Asumattomien pientalojen kunto ja käyttökelpoisuus

Tutkimuksessa selvitettiin asumattomien pientalojen käyttöedellytyksiä erityisesti rakennustekniseltä kannalta. Käyttöönottoedellytyksiin vaikuttavat myös rakennuksen sijainti sekä peruspalvelujen ja kunnallistekniikan saatavuus. Erimerkkiaineisto valittiin väestö- ja asuntolaskennassa (VAL-80) asumattomiksi todetuista 1 - 2-asuntoisista pientaloista. Kunto ja käyttökelpoisuus arvioitiin 22:ssa esimerkkikohteessa paikan päällä tehdyin tutkimuksin. Rakennustekninen kunto arvioitiin kantavien rakenteiden, pintarakenteiden ja LVIS-rakenteiden osalta. Arvioinnin vertailutasoksi asetettiin rakennusten saattaminen nykyaikaisen, kohtuullisen asumistason edellyttämään kuntoon. Kuntoarvio tehtiin kahdessa vaiheessa. Alustava rakennustekninen arvio perustuu lähinnä silmämääräiseen tarkastukseen, jossa erityistä huomiota kiinnitetään perustusten, kantavien rakenteiden ja vesikaton kuntoon. Tätä menettelyä voidaan käyttää selvitettäessä useamman vuoden ajan huonokuntoisuuden vuoksi asumattomana olleen rakennuksen kuulumista asuntovaraumaan. Tarkastajan tulee olla esimerkiksi kunnan rakennusviranomainen. Toisen vaiheen arvio antaa perustiedot mahdollisten toimenpiteiden suunnittelua varten. Suurimmat korjaustoimet aiheutuivat peseytymistilojen järjestämisestä, lämmitysjärjestelmän, vesi- ja viemäriputkistojen uusimisesta sekä sähköasennusten ja sisäpuolisten pintarakenteiden uusimisesta. Rakennusmenot ovat omatoimisesti toteutetuissa kohteissa keskimäärin 1 350 mk/br-m2. Tyypillisen korjauksen arvioidaan maksavan noin 90 000 mk vuoden 1984 heinäkuun hintatasossa, kun rakennusteknisissä töissä oman työn osuus on huomattavan korkea. Urakka-muotoisesti toteutettuna korjaustöiden kustannukset ovat noin 800 - 1 000 mk/br-m2 korkeammat.