Auringonvalon vaikutus maaliin ja puualustaan

Pirjo Ahola

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Sade, kosteus, auringonvalo, lämpötila, tuuli, sienet ja ilman epäpuhtaudet muuttavat pinnoitettua ja pinnoittamatonta puuta. Säätekijöillä on lisäksi synergistisiä vaikutuksia muutoksiin. Auringonvalo vaikuttaa maalin ominaisuuksiin esim. haurastuttaen maalia, jolloin maalikalvo ei myötäile puualustan kosteudesta johtuvia liikkeitä. Auringon säteilyn aiheuttamien muutosten laatu ja määrä riippuvat maalityypistä. Öljy- ja alkydipohjaiset maalit ovat ilmakuivuvia ja ne kovettuvat ja haurastuvat itsestään. Auringonvalo nopeuttaa tätä reaktiota. Näiden maalien taipumus liituuntua on osoitus sideaineen hajoamisesta. Akrylaatti- ja metakrylaattiperustaiset pinnoitteet kestävät hyvin auringonvaloa. Uretaanit, varsinkin aromaattisia ryhmiä sisältävät, menettävät joustavuuttaan valon vaikutuksesta. Tietyt pigmentit voivat katalysoida sideaineessa ristiinliittymis- ja pilkkoutumisreaktioita. UV-valo hajottaa vain puun pintaa, koska ultraviolettivalo voi tunkeutua 80 um:n syvyyteen. Valosta aiheutuva puun värjäytyminen on nopeaa. Hapettumis- sekä pilkkoutumisreaktiot karheuttavat pintaa, mutta puun eroosio on kuitenkin hidasta. Puun aineosista ligniini on herkin UV-valolle. Ligniini on puun soluja sitova mm. välilamelleissa esiintyvä aine. Valon vaikutuksesta ligniini hajoaa ja solut eriytyvät toisistaan. Myös selluloosassa tapahtuu värjäytymistä ja pilkkoutumista. Maalausalustan vanhentuminen ennen pinnoitusta huonontaa maalauksen kestoikää. Suomessa käytetään ulkoverhouksessa sahattua lautaa, jossa vanhenemisen aiheuttavat haitat eivät ole niin suuret kuin höylätyssä laudassa. Maalin adheesio eli kiinnittyminen vanhaan alustaan riippuu nm. sideaineesta. Vähäinen puupinnan hapettuminen todennäköisesti vain parantaa eräiden maalien ahdeesiota. Pinnan hajoamisen jälkeen pinnoituksen kestoikä huononee. Voidaan myös olettaa, että alustaansa tunkeutuvat maalit pysyvät paremmin tällaisessa hajonneessa pinnassa kuin pelkän kalvon muodostavat maalit. Peittävillä maaleilla voidaan parhaiten suojata puu valon hajottavaa vaikutusta vastaan. Maalin pigmentit absorboivat tehokkaasti valoa, toten niissä ei tarvitse käyttää erityisiä UV-suoja-aineita. Kirkkaita ja kuultavia pinnoitteita käytettaessä puupinnan hajoaminen etenee kuullotteen alla. Koska kuullotteet lisäksi eroosion vaikutuksesta kuluvat pois, on niiden suoja auringonvaloa vastaan kyseenalainen. Pinnoitteissa voidaan käyttää erityyppisiä UV-suoja-aineita, joiden teho ei kuitenkaan ole aina toivottu. Puualustaa voidaan suojata orgaanisilla tai epäorgaanisilla aineilla tai modifioimalla puun pinta. Tehokkaiksi suoja-aineiksi on havaittu kromi- ja ferrikloridiyhdisteet, joita ei ole kuitenkaan hyödynnetty kaupallisesti. Kromiyhdisteiden haittapuolia ovat niiden puuta värjäävä ominaisuus sekä myrkyllisyys.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages74
ISBN (Print)951-38-2569-8
Publication statusPublished - 1986
MoE publication typeD4 Published development or research report or study

Publication series

SeriesValtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita
Number570
ISSN0358-5085

Keywords

  • light
  • light transmission
  • sunlight
  • UV-transmission
  • paints
  • surface finishing
  • wood
  • wooden structures
  • weather resistance
  • weathering

Cite this

Ahola, P. (1986). Auringonvalon vaikutus maaliin ja puualustaan. VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, No. 570