itsehallinto voi perustua vain tietämysyhteiskunnan työvälineistöön. Ellei kunta itse käytä välineistöä palvelujärjestelmiensä tehostamisessa, tulevat muut toimijat tilalle. 2010-luvulle tultaessa matalan tuottavuuden toimialana kuntasektori ei voi saada innovaatioista omaa kannattavuuttaan parantavaa hyötyä. Kuntien puutteellisen innovaatiohakuisuuden takia syntyvät voitot menevät innovaatiot kehittäneille yrityksille. Kilpailuttamisvalmisteluissa kunta kuulostelee, millä innovaatioilla yritykset kykenevät parantamaan palvelujärjestelmien tuottavuutta. Varsinaisissa tarjouksissaan yritykset hinnoittelevat myytävän palvelun niin, että kunta ei yksityisen sektorin veturin eli asiakasrajapinnan hallitsijan tavoin kykene nostamaan tuottavuuttaan ja pitämään innovaatiohyödyillä veroprosenttiaan kurissa. Veturiyritykset asettavat omien innovaatioidensa varassa tietyn innovaatiopakotteen alihankkijoilleen, mutta nykyisessä public-private-liiketoiminnassa tilaajina toimivat kunnat joutuvat ostamaan sitä, mitä niille on tarjolla. Tasapuolisuuden vuoksi yksityisen sektorin käytäntöjen mukainen innovaatiohakuisuus kuntasektorin hankintatoimessa vaatii palvelujärjestelmien rakenteiden muutoksia. Kuntasektori Suomessa ajautuu tilanteeseen, jossa työvoimapulan ja palvelu-tarpeen lisääntymisen takia ainoa keino säilyttää nykyistä palvelutasoa olisi tuottavuuden parantaminen. Mutta yllä kuvatun mukaan se ei ole mahdollista. Siksi on venytettävä talousteoriaa kuntia tukevaan muotoon. Vallitsevista kuntien tuottavuutta alhaisena pitävistä mekanismeista päästään eroon kytkemällä innovaatiopakotteisuus eli tuottajille asetetut innovaatioehdot endogeenisen eli sisäsyntyisen kasvun malliin. Näin muotoutuvassa strategisessa palvelujen kehittämismallissa yritysten on helppo toimia, vaikka kunta saa suurimman hyödyn tuottavuuden noususta. Ellei näin tapahdu, innovatiivisten hankintojen nykyideakin menettää merkityksensä kuntien kassan tyhjentyessä ja niiden keskittyessä palvelujen leikkauksiin. Innovaatiohakuisuuden tilalle tulee hinnalla kilpailutus tai toiminnan alasajo kuntien talouden liikkumavaran hävitessä olemattomiin. Tällöin kato käy myös julkista sektoria tukevissa palveluyrityksissä, jotka suuntautuvat uudessa tilanteessa suoraan yksityisasiakkaiden palveluun. Selvitäkseen kunnan on siis otettava innovaatioista hyödyn saavan veturin rooli. Talousteoria tarjoaa kuntasektorille yhden linjan innovaatiohakuiseen endogeenista kasvua tavoittelevaan kuntakulttuuriin. Se on määritteisestikin ainoa 2010-luvulla kuntasektorin omin voimin käynnistettävissä oleva muutoksen hallinnan malli. Innovaatioympäristöllisesti kunnan palvelujen asiakas on jo valmiiksi rahastettu verotuksella. Näillä varoilla tuotettavilla palveluilla esimerkiksi perusturvan alalla on jatkuvasti kasvava palvelujen kysyntä eivätkä palveluja tarvitsevat "karkaa" muille markkinoille. Kuvaannollisesti kuntien käsissä on murrostilanteessa on-off-kytkin. Nykyisessä asennossa nykyisten hyvinvointipalvelujen leikkaukset ovat pakollisia, innovaatiohakuisessa asennossa 2010-luvun ajan yrityssektorin tuottavuusajattelua ja ennakoivaa innovaatiotoimintaa hyödyntäen saadaan palvelujen tuottavuus paranemaan ylimenokauden ajaksi. Murroksen hallintaan tarvitaan uudet työvälineet. Kuntien johtaminen murrostilan yli tapahtuu laatimalla tuotemallinnukset tulevaisuuden toivottavista modulaarisista palvelujärjestelmistä. Niiden avulla syntyy uusia tapoja nopeuttaa käyttäjälähtöisten innovaatioiden läpivientiä. Mallipelit sosiaalisessa mediassa ovat tiedon luonnin ja nopeutetun julkisen sektorin innovaatioprosessin läpiviennin perustyövälineet. Murrosjohtaminen edellyttää kunnan laskentajärjestelmään viittä dimensiota, jotka on yhdistetty pysyvään tulevaisuussuuntautuneen aineiston keräämiseen. Tätä välineistöä käyttäen asiantuntijat kykenevät perustelemaan päättäjille strategiset investointivaihtoehdot euroissa mitattavien, saavutettavien tuottojen ja säästöjen muodossa. Näin kehittyvät innovaatiohakuiset budjetit kunnan talouden ohjauksen ytimeksi. Niiden avulla voidaan perustella kunnan budjetin ulkopuolinen rahoitus itk-hankkeille. Vasta edellä kuvattujen innovaatiohakuisen kuntakulttuurin kehittämien jälkeen hankinnoissa osataan asettaa innovatiivisia palvelumoduuleja lisääviä ehtoja kunnan strategiselle hankintatiekartalle. Oheisessa työssä tarkastellaan perusturvan ja teknisen toimialan piirissä hankintatekniikkaa kehittäviä malleja. Perusturvan alalla ajetaan sisään modulaarista palvelujärjestelmää innovaatioiden kerääjänä, teknisellä toimialalla pitkän aikavälin ympäristönhallinnan edellyttämiin säädöksiin perustuva kehitystyötä, mikä on varsin samankaltaista kaikkialla maailmassa. Kokeilla havainnollistetaan, miten hankinnoissa voidaan erilaisten innovaatioehtojen avulla saada aikaan tuottavuuden nostoa.

AB - 2010-luvulle asti kunnat ovat kyenneet tuottamaan asukkaita tyydyttäviä palveluja verotuksen ja valtion maksuosuuksien kautta. Itsehallintojärjestelmä on ollut näin perusteltu. 2010-luvun alkaessa yhteiskunnan varat eivät riitä tähän rahoitustapaan. Siksi kyetäkseen tuottamaan asukkaita tyydyttäviä palveluja kunnat joutuvat itse innovaatioita läpi viemällä varmistamaan tarvittavan maksukyvyn. Muutoin kunnallinen itsehallinto kuntakoon suurentamisesta tai palvelujärjestelmien yhdistämisestä huolimatta jää sisällöltään tyhjäksi verrattuna alkuperäiseen tarkoitukseensa. Tuottavuuden kehittäminen palvelujärjestelmäinnovaatioiden avulla on ainoa tapa, jolla kuntasektori voi omin voimin selviytyä 2010-luvun haasteista. Vain kunnat kykenevät viemään lävitse tarvittavat innovaatiot riittävän halvalla ja riskittömällä tavalla, muiden tuottamina niistä ei ole kunnan taloudelle vastaavaa hyötyä. Tämän saavuttamiseksi tutkimuskysymyksenä on siirtää yksityisen sektorin innovaatioilla kannattavuutta ja kasvua tavoittelevat käytännöt kuntasektorille kunnille sopivilla verkostotalouden rakenteilla. Tärkein asia on muuntaa kuntien hyödynnettäväksi veturiyrityksen rooli. Verkottuneessa taloudessa veturiyritys vastaa asiakasrajapintaa hallitsevien innovaatioiden teosta ja teettää tätä tukevan kehitys- ja valmistustyön muilla yrityksillä. Veturiyrityksen kate on innovaatiojohtajan aseman takia oleellisesti muita suurempi. Tämän roolin lisäksi halvemmalla toimivan verkoston työstäminen ansaintalogiikkoineen kuntasektorille sopivaksi edellyttää sellaisen käyttäjälähtöisyyden kehittämistä, missä modulaarisesti kehitettävien palvelujen avulla käyttäjät vertaisedustajineen saadaan mukaan innovatiivisten uudisteiden kehittämistyöhön. Näin voidaan laatia asukkaiden pohdittavaksi tuo-temallinnukset tulevaisuuden toivottavista modulaarisista palvelujärjestelmistä. Kunnallinen itsehallinto voi perustua vain tietämysyhteiskunnan työvälineistöön. Ellei kunta itse käytä välineistöä palvelujärjestelmiensä tehostamisessa, tulevat muut toimijat tilalle. 2010-luvulle tultaessa matalan tuottavuuden toimialana kuntasektori ei voi saada innovaatioista omaa kannattavuuttaan parantavaa hyötyä. Kuntien puutteellisen innovaatiohakuisuuden takia syntyvät voitot menevät innovaatiot kehittäneille yrityksille. Kilpailuttamisvalmisteluissa kunta kuulostelee, millä innovaatioilla yritykset kykenevät parantamaan palvelujärjestelmien tuottavuutta. Varsinaisissa tarjouksissaan yritykset hinnoittelevat myytävän palvelun niin, että kunta ei yksityisen sektorin veturin eli asiakasrajapinnan hallitsijan tavoin kykene nostamaan tuottavuuttaan ja pitämään innovaatiohyödyillä veroprosenttiaan kurissa. Veturiyritykset asettavat omien innovaatioidensa varassa tietyn innovaatiopakotteen alihankkijoilleen, mutta nykyisessä public-private-liiketoiminnassa tilaajina toimivat kunnat joutuvat ostamaan sitä, mitä niille on tarjolla. Tasapuolisuuden vuoksi yksityisen sektorin käytäntöjen mukainen innovaatiohakuisuus kuntasektorin hankintatoimessa vaatii palvelujärjestelmien rakenteiden muutoksia. Kuntasektori Suomessa ajautuu tilanteeseen, jossa työvoimapulan ja palvelu-tarpeen lisääntymisen takia ainoa keino säilyttää nykyistä palvelutasoa olisi tuottavuuden parantaminen. Mutta yllä kuvatun mukaan se ei ole mahdollista. Siksi on venytettävä talousteoriaa kuntia tukevaan muotoon. Vallitsevista kuntien tuottavuutta alhaisena pitävistä mekanismeista päästään eroon kytkemällä innovaatiopakotteisuus eli tuottajille asetetut innovaatioehdot endogeenisen eli sisäsyntyisen kasvun malliin. Näin muotoutuvassa strategisessa palvelujen kehittämismallissa yritysten on helppo toimia, vaikka kunta saa suurimman hyödyn tuottavuuden noususta. Ellei näin tapahdu, innovatiivisten hankintojen nykyideakin menettää merkityksensä kuntien kassan tyhjentyessä ja niiden keskittyessä palvelujen leikkauksiin. Innovaatiohakuisuuden tilalle tulee hinnalla kilpailutus tai toiminnan alasajo kuntien talouden liikkumavaran hävitessä olemattomiin. Tällöin kato käy myös julkista sektoria tukevissa palveluyrityksissä, jotka suuntautuvat uudessa tilanteessa suoraan yksityisasiakkaiden palveluun. Selvitäkseen kunnan on siis otettava innovaatioista hyödyn saavan veturin rooli. Talousteoria tarjoaa kuntasektorille yhden linjan innovaatiohakuiseen endogeenista kasvua tavoittelevaan kuntakulttuuriin. Se on määritteisestikin ainoa 2010-luvulla kuntasektorin omin voimin käynnistettävissä oleva muutoksen hallinnan malli. Innovaatioympäristöllisesti kunnan palvelujen asiakas on jo valmiiksi rahastettu verotuksella. Näillä varoilla tuotettavilla palveluilla esimerkiksi perusturvan alalla on jatkuvasti kasvava palvelujen kysyntä eivätkä palveluja tarvitsevat "karkaa" muille markkinoille. Kuvaannollisesti kuntien käsissä on murrostilanteessa on-off-kytkin. Nykyisessä asennossa nykyisten hyvinvointipalvelujen leikkaukset ovat pakollisia, innovaatiohakuisessa asennossa 2010-luvun ajan yrityssektorin tuottavuusajattelua ja ennakoivaa innovaatiotoimintaa hyödyntäen saadaan palvelujen tuottavuus paranemaan ylimenokauden ajaksi. Murroksen hallintaan tarvitaan uudet työvälineet. Kuntien johtaminen murrostilan yli tapahtuu laatimalla tuotemallinnukset tulevaisuuden toivottavista modulaarisista palvelujärjestelmistä. Niiden avulla syntyy uusia tapoja nopeuttaa käyttäjälähtöisten innovaatioiden läpivientiä. Mallipelit sosiaalisessa mediassa ovat tiedon luonnin ja nopeutetun julkisen sektorin innovaatioprosessin läpiviennin perustyövälineet. Murrosjohtaminen edellyttää kunnan laskentajärjestelmään viittä dimensiota, jotka on yhdistetty pysyvään tulevaisuussuuntautuneen aineiston keräämiseen. Tätä välineistöä käyttäen asiantuntijat kykenevät perustelemaan päättäjille strategiset investointivaihtoehdot euroissa mitattavien, saavutettavien tuottojen ja säästöjen muodossa. Näin kehittyvät innovaatiohakuiset budjetit kunnan talouden ohjauksen ytimeksi. Niiden avulla voidaan perustella kunnan budjetin ulkopuolinen rahoitus itk-hankkeille. Vasta edellä kuvattujen innovaatiohakuisen kuntakulttuurin kehittämien jälkeen hankinnoissa osataan asettaa innovatiivisia palvelumoduuleja lisääviä ehtoja kunnan strategiselle hankintatiekartalle. Oheisessa työssä tarkastellaan perusturvan ja teknisen toimialan piirissä hankintatekniikkaa kehittäviä malleja. Perusturvan alalla ajetaan sisään modulaarista palvelujärjestelmää innovaatioiden kerääjänä, teknisellä toimialalla pitkän aikavälin ympäristönhallinnan edellyttämiin säädöksiin perustuva kehitystyötä, mikä on varsin samankaltaista kaikkialla maailmassa. Kokeilla havainnollistetaan, miten hankinnoissa voidaan erilaisten innovaatioehtojen avulla saada aikaan tuottavuuden nostoa.

KW - innovation enforced endogenous growth

KW - public sector innovation deficit

KW - innovation enforced growth patterns for low productivity private enterprises and public services

KW - Community Intelligence

M3 - Report

SN - 978-951-38-7453-7

T3 - VTT Science

BT - Asiakaslähtöinen palvelujen uusiminen kuntajohtoisella innovaatiotoiminnalla

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -