Betonin pumppauksen talous

Tutkimuksen tavoitteena on edistää eri betonin siirtomenetelmien taloudellista käyttöä selvittämällä eri kustannuskomponenttien muodostuminen sekä niiden riippuvuus eri tekijöistä. Tarkastelun painopiste on ollut pumppubetonoinnissa. Tutkimus kartoittaa työmailla betonoitavat massat sekä pumppauskaluston ja -toiminnan Suomessa. Vertaamalla eri betonin siirtomenetelmiä keskenään hahmotellaan pumppaustoiminnan kehitysnäkymät muuttuvassa rakennustapahtumassa. 1960-luvun jälkipuoliskolla kehitetty hydraulisella jakelupuomilla varustettu autobetonipumppu on viime vuosina vallannut suuren tehonsa, liikkuvuutensa ja hyvän ulottuvuutensa ansiosta betonipuppumarkkinat. Suomeen toimitetuista 58 pumpusta on jo nyt valtaosa, 39 kpl, autobetonipumppuja, lähes kaikki ovat valmisbetonitehtaiden omistamia. Näistä tehtaista todettakoon, että ne ovat suurimpia sekä tuotantokapasiteetiltaan että kuljetuskalustoltaan. Autobetonipumput sijaitsevat Etelä- ja Itä-Suomessa. Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa ei sitä vastoin ole vielä yhtään autobetonipumppua eikä betonipumppu-urakoitsijaa. Betoninpumppauksen kustannukset ovat jaettavissa varsinaisiin ja avustavien toimintojen kustannuksiin. Pumppauksen kustannusten lisäksi on pumpun käytön aiheuttamia, betonin siirtomenetelmälle kohdistettavia kustannusvaikutuksia. Varsinaiset kustannukset muodostuvat betonipumpun ja sen käytön kustannuksista, jotka jaetaan käyttö- ja pääomakustannuksiin. Näiden suuruudet pumpattua betonikuutiota kohden riippuvat ennen kaikkea kertabetonoinnin koosta sekä pumpun käyttöasteesta. Avustavien toimintojen kustannuksista valtaosan muodostavat betonointiryhmän työkustannukset. Näiden suuruus riippuu vallitsevan palkkatason lisäksi betonointinopeudesta. Betonointinopeuden kasvaessa tarvitaan lisää betonointimiehistöä riittävän tiivistyskapasiteetin saavuttamiseksi, toisaalta nopeuden lisäys lyhentää betonointiin tarvittavaa työaikaa ja siten aikapalkkausta käytettäessä pienentää työkustannuksia. Betonin pumppauksen taloudellisuutta on tarkasteltu vertaamalla pumppausta sekä torninosturi- että ajoneuvonosturibetonointiin eri työmaakohteissa. Suoritettu vertailu on varsin yleisluonteinen eikä ota huomioon rakennuskohteiden erityispiirteitä eikä siirtomenetelmille kohdistettavia kustannusvaikutuksia. Kertabetonointimäärä vaikuttaa kaikissa edellä mainituissa siirtotavoissa suuresti kustannuksiin, samoin betonointinopeus torni- ja ajoneuvonosturibetonoinneissa, kun taas pumppubetonoinnin kustannukset eivät sanottavastikaan ole riippuvia betonointinopeudesta. Voidaan todeta pumppauksen yleensä olevan sitä taloudellisempaa mitä suurempia ovat kertabetonoinnit. Suomessa betonoitiin vuonna 1973 kaikkiaan noin 315 000 m3 pumppaamalla, mikä oli n. 10 % koko Suomen valmisbetonituotannosta. Tämänhetkinen autobetonipumppujen lukumäärä antaa aiheen olettaa, että vuonna 1974 pumpataan noin 600 000 ... 700 000 m3 betonia, mikä vastaisi noin 20 % valmisbetonituotannosta. Tämä edustanee jo niin suurta määrää, ettei lähivuosina liene odotettavissa enää läheskään yhtä nopeata pumppauskaluston määrän kasvua kuin tähän asti. Ilmeisesti vain lähinnä Pohjanmaan ja Pohjois-Suomen pumputtomuuden poistuminen lisää kaluston määrää tämänhetkisestä tasosta. Tiedonannon liitteenä on selvitys maassamme olevasta betonin pumppauskalustosta, sen laadusta ja lukumäärästä. Lisäksi liitteissä on esitetty vuosina 1973-1974 suoritetun työmaatutkimuksen yhteenvetotulokset, joissa on mm. esitetty joukko eri siirtomenetelmillä saavutettuja suuntaa antavia kuvaajia, joista nähdään betonointiteho ja työmenekki kertabetonoinnin funktiona.