Asuntotuotanto 2030: Asuntotuotantotarpeeseen vaikuttavia tekijöitä

Asuntotuotanto 2030 -projektin tavoitteena oli analysoida asuntotuotantotarpee-seen vaikuttavia tekijöitä ja niiden epävarmuutta, kehittää menetelmä asuntotuo-tantotarpeen ennakoimiseksi sekä laskea asuntotuotantotarpeelle skenaarioita. Asuntotuotantotarpeen analysointiin kehitettiin sovellus Vensim-systeemi-dynamiikkaohjelmalla. Sovellusta käytetään MS Excelillä. Mallin lähtötietoja ovat väestöennuste, asuntokanta ja asuntojen poistuma. Väestöennuste muutetaan asuntokuntaennusteeksi poistamalla siitä vanhempiensa kanssa asuvat aikuiset ja laitoksissa elävät henkilöt. Jäljelle jäävä aikuisväestö jaetaan asuntokunniksi ikäryhmittäin. Asuntokuntien määrää verrataan asuntokannan määrään ja erotuksena saadaan asuntotuotantotarve. Tähän tarpeeseen lisätään asuntokannan poistuman korvaava tuotanto. Poistuman suuruus riippuu tarkastelualueen asuntokannan talotyyppi- ja ikärakenteesta. Sovellusta testattiin kolmella erilaisella väestöennusteella ja poistumaennus-teella. Ennusteet tiivistettiin kolmeksi skenaarioksi. Mikäli Suomi houkuttelee maahanmuuttajia ja asuntojen poistuma jää matalaksi, asuntotuotantotarve laskee 2020-luvulla 25 000 asuntoon, mutta nousee takaisin 30 000 asuntoon 2030-luvulla (skenaario ”maahanmuutto”). Nykytasoilla nettomaahanmuutto ja poistuma johtavat 25 000 asunnon tuotantotarpeeseen (skenaario ”nykymeno”). Mikäli nettomaahanmuutto jää vähäiseksi, mutta poistuma asuntokannasta kasvaa, jää asuntotuotantotarve 20 000 asunnon tuntumaan. Toteutuva asuntotuotanto vaihtelee ja poikkeaa asuntotuotantotarpeesta. Asu-mistoiveiden perusteella monet asuvat toisin kuin haluaisivat. Tämän potentiaalin voi muuttaa asuntokysynnäksi houkutteleva tarjonta. Mittavaa asuntovaraumaa voidaan ottaa aktiivikäyttöön, mikäli tuotanto jää tarvetta vähäisemmäksi. Pendelöinnin lisääntyminen ja pendelöintimatkojen pidentyminen siirtää asuntokysyntää kasvukeskuksista muualle Suomeen, missä tarjonta kohtaa paremmin asunnon hankkijoiden tarpeet.