TY - BOOK
T1 - Betoni- ja jänneterästen koestuksesta
AU - Hyvönen, Tauno
AU - Kettunen, Seppo
PY - 1971
Y1 - 1971
N2 - Tiedonannossa käsitellään pääpiirteiltään betoni- ja
jänneteräksille nykyisin tehtävät lujuuskokeet ja
selvitetään tutkimusselostusten käyttäjiä silmälläpitäen
eri kokeissa määritettäviä suureita. Näytteenottoa ja
koetustyön tilausta varten annetaan käytännön ohjeita,
koska mm. kotimaisissa jännitettyjen betonirakenteiden
normeissa näitä seikkoja on käsitelty varsin suppeasti.
Eri maiden betoniterästen koetusta koskevat normit
sisältävät monista yhtäläisyyksistään huolimatta myös
toisistaan poikkeavia määräyksiä. Myös käytössä olevat
teräslaadut eroavat toisistaan. Tiedonannossa käsitellään
tärkeimpiä kotimaisten normien ja Pohjoismaisen
Betoniliiton betoniterästen yhteispohjoismaisiksi
koetusmenetelmiksi laatiman ehdotuksen välisiä
eroavuuksia. Eräitä kotimaisten normien määräyksiä
vertaillaan vastaaviin Ruotsin, Saksan, Englannin ja
ASTM:n normeihin sekä RILEMin ja ISO:n suosituksiin.
Huomattavia eroavuuksia on osoitettu mm. vetokokeen
määritystehtävissä. Ruotsissa määritetään Pohjoismaisen
Betoniliiton ehdotuksen mukaisesti korkealuokkaisilla
kuumavalssatuilla betoniteräksillä ja jänneteräksillä
murto- ja tasavenymän sijasta ns. rajavenymä, jota ei
tunneta meidän normeissamme. Jänneteräspunoksilla
määritetään useissa maissa 0,2-rajan sijasta 1 %:n
kokonaisvenymää vastaava jännitys. Suomessa saattaa olla
aiheellista siirtyä samaan käytäntöön tulevaisuudessa.
Ruotsissa käyttöön otettua tapaa määrittää jänneterästen
kimmomoduuli sekanttimoduulina on pidettävä
käytännöllisenä ratkaisuna. Normien välisiä eroavuuksia
esiintyy edelleen esimerkiksi harjatankojen
poikittaisharjojen mittoja ja harjakulmia koskevissa
vaatimuksissa, jatkosten koetuksessa ja eri teräslaatujen
taivutettavuusvaatimuksissa. Jänneterästen
taivuttelukokeessa käytettävien taivutustukien paksuuden
ja vähimmäistaivutusluvun kohdalla useiden maiden normit
ovat toisistaan poikkeavia. Kokeita, jotka eivät ole
yhteisiä kaikissa pohjoismaissa, ovat mm. taivutus- ja
oikaisukoe sekä vetokoe taivutuksen ja oikaisun jälkeen.
Suureiden merkintätavat ovat usein varsinkin alaindeksien
osalta erilaisia eri maissa.
Tiedonannossa tarkastellaan lopuksi Valtion teknillisen
tutkimuslaitoksen eri laboratorioiden tämänhetkistä
valmiutta betoni- ja jänneterästen harvinaisiksi
katsottavien kokeiden ja tutkimusten suorittamisessa.
AB - Tiedonannossa käsitellään pääpiirteiltään betoni- ja
jänneteräksille nykyisin tehtävät lujuuskokeet ja
selvitetään tutkimusselostusten käyttäjiä silmälläpitäen
eri kokeissa määritettäviä suureita. Näytteenottoa ja
koetustyön tilausta varten annetaan käytännön ohjeita,
koska mm. kotimaisissa jännitettyjen betonirakenteiden
normeissa näitä seikkoja on käsitelty varsin suppeasti.
Eri maiden betoniterästen koetusta koskevat normit
sisältävät monista yhtäläisyyksistään huolimatta myös
toisistaan poikkeavia määräyksiä. Myös käytössä olevat
teräslaadut eroavat toisistaan. Tiedonannossa käsitellään
tärkeimpiä kotimaisten normien ja Pohjoismaisen
Betoniliiton betoniterästen yhteispohjoismaisiksi
koetusmenetelmiksi laatiman ehdotuksen välisiä
eroavuuksia. Eräitä kotimaisten normien määräyksiä
vertaillaan vastaaviin Ruotsin, Saksan, Englannin ja
ASTM:n normeihin sekä RILEMin ja ISO:n suosituksiin.
Huomattavia eroavuuksia on osoitettu mm. vetokokeen
määritystehtävissä. Ruotsissa määritetään Pohjoismaisen
Betoniliiton ehdotuksen mukaisesti korkealuokkaisilla
kuumavalssatuilla betoniteräksillä ja jänneteräksillä
murto- ja tasavenymän sijasta ns. rajavenymä, jota ei
tunneta meidän normeissamme. Jänneteräspunoksilla
määritetään useissa maissa 0,2-rajan sijasta 1 %:n
kokonaisvenymää vastaava jännitys. Suomessa saattaa olla
aiheellista siirtyä samaan käytäntöön tulevaisuudessa.
Ruotsissa käyttöön otettua tapaa määrittää jänneterästen
kimmomoduuli sekanttimoduulina on pidettävä
käytännöllisenä ratkaisuna. Normien välisiä eroavuuksia
esiintyy edelleen esimerkiksi harjatankojen
poikittaisharjojen mittoja ja harjakulmia koskevissa
vaatimuksissa, jatkosten koetuksessa ja eri teräslaatujen
taivutettavuusvaatimuksissa. Jänneterästen
taivuttelukokeessa käytettävien taivutustukien paksuuden
ja vähimmäistaivutusluvun kohdalla useiden maiden normit
ovat toisistaan poikkeavia. Kokeita, jotka eivät ole
yhteisiä kaikissa pohjoismaissa, ovat mm. taivutus- ja
oikaisukoe sekä vetokoe taivutuksen ja oikaisun jälkeen.
Suureiden merkintätavat ovat usein varsinkin alaindeksien
osalta erilaisia eri maissa.
Tiedonannossa tarkastellaan lopuksi Valtion teknillisen
tutkimuslaitoksen eri laboratorioiden tämänhetkistä
valmiutta betoni- ja jänneterästen harvinaisiksi
katsottavien kokeiden ja tutkimusten suorittamisessa.
M3 - Report
T3 - Valtion teknillinen tutkimuslaitos: Betoniteknillinen laboratorio. Tiedonanto
BT - Betoni- ja jänneterästen koestuksesta
PB - VTT Technical Research Centre of Finland
CY - Espoo
ER -