TY - BOOK
T1 - Betoni-teräsliittorakenteet
AU - Kouhi, Jouko
AU - Koukkari, Heli
PY - 1989
Y1 - 1989
N2 - Betoni-teräsliittorakenne muodostuu betonista ja
teräsosasta siten, että niiden yhteistoiminta vaikuttaa
rakenteen muodonmuutoksiin ja kestävyyteen ja se voidaan
ottaa suunnittelussa huomioon. Tavanomaisimpia
liittorakenteita ovat I-teräspalkin ja betonilaatan
liittopalkki, teräsohutlevyn ja betonin liittolaatta sekä
liittopilarit.
Liittopalkin toiminta käyttö- ja murtotilassa riippuu eri
osien mekaanisista ominaisuuksista ja mitoista sekä osien
välisten liittimien mekaanisista ominaisuuksista,
mitoista ja lukumäärästä. Liittopalkkien
laboratoriokokeissa tavallisimmat murtotavat ovat betonin
puristusmurto ja teräspalkin stabiiliuden menetys tuella.
Plastisuusteorian mukaisen murtomekanismin muodostuminen
edellyttää, että rakenteella on suurimpien
taivutusmomenttien kohdalla riittävästi
kiertymäkapasiteettia. Tästä syystä suunnittelumenetelmän
valinnassa on poikkileikkausluokitus ratkaiseva.
Liittopalkkien suunnittelussa on mahdollista käyttää
liittimien joustavuuteen perustuvaa osittaista
liittovaikutusta. Tällöin liittimien määrä saadaan
paremmin vastaamaan rakenteelta todellisessa käytössä
tarvittavaa kestävyyttä ja käyttökelpoisuutta.
Liittolaattatyypeistä valtaosa on sellaisia, joissa
rakenteen murto tapahtuu leikkausmurtona, johon liittyy
muotolevyn ja betonin irtoaminen leikkausjänteessä.
Tällainen liittolaatta mitoitetaan nykyisin
puolikokeellisella kaavalla, jota varten tarvitaan useita
täysimittakaavaisia kuormituskokeita. Liittolaatan osien
välisen liittovaikutuksen ollessa täydellinen rakenne
toimii lähes teräsbetonirakenteen tavoin.
Betoni-teräsliittopilarit voivat olla joko
raudoittamattomia tai raudoitettuja. Yleensä käytetään
raudoitusta. Yleisimmin pilarin teräsosan muoto on I- tai
putkiprofiili. Suomessa on tähän mennessä käytetty
lähinnä viimeksi mainittua tyyppiä. Pilareiden mitoitus
käytännössä tapahtuu periaatteessa teräsrakenteille
laadittujen ohjeiden perusteella siten, että pilarin
jäykkyysarvot muutetaan vastaamaan todellista rakennetta.
Mitoitus perustuu kokeisiin, mutta viime vuosina on
kehitetty voimakkaasti myös numeerisia
laskentamenetelmiä.
Betoni-teräsrunkojärjestelmiä on kehitetty
talonrakennustekniikan tarpeisiin lähinnä Yhdysvalloissa
ja Kanadassa. Käyttökohteita on jo monia.
Arktisissa oloissa oleviin liittorakenteisiin, jotka ovat
lähinnä merirakenteita, saattaa kohdistua suuria
jääpainekuormia. Eri puolilla maailmaa on kehitetty ja
koestettu useita erilaisia liittorakenteisia
jäänpaineseiniä. Tähän mennessä laaditut
mitoitusmenetelmät ovat pitkälti empiirisiä ja osittain
tuotetyyppikohtaisia.Tässä tutkimuksessa ei ole puututtu
liittorakenteiden palonkesto-ominaisuuksiin.
AB - Betoni-teräsliittorakenne muodostuu betonista ja
teräsosasta siten, että niiden yhteistoiminta vaikuttaa
rakenteen muodonmuutoksiin ja kestävyyteen ja se voidaan
ottaa suunnittelussa huomioon. Tavanomaisimpia
liittorakenteita ovat I-teräspalkin ja betonilaatan
liittopalkki, teräsohutlevyn ja betonin liittolaatta sekä
liittopilarit.
Liittopalkin toiminta käyttö- ja murtotilassa riippuu eri
osien mekaanisista ominaisuuksista ja mitoista sekä osien
välisten liittimien mekaanisista ominaisuuksista,
mitoista ja lukumäärästä. Liittopalkkien
laboratoriokokeissa tavallisimmat murtotavat ovat betonin
puristusmurto ja teräspalkin stabiiliuden menetys tuella.
Plastisuusteorian mukaisen murtomekanismin muodostuminen
edellyttää, että rakenteella on suurimpien
taivutusmomenttien kohdalla riittävästi
kiertymäkapasiteettia. Tästä syystä suunnittelumenetelmän
valinnassa on poikkileikkausluokitus ratkaiseva.
Liittopalkkien suunnittelussa on mahdollista käyttää
liittimien joustavuuteen perustuvaa osittaista
liittovaikutusta. Tällöin liittimien määrä saadaan
paremmin vastaamaan rakenteelta todellisessa käytössä
tarvittavaa kestävyyttä ja käyttökelpoisuutta.
Liittolaattatyypeistä valtaosa on sellaisia, joissa
rakenteen murto tapahtuu leikkausmurtona, johon liittyy
muotolevyn ja betonin irtoaminen leikkausjänteessä.
Tällainen liittolaatta mitoitetaan nykyisin
puolikokeellisella kaavalla, jota varten tarvitaan useita
täysimittakaavaisia kuormituskokeita. Liittolaatan osien
välisen liittovaikutuksen ollessa täydellinen rakenne
toimii lähes teräsbetonirakenteen tavoin.
Betoni-teräsliittopilarit voivat olla joko
raudoittamattomia tai raudoitettuja. Yleensä käytetään
raudoitusta. Yleisimmin pilarin teräsosan muoto on I- tai
putkiprofiili. Suomessa on tähän mennessä käytetty
lähinnä viimeksi mainittua tyyppiä. Pilareiden mitoitus
käytännössä tapahtuu periaatteessa teräsrakenteille
laadittujen ohjeiden perusteella siten, että pilarin
jäykkyysarvot muutetaan vastaamaan todellista rakennetta.
Mitoitus perustuu kokeisiin, mutta viime vuosina on
kehitetty voimakkaasti myös numeerisia
laskentamenetelmiä.
Betoni-teräsrunkojärjestelmiä on kehitetty
talonrakennustekniikan tarpeisiin lähinnä Yhdysvalloissa
ja Kanadassa. Käyttökohteita on jo monia.
Arktisissa oloissa oleviin liittorakenteisiin, jotka ovat
lähinnä merirakenteita, saattaa kohdistua suuria
jääpainekuormia. Eri puolilla maailmaa on kehitetty ja
koestettu useita erilaisia liittorakenteisia
jäänpaineseiniä. Tähän mennessä laaditut
mitoitusmenetelmät ovat pitkälti empiirisiä ja osittain
tuotetyyppikohtaisia.Tässä tutkimuksessa ei ole puututtu
liittorakenteiden palonkesto-ominaisuuksiin.
KW - building systems
KW - construction
KW - composite structures
KW - concrete structures
KW - steel structures
KW - joints
M3 - Report
SN - 951-38-3361-5
T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports
BT - Betoni-teräsliittorakenteet
PB - VTT Technical Research Centre of Finland
CY - Espoo
ER -