Automaattisen nopeusvalvonnan turvallisuusvaikutukset: Vuosina 2000-2002 rakennetut automaattivalvontakohteet

Tutkimuksessa tehtiin kirjallisuusselvitys viimeaikaisista automaattista nopeusvalvontaa koskevista ulkomaalaisista tutkimustuloksista sekä tarkasteltiin automaattisen nopeusvalvonnan vaikutusta ajonopeuksiin ja liikenneonnettomuuksiin viidellä tiejaksolla, joilla automaattinen nopeusvalvonta otettiin käyttöön vuosina 2000–2002. Nopeus- ja onnettomuustarkasteluihin aiheutti epävarmuutta se, että kahdessa tutkimuskohteessa oli toteutettu runsaanlaisesti muitakin liikenneturvallisuuteen vaikuttavia toimenpiteitä, ja yhdessä kohteessa muut toimenpiteet olivat tiedossa vain kahdelta viimeiseltä vuodelta. Nopeustarkastelujen aineisto kerättiin neljästä mittauspisteestä. Automaattisen nopeusvalvonnan vaikutukset nopeuksiin olivat kesäaikaan suurempia kuin talviaikaan. Kesällä keskinopeus laski valvontakamerapylväiden välillä 0,5– 2,0 km/h ja valvontakamerapylvään kohdalla 4–5 km/h. Ylinopeutta ajaneiden autojen osuus puolittui kamerapylvään kohdalla ja pieneni kamerapylväiden välillä 10– 30 %. Suuret, yli 20 km/h ylinopeudet vähenivät pieniä ylinopeuksia enemmän, kamerapylvään kohdalla 90 % ja kamerapylväiden välillä 30–50 %. Talvella valvontakamerapylväiden välillä 80 km/h nopeusrajoituksella keskinopeus laski 0,3–0,7 km/h ja kamerapylväiden kohdalla 100 km/h nopeusrajoituksella keskinopeus nousi noin 2–4 km/h. Talvella 100 km/h nopeusrajoituksen alueella oli kuitenkin vain yksi mittauspiste, josta puuttuivat jälkeen-jakson kevättalven havainnot. Ylinopeutta ajaneiden autojen osuus pieneni talviaikaan 0–17 %. Suuret ylinopeudet vähenivät talvella yhtä paljon kuin kesälläkin. Automaattivalvontakohteiden nopeusmuutoksia verrattiin vertailukohteisiin, joissa oli samat nopeusrajoitukset. Keskinopeuden muutokset valvontakamerapylväiden kohdalla olivat suurempia kuin vertailupisteissä, mutta kamerapylväiden välillä keskinopeuden muutokset eivät poikenneet vertailupisteistä. Kesäaikaan ylinopeudet olivat automaattisen nopeusvalvonnan kohteissa vähentyneet enemmän kuin vertailukohteissa, mutta talvella ainoastaan suuret ylinopeudet olivat valvontakohteissa vähentyneet enemmän kuin vertailukohteissa. Kahdesta automaattivalvontakohteesta oli käytössä nopeustietoja useammalta automaattivalvonnan käyttöönottoa seuraavalta vuodelta. Toisessa kohteessa nopeusmuutokset olivat olleet pysyviä, toisessa vain suuret ylinopeudet olivat vähentyneet pysyvästi. Poliisin raportoimien onnettomuuksien määrä suhteessa liikennemäärään pysyi automaattisen nopeusvalvonnan kohteissa nopeusvalvonnan käyttöönoton jälkeen jotakuinkin samalla tasolla kuin ennen valvontaa, mutta onnettomuudet olivat automaattivalvonnan käyttöönoton jälkeen lievempiä, mikä näkyi liikennekuolemien ja henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien vähenemisenä suhteessa liikennemäärään. Henkilövahinkoon johtaneet onnettomuudet vähenivät noin 30%. Henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien väheneminen tutkimuskohteissa oli pääasiassa seurausta peräänajojen, eläinonnettomuuksien ja onnettomuusluokaltaan muiksi onnettomuuksiksi luokiteltujen onnettomuuksien määrän pienenemisestä sekä ohitus-, kohtaamis- ja risteämisonnettomuuksien seurausten lievenemisestä. Kääntymisonnettomuuksia tapahtui automaattivalvonnan käyttöönoton jälkeen aiempaa enemmän.