Betonin lujuuden kehityksestä talvibetonointia vastaavissa olosuhteissa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eri tekijöiden vaikutusta betonin kovettumiseen alle +20 °C:n lämpötiloissa. Lujuuden kasvun nopeushan riippuu mm. sementin laadusta, vesisementtisuhteesta ja varsinkin kovettumislämpötilasta. Amerikkalainen Saul on kokeissaan todennut, että betonin puristuslujuus on kovettumislämpötilan (T) ja ajan (t) yksikäsitteinen funktio. Edelliseen perustuen prof. Nykänen on laatinut tutkimustensa pohjalta käyrästön betonin suhteellisen puristuslujuuden riippuvuudesta lämpöastevuorokausien lukumäärästä (N) eri lujuusluokissa käytettäessä suomalaisia portlandsementtejä. Tutkimuksen päätarkoituksena oli tarkistaa Nykäsen kaavan soveltuvuus käytettäessä nykyisiä suomalaisia portiandsementtejä. Tehdyissä kokeissa käytettiin Lohjan Portland- ja Rapidsementtejä ja Betonin kiviainesten luokitusohjeiden mukaisia vakiokoostumuksia vesisementtisuhteiden ollessa 0, 75, 0, 56 ja 0, 42 molemmilla sementeillä. Koesarjoihin sisältyivät lämpötilat +20 °C ja +5 °C erikseen ja lämpötilat +20 °C, +5 °C ja -5 °C eri tavoin yhteen sovitettuina. Koekappaleiden koetusiät vaihtelivat 0, 5 ... 42 vrk:een. Saatujen puristuslujuustuloksien mukaan piirrettiin käyrät betonin suhteellisen puristuslujuuden riippuvuudesta lämpöastevuorokausien lukumäärästä eri vesisementtisuhteilla ja sementeillä. Ensimmäisessä vaiheessa käsiteltiin positiiviset säilytysaikayhd stelmät, ja lämpöastevuorokaudet laskettiin Saulin kaavan avulla. Toisessa vaiheessa käsiteltiin lämpötilayhdistelmät, joissa oli myös negatiivisia lämpötiloja. Tietokonetta apuna käyttäen laskettiin, millä k:n arvoilla saadut pisteet yhtyivät mahdollis mman hyvin edellä mainittuun käyrään