Auringonvalon vaikutus maaliin ja puualustaan

Pirjo Ahola

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Sade, kosteus, auringonvalo, lämpötila, tuuli, sienet ja ilman epäpuhtaudet muuttavat pinnoitettua ja pinnoittamatonta puuta. Säätekijöillä on lisäksi synergistisiä vaikutuksia muutoksiin. Auringonvalo vaikuttaa maalin ominaisuuksiin esim. haurastuttaen maalia, jolloin maalikalvo ei myötäile puualustan kosteudesta johtuvia liikkeitä. Auringon säteilyn aiheuttamien muutosten laatu ja määrä riippuvat maalityypistä. Öljy- ja alkydipohjaiset maalit ovat ilmakuivuvia ja ne kovettuvat ja haurastuvat itsestään. Auringonvalo nopeuttaa tätä reaktiota. Näiden maalien taipumus liituuntua on osoitus sideaineen hajoamisesta. Akrylaatti- ja metakrylaattiperustaiset pinnoitteet kestävät hyvin auringonvaloa. Uretaanit, varsinkin aromaattisia ryhmiä sisältävät, menettävät joustavuuttaan valon vaikutuksesta. Tietyt pigmentit voivat katalysoida sideaineessa ristiinliittymis- ja pilkkoutumisreaktioita. UV-valo hajottaa vain puun pintaa, koska ultraviolettivalo voi tunkeutua 80 um:n syvyyteen. Valosta aiheutuva puun värjäytyminen on nopeaa. Hapettumis- sekä pilkkoutumisreaktiot karheuttavat pintaa, mutta puun eroosio on kuitenkin hidasta. Puun aineosista ligniini on herkin UV-valolle. Ligniini on puun soluja sitova mm. välilamelleissa esiintyvä aine. Valon vaikutuksesta ligniini hajoaa ja solut eriytyvät toisistaan. Myös selluloosassa tapahtuu värjäytymistä ja pilkkoutumista. Maalausalustan vanhentuminen ennen pinnoitusta huonontaa maalauksen kestoikää. Suomessa käytetään ulkoverhouksessa sahattua lautaa, jossa vanhenemisen aiheuttavat haitat eivät ole niin suuret kuin höylätyssä laudassa. Maalin adheesio eli kiinnittyminen vanhaan alustaan riippuu nm. sideaineesta. Vähäinen puupinnan hapettuminen todennäköisesti vain parantaa eräiden maalien ahdeesiota. Pinnan hajoamisen jälkeen pinnoituksen kestoikä huononee. Voidaan myös olettaa, että alustaansa tunkeutuvat maalit pysyvät paremmin tällaisessa hajonneessa pinnassa kuin pelkän kalvon muodostavat maalit. Peittävillä maaleilla voidaan parhaiten suojata puu valon hajottavaa vaikutusta vastaan. Maalin pigmentit absorboivat tehokkaasti valoa, toten niissä ei tarvitse käyttää erityisiä UV-suoja-aineita. Kirkkaita ja kuultavia pinnoitteita käytettaessä puupinnan hajoaminen etenee kuullotteen alla. Koska kuullotteet lisäksi eroosion vaikutuksesta kuluvat pois, on niiden suoja auringonvaloa vastaan kyseenalainen. Pinnoitteissa voidaan käyttää erityyppisiä UV-suoja-aineita, joiden teho ei kuitenkaan ole aina toivottu. Puualustaa voidaan suojata orgaanisilla tai epäorgaanisilla aineilla tai modifioimalla puun pinta. Tehokkaiksi suoja-aineiksi on havaittu kromi- ja ferrikloridiyhdisteet, joita ei ole kuitenkaan hyödynnetty kaupallisesti. Kromiyhdisteiden haittapuolia ovat niiden puuta värjäävä ominaisuus sekä myrkyllisyys.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages74
ISBN (Print)951-38-2569-8
Publication statusPublished - 1986
MoE publication typeD4 Published development or research report or study

Publication series

SeriesValtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita
Number570
ISSN0358-5085

Keywords

  • light
  • light transmission
  • sunlight
  • UV-transmission
  • paints
  • surface finishing
  • wood
  • wooden structures
  • weather resistance
  • weathering

Cite this

Ahola, P. (1986). Auringonvalon vaikutus maaliin ja puualustaan. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, No. 570
Ahola, Pirjo. / Auringonvalon vaikutus maaliin ja puualustaan. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1986. 74 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 570).
@book{a62ce9e8f50f41a8a27faf1bb67e16aa,
title = "Auringonvalon vaikutus maaliin ja puualustaan",
abstract = "Sade, kosteus, auringonvalo, l{\"a}mp{\"o}tila, tuuli, sienet ja ilman ep{\"a}puhtaudet muuttavat pinnoitettua ja pinnoittamatonta puuta. S{\"a}{\"a}tekij{\"o}ill{\"a} on lis{\"a}ksi synergistisi{\"a} vaikutuksia muutoksiin. Auringonvalo vaikuttaa maalin ominaisuuksiin esim. haurastuttaen maalia, jolloin maalikalvo ei my{\"o}t{\"a}ile puualustan kosteudesta johtuvia liikkeit{\"a}. Auringon s{\"a}teilyn aiheuttamien muutosten laatu ja m{\"a}{\"a}r{\"a} riippuvat maalityypist{\"a}. {\"O}ljy- ja alkydipohjaiset maalit ovat ilmakuivuvia ja ne kovettuvat ja haurastuvat itsest{\"a}{\"a}n. Auringonvalo nopeuttaa t{\"a}t{\"a} reaktiota. N{\"a}iden maalien taipumus liituuntua on osoitus sideaineen hajoamisesta. Akrylaatti- ja metakrylaattiperustaiset pinnoitteet kest{\"a}v{\"a}t hyvin auringonvaloa. Uretaanit, varsinkin aromaattisia ryhmi{\"a} sis{\"a}lt{\"a}v{\"a}t, menett{\"a}v{\"a}t joustavuuttaan valon vaikutuksesta. Tietyt pigmentit voivat katalysoida sideaineessa ristiinliittymis- ja pilkkoutumisreaktioita. UV-valo hajottaa vain puun pintaa, koska ultraviolettivalo voi tunkeutua 80 um:n syvyyteen. Valosta aiheutuva puun v{\"a}rj{\"a}ytyminen on nopeaa. Hapettumis- sek{\"a} pilkkoutumisreaktiot karheuttavat pintaa, mutta puun eroosio on kuitenkin hidasta. Puun aineosista ligniini on herkin UV-valolle. Ligniini on puun soluja sitova mm. v{\"a}lilamelleissa esiintyv{\"a} aine. Valon vaikutuksesta ligniini hajoaa ja solut eriytyv{\"a}t toisistaan. My{\"o}s selluloosassa tapahtuu v{\"a}rj{\"a}ytymist{\"a} ja pilkkoutumista. Maalausalustan vanhentuminen ennen pinnoitusta huonontaa maalauksen kestoik{\"a}{\"a}. Suomessa k{\"a}ytet{\"a}{\"a}n ulkoverhouksessa sahattua lautaa, jossa vanhenemisen aiheuttavat haitat eiv{\"a}t ole niin suuret kuin h{\"o}yl{\"a}tyss{\"a} laudassa. Maalin adheesio eli kiinnittyminen vanhaan alustaan riippuu nm. sideaineesta. V{\"a}h{\"a}inen puupinnan hapettuminen todenn{\"a}k{\"o}isesti vain parantaa er{\"a}iden maalien ahdeesiota. Pinnan hajoamisen j{\"a}lkeen pinnoituksen kestoik{\"a} huononee. Voidaan my{\"o}s olettaa, ett{\"a} alustaansa tunkeutuvat maalit pysyv{\"a}t paremmin t{\"a}llaisessa hajonneessa pinnassa kuin pelk{\"a}n kalvon muodostavat maalit. Peitt{\"a}vill{\"a} maaleilla voidaan parhaiten suojata puu valon hajottavaa vaikutusta vastaan. Maalin pigmentit absorboivat tehokkaasti valoa, toten niiss{\"a} ei tarvitse k{\"a}ytt{\"a}{\"a} erityisi{\"a} UV-suoja-aineita. Kirkkaita ja kuultavia pinnoitteita k{\"a}ytettaess{\"a} puupinnan hajoaminen etenee kuullotteen alla. Koska kuullotteet lis{\"a}ksi eroosion vaikutuksesta kuluvat pois, on niiden suoja auringonvaloa vastaan kyseenalainen. Pinnoitteissa voidaan k{\"a}ytt{\"a}{\"a} erityyppisi{\"a} UV-suoja-aineita, joiden teho ei kuitenkaan ole aina toivottu. Puualustaa voidaan suojata orgaanisilla tai ep{\"a}orgaanisilla aineilla tai modifioimalla puun pinta. Tehokkaiksi suoja-aineiksi on havaittu kromi- ja ferrikloridiyhdisteet, joita ei ole kuitenkaan hy{\"o}dynnetty kaupallisesti. Kromiyhdisteiden haittapuolia ovat niiden puuta v{\"a}rj{\"a}{\"a}v{\"a} ominaisuus sek{\"a} myrkyllisyys.",
keywords = "light, light transmission, sunlight, UV-transmission, paints, surface finishing, wood, wooden structures, weather resistance, weathering",
author = "Pirjo Ahola",
year = "1986",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-2569-8",
series = "Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "570",
address = "Finland",

}

Ahola, P 1986, Auringonvalon vaikutus maaliin ja puualustaan. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, no. 570, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Auringonvalon vaikutus maaliin ja puualustaan. / Ahola, Pirjo.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1986. 74 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 570).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Auringonvalon vaikutus maaliin ja puualustaan

AU - Ahola, Pirjo

PY - 1986

Y1 - 1986

N2 - Sade, kosteus, auringonvalo, lämpötila, tuuli, sienet ja ilman epäpuhtaudet muuttavat pinnoitettua ja pinnoittamatonta puuta. Säätekijöillä on lisäksi synergistisiä vaikutuksia muutoksiin. Auringonvalo vaikuttaa maalin ominaisuuksiin esim. haurastuttaen maalia, jolloin maalikalvo ei myötäile puualustan kosteudesta johtuvia liikkeitä. Auringon säteilyn aiheuttamien muutosten laatu ja määrä riippuvat maalityypistä. Öljy- ja alkydipohjaiset maalit ovat ilmakuivuvia ja ne kovettuvat ja haurastuvat itsestään. Auringonvalo nopeuttaa tätä reaktiota. Näiden maalien taipumus liituuntua on osoitus sideaineen hajoamisesta. Akrylaatti- ja metakrylaattiperustaiset pinnoitteet kestävät hyvin auringonvaloa. Uretaanit, varsinkin aromaattisia ryhmiä sisältävät, menettävät joustavuuttaan valon vaikutuksesta. Tietyt pigmentit voivat katalysoida sideaineessa ristiinliittymis- ja pilkkoutumisreaktioita. UV-valo hajottaa vain puun pintaa, koska ultraviolettivalo voi tunkeutua 80 um:n syvyyteen. Valosta aiheutuva puun värjäytyminen on nopeaa. Hapettumis- sekä pilkkoutumisreaktiot karheuttavat pintaa, mutta puun eroosio on kuitenkin hidasta. Puun aineosista ligniini on herkin UV-valolle. Ligniini on puun soluja sitova mm. välilamelleissa esiintyvä aine. Valon vaikutuksesta ligniini hajoaa ja solut eriytyvät toisistaan. Myös selluloosassa tapahtuu värjäytymistä ja pilkkoutumista. Maalausalustan vanhentuminen ennen pinnoitusta huonontaa maalauksen kestoikää. Suomessa käytetään ulkoverhouksessa sahattua lautaa, jossa vanhenemisen aiheuttavat haitat eivät ole niin suuret kuin höylätyssä laudassa. Maalin adheesio eli kiinnittyminen vanhaan alustaan riippuu nm. sideaineesta. Vähäinen puupinnan hapettuminen todennäköisesti vain parantaa eräiden maalien ahdeesiota. Pinnan hajoamisen jälkeen pinnoituksen kestoikä huononee. Voidaan myös olettaa, että alustaansa tunkeutuvat maalit pysyvät paremmin tällaisessa hajonneessa pinnassa kuin pelkän kalvon muodostavat maalit. Peittävillä maaleilla voidaan parhaiten suojata puu valon hajottavaa vaikutusta vastaan. Maalin pigmentit absorboivat tehokkaasti valoa, toten niissä ei tarvitse käyttää erityisiä UV-suoja-aineita. Kirkkaita ja kuultavia pinnoitteita käytettaessä puupinnan hajoaminen etenee kuullotteen alla. Koska kuullotteet lisäksi eroosion vaikutuksesta kuluvat pois, on niiden suoja auringonvaloa vastaan kyseenalainen. Pinnoitteissa voidaan käyttää erityyppisiä UV-suoja-aineita, joiden teho ei kuitenkaan ole aina toivottu. Puualustaa voidaan suojata orgaanisilla tai epäorgaanisilla aineilla tai modifioimalla puun pinta. Tehokkaiksi suoja-aineiksi on havaittu kromi- ja ferrikloridiyhdisteet, joita ei ole kuitenkaan hyödynnetty kaupallisesti. Kromiyhdisteiden haittapuolia ovat niiden puuta värjäävä ominaisuus sekä myrkyllisyys.

AB - Sade, kosteus, auringonvalo, lämpötila, tuuli, sienet ja ilman epäpuhtaudet muuttavat pinnoitettua ja pinnoittamatonta puuta. Säätekijöillä on lisäksi synergistisiä vaikutuksia muutoksiin. Auringonvalo vaikuttaa maalin ominaisuuksiin esim. haurastuttaen maalia, jolloin maalikalvo ei myötäile puualustan kosteudesta johtuvia liikkeitä. Auringon säteilyn aiheuttamien muutosten laatu ja määrä riippuvat maalityypistä. Öljy- ja alkydipohjaiset maalit ovat ilmakuivuvia ja ne kovettuvat ja haurastuvat itsestään. Auringonvalo nopeuttaa tätä reaktiota. Näiden maalien taipumus liituuntua on osoitus sideaineen hajoamisesta. Akrylaatti- ja metakrylaattiperustaiset pinnoitteet kestävät hyvin auringonvaloa. Uretaanit, varsinkin aromaattisia ryhmiä sisältävät, menettävät joustavuuttaan valon vaikutuksesta. Tietyt pigmentit voivat katalysoida sideaineessa ristiinliittymis- ja pilkkoutumisreaktioita. UV-valo hajottaa vain puun pintaa, koska ultraviolettivalo voi tunkeutua 80 um:n syvyyteen. Valosta aiheutuva puun värjäytyminen on nopeaa. Hapettumis- sekä pilkkoutumisreaktiot karheuttavat pintaa, mutta puun eroosio on kuitenkin hidasta. Puun aineosista ligniini on herkin UV-valolle. Ligniini on puun soluja sitova mm. välilamelleissa esiintyvä aine. Valon vaikutuksesta ligniini hajoaa ja solut eriytyvät toisistaan. Myös selluloosassa tapahtuu värjäytymistä ja pilkkoutumista. Maalausalustan vanhentuminen ennen pinnoitusta huonontaa maalauksen kestoikää. Suomessa käytetään ulkoverhouksessa sahattua lautaa, jossa vanhenemisen aiheuttavat haitat eivät ole niin suuret kuin höylätyssä laudassa. Maalin adheesio eli kiinnittyminen vanhaan alustaan riippuu nm. sideaineesta. Vähäinen puupinnan hapettuminen todennäköisesti vain parantaa eräiden maalien ahdeesiota. Pinnan hajoamisen jälkeen pinnoituksen kestoikä huononee. Voidaan myös olettaa, että alustaansa tunkeutuvat maalit pysyvät paremmin tällaisessa hajonneessa pinnassa kuin pelkän kalvon muodostavat maalit. Peittävillä maaleilla voidaan parhaiten suojata puu valon hajottavaa vaikutusta vastaan. Maalin pigmentit absorboivat tehokkaasti valoa, toten niissä ei tarvitse käyttää erityisiä UV-suoja-aineita. Kirkkaita ja kuultavia pinnoitteita käytettaessä puupinnan hajoaminen etenee kuullotteen alla. Koska kuullotteet lisäksi eroosion vaikutuksesta kuluvat pois, on niiden suoja auringonvaloa vastaan kyseenalainen. Pinnoitteissa voidaan käyttää erityyppisiä UV-suoja-aineita, joiden teho ei kuitenkaan ole aina toivottu. Puualustaa voidaan suojata orgaanisilla tai epäorgaanisilla aineilla tai modifioimalla puun pinta. Tehokkaiksi suoja-aineiksi on havaittu kromi- ja ferrikloridiyhdisteet, joita ei ole kuitenkaan hyödynnetty kaupallisesti. Kromiyhdisteiden haittapuolia ovat niiden puuta värjäävä ominaisuus sekä myrkyllisyys.

KW - light

KW - light transmission

KW - sunlight

KW - UV-transmission

KW - paints

KW - surface finishing

KW - wood

KW - wooden structures

KW - weather resistance

KW - weathering

M3 - Report

SN - 951-38-2569-8

T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita

BT - Auringonvalon vaikutus maaliin ja puualustaan

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Ahola P. Auringonvalon vaikutus maaliin ja puualustaan. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1986. 74 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 570).