Hajuohjearvojen perusteet

Translated title of the contribution: Basis for odour guidelines

Research output: Book/ReportReportProfessional

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitkä parametrit soveltuisivat Suomen haju-ohjearvojen perusteiksi. Lisäksi julkaisussa selvitetään hajun eri arviointimenetelmien käytettävyyttä ja soveltuvuutta ja esitetään hajupäästöjen vähentämisstrategiaa. Hajun määrittämisen tulee pääsääntöisesti tapahtua ihmisen hajuaistin avulla. Instrumenttianalyyttisiä määritysmenetelmiä voidaan käyttää vain silloin, kun haju-ongelman aiheuttavat tunnetut yhdisteet, joiden pitoisuutta ulkoilmassa voidaan mitata ja seurata tarpeeksi tarkasti. Hajun määritysmenetelmiä ovat olfaktometriset päästömittaukset ja leviämislaskelmat, kenttähavainnointi, asukaspaneelitutkimus ja kertakysely. Hajuyhdisteiden leviämislaskelmat ja kenttähavainnointi antavat tietoa aistitusta ilmanlaadusta, kun taas asukaspaneelitutkimuksen ja kertakyselyn avulla voidaan myös määrittää asukkaiden kokeman viihtyisyyshaitan vakavuus. Hajuohjearvon tavoite on ensisijaisesti viihtyisyyteen kohdistuvien haittojen vähen-täminen tai ehkäiseminen. Koska hajupäästön aiheuttama viihtyisyyshaitta ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ilmiö, vaan se muodostuu monimutkaisesta syy-seuraus-yhteydestä, millään yksittäisellä hajua kuvaava parametrillä (haju-immissio, viihtyisyyshaitta tai hajulähteen ja asukkaiden välinen etäisyys) ei voida kaikkia haju-ongelmia kuvata. Ensisijaisesti hajuohjearvon tulisi kuitenkin perustua hajulähteen aiheuttamaan hajukuormaan. Ohjearvon kytkentä ohjeen tavoitteeseen, eli merkittävän viihtyisyyshaitan vähentämiseen, tulee kuitenkin olla osoitettavissa. Ympäristöhaittoja käsittävän laajan väestökyselyn perusteella hajun aiheuttamaa viihtyisyyshaittaa voidaan pitää merkittävänä silloin, kun 25 - 50 % asukkaista kokee hajun selvästi häiritseväksi. Vastaava hajuimmission taso on tällöin 3 - 9 %. Edellä esitettyä voidaan käyttää ohjearvona hajuhaitalle. Alaraja (3 %) koskee tällöin hyvin epämiellyttäviä korkean haittapotentiaalin omaavia hajupäästöjä ja yläraja vastaavasti hajuja, joiden miellyttävyysaste on vaihtelevampi. Vuonna 1994 tehty Suomen kunnille osoitettu viranomaiskysely osoitti, että kuuden viime vuoden aikana hajua aiheuttavan teollisuuden hajupäästöt ovat selvästi vähentyneet. Hajuntorjunnassa viranomaisten tulisi painottaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöönottoa. Useimmiten riittävän tehokasta tekniikkaa on olemassa, kyse on lähinnä toiminnanharjoittajan asenteista ja taloudellisesta tilasta.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages98
ISBN (Print)951-38-4865-5
Publication statusPublished - 1995
MoE publication typeNot Eligible

Publication series

NameVTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes
PublisherVTT
No.1711
ISSN (Print)1235-0605
ISSN (Electronic)1455-0865

Fingerprint

odors
Olla

Keywords

  • odors
  • odor detection
  • odor control
  • air pollution
  • emissions
  • measurement
  • odometers
  • measuring instruments
  • guodes (instructions)
  • specifications
  • environments

Cite this

Arnold, M. (1995). Hajuohjearvojen perusteet. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes, No. 1711
Arnold, Mona. / Hajuohjearvojen perusteet. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1995. 98 p. (VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes; No. 1711).
@book{fe1bd4d8ec924e10bb62aab02fb9b4ca,
title = "Hajuohjearvojen perusteet",
abstract = "Tutkimuksen tavoitteena on selvitt{\"a}{\"a} mitk{\"a} parametrit soveltuisivat Suomen haju-ohjearvojen perusteiksi. Lis{\"a}ksi julkaisussa selvitet{\"a}{\"a}n hajun eri arviointimenetelmien k{\"a}ytett{\"a}vyytt{\"a} ja soveltuvuutta ja esitet{\"a}{\"a}n hajup{\"a}{\"a}st{\"o}jen v{\"a}hent{\"a}misstrategiaa. Hajun m{\"a}{\"a}ritt{\"a}misen tulee p{\"a}{\"a}s{\"a}{\"a}nt{\"o}isesti tapahtua ihmisen hajuaistin avulla. Instrumenttianalyyttisi{\"a} m{\"a}{\"a}ritysmenetelmi{\"a} voidaan k{\"a}ytt{\"a}{\"a} vain silloin, kun haju-ongelman aiheuttavat tunnetut yhdisteet, joiden pitoisuutta ulkoilmassa voidaan mitata ja seurata tarpeeksi tarkasti. Hajun m{\"a}{\"a}ritysmenetelmi{\"a} ovat olfaktometriset p{\"a}{\"a}st{\"o}mittaukset ja levi{\"a}mislaskelmat, kentt{\"a}havainnointi, asukaspaneelitutkimus ja kertakysely. Hajuyhdisteiden levi{\"a}mislaskelmat ja kentt{\"a}havainnointi antavat tietoa aistitusta ilmanlaadusta, kun taas asukaspaneelitutkimuksen ja kertakyselyn avulla voidaan my{\"o}s m{\"a}{\"a}ritt{\"a}{\"a} asukkaiden kokeman viihtyisyyshaitan vakavuus. Hajuohjearvon tavoite on ensisijaisesti viihtyisyyteen kohdistuvien haittojen v{\"a}hen-t{\"a}minen tai ehk{\"a}iseminen. Koska hajup{\"a}{\"a}st{\"o}n aiheuttama viihtyisyyshaitta ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ilmi{\"o}, vaan se muodostuu monimutkaisesta syy-seuraus-yhteydest{\"a}, mill{\"a}{\"a}n yksitt{\"a}isell{\"a} hajua kuvaava parametrill{\"a} (haju-immissio, viihtyisyyshaitta tai hajul{\"a}hteen ja asukkaiden v{\"a}linen et{\"a}isyys) ei voida kaikkia haju-ongelmia kuvata. Ensisijaisesti hajuohjearvon tulisi kuitenkin perustua hajul{\"a}hteen aiheuttamaan hajukuormaan. Ohjearvon kytkent{\"a} ohjeen tavoitteeseen, eli merkitt{\"a}v{\"a}n viihtyisyyshaitan v{\"a}hent{\"a}miseen, tulee kuitenkin olla osoitettavissa. Ymp{\"a}rist{\"o}haittoja k{\"a}sitt{\"a}v{\"a}n laajan v{\"a}est{\"o}kyselyn perusteella hajun aiheuttamaa viihtyisyyshaittaa voidaan pit{\"a}{\"a} merkitt{\"a}v{\"a}n{\"a} silloin, kun 25 - 50 {\%} asukkaista kokee hajun selv{\"a}sti h{\"a}iritsev{\"a}ksi. Vastaava hajuimmission taso on t{\"a}ll{\"o}in 3 - 9 {\%}. Edell{\"a} esitetty{\"a} voidaan k{\"a}ytt{\"a}{\"a} ohjearvona hajuhaitalle. Alaraja (3 {\%}) koskee t{\"a}ll{\"o}in hyvin ep{\"a}miellytt{\"a}vi{\"a} korkean haittapotentiaalin omaavia hajup{\"a}{\"a}st{\"o}j{\"a} ja yl{\"a}raja vastaavasti hajuja, joiden miellytt{\"a}vyysaste on vaihtelevampi. Vuonna 1994 tehty Suomen kunnille osoitettu viranomaiskysely osoitti, ett{\"a} kuuden viime vuoden aikana hajua aiheuttavan teollisuuden hajup{\"a}{\"a}st{\"o}t ovat selv{\"a}sti v{\"a}hentyneet. Hajuntorjunnassa viranomaisten tulisi painottaa parhaan k{\"a}ytt{\"o}kelpoisen tekniikan k{\"a}ytt{\"o}{\"o}nottoa. Useimmiten riitt{\"a}v{\"a}n tehokasta tekniikkaa on olemassa, kyse on l{\"a}hinn{\"a} toiminnanharjoittajan asenteista ja taloudellisesta tilasta.",
keywords = "odors, odor detection, odor control, air pollution, emissions, measurement, odometers, measuring instruments, guodes (instructions), specifications, environments",
author = "Mona Arnold",
year = "1995",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-4865-5",
series = "VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "1711",
address = "Finland",

}

Arnold, M 1995, Hajuohjearvojen perusteet. VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes, no. 1711, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Hajuohjearvojen perusteet. / Arnold, Mona.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1995. 98 p. (VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes; No. 1711).

Research output: Book/ReportReportProfessional

TY - BOOK

T1 - Hajuohjearvojen perusteet

AU - Arnold, Mona

PY - 1995

Y1 - 1995

N2 - Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitkä parametrit soveltuisivat Suomen haju-ohjearvojen perusteiksi. Lisäksi julkaisussa selvitetään hajun eri arviointimenetelmien käytettävyyttä ja soveltuvuutta ja esitetään hajupäästöjen vähentämisstrategiaa. Hajun määrittämisen tulee pääsääntöisesti tapahtua ihmisen hajuaistin avulla. Instrumenttianalyyttisiä määritysmenetelmiä voidaan käyttää vain silloin, kun haju-ongelman aiheuttavat tunnetut yhdisteet, joiden pitoisuutta ulkoilmassa voidaan mitata ja seurata tarpeeksi tarkasti. Hajun määritysmenetelmiä ovat olfaktometriset päästömittaukset ja leviämislaskelmat, kenttähavainnointi, asukaspaneelitutkimus ja kertakysely. Hajuyhdisteiden leviämislaskelmat ja kenttähavainnointi antavat tietoa aistitusta ilmanlaadusta, kun taas asukaspaneelitutkimuksen ja kertakyselyn avulla voidaan myös määrittää asukkaiden kokeman viihtyisyyshaitan vakavuus. Hajuohjearvon tavoite on ensisijaisesti viihtyisyyteen kohdistuvien haittojen vähen-täminen tai ehkäiseminen. Koska hajupäästön aiheuttama viihtyisyyshaitta ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ilmiö, vaan se muodostuu monimutkaisesta syy-seuraus-yhteydestä, millään yksittäisellä hajua kuvaava parametrillä (haju-immissio, viihtyisyyshaitta tai hajulähteen ja asukkaiden välinen etäisyys) ei voida kaikkia haju-ongelmia kuvata. Ensisijaisesti hajuohjearvon tulisi kuitenkin perustua hajulähteen aiheuttamaan hajukuormaan. Ohjearvon kytkentä ohjeen tavoitteeseen, eli merkittävän viihtyisyyshaitan vähentämiseen, tulee kuitenkin olla osoitettavissa. Ympäristöhaittoja käsittävän laajan väestökyselyn perusteella hajun aiheuttamaa viihtyisyyshaittaa voidaan pitää merkittävänä silloin, kun 25 - 50 % asukkaista kokee hajun selvästi häiritseväksi. Vastaava hajuimmission taso on tällöin 3 - 9 %. Edellä esitettyä voidaan käyttää ohjearvona hajuhaitalle. Alaraja (3 %) koskee tällöin hyvin epämiellyttäviä korkean haittapotentiaalin omaavia hajupäästöjä ja yläraja vastaavasti hajuja, joiden miellyttävyysaste on vaihtelevampi. Vuonna 1994 tehty Suomen kunnille osoitettu viranomaiskysely osoitti, että kuuden viime vuoden aikana hajua aiheuttavan teollisuuden hajupäästöt ovat selvästi vähentyneet. Hajuntorjunnassa viranomaisten tulisi painottaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöönottoa. Useimmiten riittävän tehokasta tekniikkaa on olemassa, kyse on lähinnä toiminnanharjoittajan asenteista ja taloudellisesta tilasta.

AB - Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitkä parametrit soveltuisivat Suomen haju-ohjearvojen perusteiksi. Lisäksi julkaisussa selvitetään hajun eri arviointimenetelmien käytettävyyttä ja soveltuvuutta ja esitetään hajupäästöjen vähentämisstrategiaa. Hajun määrittämisen tulee pääsääntöisesti tapahtua ihmisen hajuaistin avulla. Instrumenttianalyyttisiä määritysmenetelmiä voidaan käyttää vain silloin, kun haju-ongelman aiheuttavat tunnetut yhdisteet, joiden pitoisuutta ulkoilmassa voidaan mitata ja seurata tarpeeksi tarkasti. Hajun määritysmenetelmiä ovat olfaktometriset päästömittaukset ja leviämislaskelmat, kenttähavainnointi, asukaspaneelitutkimus ja kertakysely. Hajuyhdisteiden leviämislaskelmat ja kenttähavainnointi antavat tietoa aistitusta ilmanlaadusta, kun taas asukaspaneelitutkimuksen ja kertakyselyn avulla voidaan myös määrittää asukkaiden kokeman viihtyisyyshaitan vakavuus. Hajuohjearvon tavoite on ensisijaisesti viihtyisyyteen kohdistuvien haittojen vähen-täminen tai ehkäiseminen. Koska hajupäästön aiheuttama viihtyisyyshaitta ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ilmiö, vaan se muodostuu monimutkaisesta syy-seuraus-yhteydestä, millään yksittäisellä hajua kuvaava parametrillä (haju-immissio, viihtyisyyshaitta tai hajulähteen ja asukkaiden välinen etäisyys) ei voida kaikkia haju-ongelmia kuvata. Ensisijaisesti hajuohjearvon tulisi kuitenkin perustua hajulähteen aiheuttamaan hajukuormaan. Ohjearvon kytkentä ohjeen tavoitteeseen, eli merkittävän viihtyisyyshaitan vähentämiseen, tulee kuitenkin olla osoitettavissa. Ympäristöhaittoja käsittävän laajan väestökyselyn perusteella hajun aiheuttamaa viihtyisyyshaittaa voidaan pitää merkittävänä silloin, kun 25 - 50 % asukkaista kokee hajun selvästi häiritseväksi. Vastaava hajuimmission taso on tällöin 3 - 9 %. Edellä esitettyä voidaan käyttää ohjearvona hajuhaitalle. Alaraja (3 %) koskee tällöin hyvin epämiellyttäviä korkean haittapotentiaalin omaavia hajupäästöjä ja yläraja vastaavasti hajuja, joiden miellyttävyysaste on vaihtelevampi. Vuonna 1994 tehty Suomen kunnille osoitettu viranomaiskysely osoitti, että kuuden viime vuoden aikana hajua aiheuttavan teollisuuden hajupäästöt ovat selvästi vähentyneet. Hajuntorjunnassa viranomaisten tulisi painottaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöönottoa. Useimmiten riittävän tehokasta tekniikkaa on olemassa, kyse on lähinnä toiminnanharjoittajan asenteista ja taloudellisesta tilasta.

KW - odors

KW - odor detection

KW - odor control

KW - air pollution

KW - emissions

KW - measurement

KW - odometers

KW - measuring instruments

KW - guodes (instructions)

KW - specifications

KW - environments

M3 - Report

SN - 951-38-4865-5

T3 - VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes

BT - Hajuohjearvojen perusteet

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Arnold M. Hajuohjearvojen perusteet. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1995. 98 p. (VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes; No. 1711).