Bioetanolia maatalouden selluloosavirroista

Etanolia tuotetaan maailmalla huomattavia määriä. Pääosa liikennekäyttöön päätyvästä etanolista tuotetaan Brasiliassa ja Yhdysvalloissa käyttäen pääraaka-aineena joko sokeriruo'osta saatua sokeria (sakkaroosia) tai maissin ja muiden viljalajien jyvistä saatua tärkkelystä. Suomessa liikennepolttoainekäyttöön tarkoitettua etanolia tuotetaan tällä hetkellä vain yhdessä (pienessä) laitoksessa. Tässä tiedotteessa raportoidaan tutkimuksesta, jonka tavoitteena oli soveltaen nykyistä parasta tietämystä arvioida, miten maatalouden korsibiomassoihin pohjautuva bioetanolituotantomalli soveltuisi teknisesti, taloudellisesti ja ilmastovaikutustensa kannalta Suomen olosuhteisiin. Arvion pohjaksi suunniteltiin hypoteettinen tuotantolaitos, joka vuodessa 160 000 tonnista raaka-ainetta (olkea ja/tai ruokohelpeä) tuottaisi noin 31 000 tonnia etanolia. Korsibiomassan riittävyys järkevän kokoiseksi arvioidulla korjuualueella rajaisi siis tehdaskoon Suomessa suurin piirtein tähän kokoluokkaan. Etanolin ohella laitos tuottaisi myös sähkö- ja lämpöenergiaa, josta merkittävä osa palautuisi etanolilaitoksen käyttöön. Laitoksen investointimenoksi arvioitiin noin 110 miljoonaa euroa. Etanolin tuotantokuluiksi arvioitiin vastaavasti noin 1 /litra etanolia. Tämä luku sisältää sekä suorat tuotantokulut että investoinnin kuoletuksen. Arviomme mukaan hypoteettisen laitoksen investointimeno ja tuotantokulut olisivat noin kaksinkertaiset verrattuna vastaavankokoiseen, viljan jyviä raaka-aineenaan käyttävään bioetanolilaitokseen. Investointi tämäntyyppiseen, tässä tutkimuksessa sovelletuilla lähtöarvoilla toimivaan tuotantolaitokseen ei siis tämän alustavan arvion mukaan olisi kannattavaa. Prosessikonsepteja ja teknologiaa kehittämällä selluloosapohjaisen bioetanolituoton kannattavuus on todennäköisesti kuitenkin mahdollista saavuttaa. Jatkokehitystyön keskeisiä tavoitteita ovat i) sellaisten konseptien löytäminen, jotka perustuvat huomattavasti halvempien raaka-aineiden käyttöön, ii) entsyymikulujen alentaminen tai vaihtoehtoisten hydrolyysiratkaisujen kehittäminen, iii) etanolisaannon parantaminen, iv) investointimenojen alentaminen ja/tai v) arvokkaampien sivutuotteiden identifiointi (esim. ligniinille, joka nykyisissä konsepteissa menee kokonaisuudessaan polttoon).