Betonin vaurioitumismekanismien yhteisvaikutukset DuraInt-projektissa

Tässä artikkelissa esitetään DuraInt-projektissa saatujen laboratoriotutkimusten tuloksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää laboratoriokokein, miten vaurioitumismekanismien yhteistoiminta vaikuttaa säilyvyyteen. Tässä artikkelissa esitetään vain keskeiset päätelmät ilman kattavaa tulosten ja niiden merkityksen tarkastelua: Ikääntymisen vaikutus pakkas-suolarapautumiseen on merkittä. Karbonatisoitumisella näyttäisi olevan suuri negatiivinen vaikutus kaikilla sideaineilla. On huomattava, että hyvin huokostetulla betonilla rapautuminen oli aina vähäistä. Lisäksi on huomattava, että tässä karbonatisoituminen sisältää aina pitkäaikaisen kuivumisen. Pakkasvaurion (sisäisen) vaikutus karbonatisoitumiseen oli pieni, mutta mitattavissa ja on siten otettava huomioon käyttöikälaskelmissa. Lisätutkimukset ovat tarpeen tulosten toistettavuuden ja luotettavuuden selvittämiseksi. Tulokset osoittivat, että karbonatisoitumisella ei ollut vaikutusta sisäiseen pakkasvaurioitumiseen mitattuna dynaamisen kimmokertoimen muutoksella. Tämä oli yhdenmukaista kirjallisuustietojen ja odotusten kanssa. Karbonatisoituminen vähensi betonien kestävyyttä kloridien tunkeutumista vastaan. Tällainen yhdistetty karbonatisoitumisen ja kloridien tunkeutumisen rasitus on oleellinen rakenteissa, jotka voivat kuivua kesäisin ja ovat tiesuolalle alttiina talvisin. Pakkasvaurioituminen vaikuttaa selvästi, mutta ei kovin voimakkaasti, kloridien tunkeutumiseen. Huolimatta suhteellisen lievästä vaikutuksesta tulisi se kuitenkin ottaa huomioon käyttöikälaskelmissa. Näyttää siltä, että betonin huokoset voivat täyttyä vedellä huomattavasti enemmän, jos betoniin on tunkeutunut klorideja kun ilman niitä. Vauriomekanismien vuorovaikutuksella voi olla merkittävä vaikutus betonirakenteiden käyttöikään kylmillä alueilla. Kokonaisuudessaan vaikutukset ovat monimutkaisia ja ovat suhteessa myös olosuhteisiin ja mikroilmastoon (jäänsulatussuolat, merivesi, ilmassa kulkeutuvat kloridit). Kvantitatiivista dataa on tällä hetkellä käytettävissä rajoitetusti. Lisätutkimuksille on edelleen tarvetta ilmiöiden ymmärtämiseksi, selittämiseksi ja mallintamiseksi.