Biojätteen syntypistelajittelu, erilliskeräily ja kompostointi - ongelmana haju

Hanna Huotari, Hanna Alasalmi

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää biojätteen syntypistelajittelun, erilliskeräilyn ja jatkokäsittelyn eli kompostoinnnin tilannetta pääasiassa Suomessa ja jonkin verran myös muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Lisäksi tutkimuksessa on tarkasteltu biojätteen mikrobiologista hajoamista ja siitä aiheutuvaa hajuongelmaa. Biojätteen syntypistelajittelu on lisääntynyt Suomessa ja myös muualla Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa. Suomessa biojätteen syntypistelajittelua ja lajitellun jätteen jatkokäsittelyä edistetään sekä kiinteistökohtaisen kompostoinnin että erilliskeräyksen ja keskitetyn kompostoinnin kautta. Kiinteistökohtainen kompostointi ei ole pakollista, mutta erilliskeräykselle on asetettu muutamissa kaupungeissa jo jätehuoltomääräyksiä. Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa biojäte lähinnä erilliskerätään kotitalouksista ja kompostoidaan kompostointilaitoksissa. Erilliskeräys on vielä melko uutta, mutta sen piirissä on esimerkiksi Saksassa kuitenkin jo yli kymmenen miljoonaa ihmistä. Haju on keskeinen ongelma sekä lajiteltaessa biojätettä kotitalouksissa, erilliskerättäessä että kompostoitaessa joko kiinteistön pihalla tai keskitetysti esimerkiksi kaatopaikoilla. Biojäte hajoaa mikrobien toiminnan tuloksena, jolloin syntyy pahanhajuisia yhdisteitä. Hajoamista edesauttavat helposti hajoavat yhdisteet biojätteessä, kuten yksinkertaiset sokerit ja orgaaniset hapot, pieni partikkelikoko, korkea aktiivisen veden määrä, lähellä neutraalia oleva pH ja mahdollisimman monen mikrobin optimilämpötila-alueella eli 20 - 45 oC oleva lämpötila. Hajoamisen yhteydessä syntyviä haisevia yhdisteitä ovat muun muassa ammoniakki, rikkiyhdisteet, amiinit ja rasvahapot. Hajujen muodostumista hajoamisen yhteydessä edesauttavat ennen kaikkea jätteen korkea typpi- ja rikkiyhdisteiden pitoisuus, kuten proteiinipitoisuus ja hapenpuute. Hajuyhdisteiden määrää voidaan vähentää hidastamalla mikrobien toimintaa, mikä ei kompostoinnissa juurikaan ole mahdollista, minimoimalla hajujen muodostuminen hajoamisen yhteydessä tai poistamalla muodostuneita hajuja. Heikentämättä kompostoitumista voidaan mikrobien toimintaa lajittelun ja keräilyn aikana hidastaa ennen kaikkea jätteen aktiivisen veden määrää pienentämällä ja säilytyslämpötilaa laskemalla. Hajujen minimoiminen biojätteen hajoamisen yhteydessä on lähinnä aerobisten olosuhteiden ylläpitämistä. Hajujen poistoa biojätteestä on tutkittu ja toteutettu lähinnä kompostoinnin yhteydessä. Tällä hetkellä lupaavimpia menetelmiä ovat kemiallinen kaasun pesu, adsorptio halpaan materiaaliin, kuten puutuhkaan, ja biosuodatus.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages64
ISBN (Print)951-38-4700-4
Publication statusPublished - 1994
MoE publication typeNot Eligible

Publication series

SeriesVTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes
Number1586
ISSN1235-0605

Keywords

  • wastes
  • biomass
  • municipal wastes
  • solid wastes
  • sorting
  • collection
  • composting
  • degradation
  • smell
  • odor control
  • aerobic processes
  • anaerobic processes

Cite this

Huotari, H., & Alasalmi, H. (1994). Biojätteen syntypistelajittelu, erilliskeräily ja kompostointi - ongelmana haju. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes, No. 1586
Huotari, Hanna ; Alasalmi, Hanna. / Biojätteen syntypistelajittelu, erilliskeräily ja kompostointi - ongelmana haju. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1994. 64 p. (VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes; No. 1586).
@book{2fcaf1f2d8324b0c8971619f57244a96,
title = "Bioj{\"a}tteen syntypistelajittelu, erillisker{\"a}ily ja kompostointi - ongelmana haju",
abstract = "Tutkimuksen tavoitteena on selvitt{\"a}{\"a} bioj{\"a}tteen syntypistelajittelun, erillisker{\"a}ilyn ja jatkok{\"a}sittelyn eli kompostoinnnin tilannetta p{\"a}{\"a}asiassa Suomessa ja jonkin verran my{\"o}s muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Lis{\"a}ksi tutkimuksessa on tarkasteltu bioj{\"a}tteen mikrobiologista hajoamista ja siit{\"a} aiheutuvaa hajuongelmaa. Bioj{\"a}tteen syntypistelajittelu on lis{\"a}{\"a}ntynyt Suomessa ja my{\"o}s muualla Euroopassa sek{\"a} Pohjois-Amerikassa. Suomessa bioj{\"a}tteen syntypistelajittelua ja lajitellun j{\"a}tteen jatkok{\"a}sittely{\"a} edistet{\"a}{\"a}n sek{\"a} kiinteist{\"o}kohtaisen kompostoinnin ett{\"a} erillisker{\"a}yksen ja keskitetyn kompostoinnin kautta. Kiinteist{\"o}kohtainen kompostointi ei ole pakollista, mutta erillisker{\"a}ykselle on asetettu muutamissa kaupungeissa jo j{\"a}tehuoltom{\"a}{\"a}r{\"a}yksi{\"a}. Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa bioj{\"a}te l{\"a}hinn{\"a} erillisker{\"a}t{\"a}{\"a}n kotitalouksista ja kompostoidaan kompostointilaitoksissa. Erillisker{\"a}ys on viel{\"a} melko uutta, mutta sen piiriss{\"a} on esimerkiksi Saksassa kuitenkin jo yli kymmenen miljoonaa ihmist{\"a}. Haju on keskeinen ongelma sek{\"a} lajiteltaessa bioj{\"a}tett{\"a} kotitalouksissa, erillisker{\"a}tt{\"a}ess{\"a} ett{\"a} kompostoitaessa joko kiinteist{\"o}n pihalla tai keskitetysti esimerkiksi kaatopaikoilla. Bioj{\"a}te hajoaa mikrobien toiminnan tuloksena, jolloin syntyy pahanhajuisia yhdisteit{\"a}. Hajoamista edesauttavat helposti hajoavat yhdisteet bioj{\"a}tteess{\"a}, kuten yksinkertaiset sokerit ja orgaaniset hapot, pieni partikkelikoko, korkea aktiivisen veden m{\"a}{\"a}r{\"a}, l{\"a}hell{\"a} neutraalia oleva pH ja mahdollisimman monen mikrobin optimil{\"a}mp{\"o}tila-alueella eli 20 - 45 oC oleva l{\"a}mp{\"o}tila. Hajoamisen yhteydess{\"a} syntyvi{\"a} haisevia yhdisteit{\"a} ovat muun muassa ammoniakki, rikkiyhdisteet, amiinit ja rasvahapot. Hajujen muodostumista hajoamisen yhteydess{\"a} edesauttavat ennen kaikkea j{\"a}tteen korkea typpi- ja rikkiyhdisteiden pitoisuus, kuten proteiinipitoisuus ja hapenpuute. Hajuyhdisteiden m{\"a}{\"a}r{\"a}{\"a} voidaan v{\"a}hent{\"a}{\"a} hidastamalla mikrobien toimintaa, mik{\"a} ei kompostoinnissa juurikaan ole mahdollista, minimoimalla hajujen muodostuminen hajoamisen yhteydess{\"a} tai poistamalla muodostuneita hajuja. Heikent{\"a}m{\"a}tt{\"a} kompostoitumista voidaan mikrobien toimintaa lajittelun ja ker{\"a}ilyn aikana hidastaa ennen kaikkea j{\"a}tteen aktiivisen veden m{\"a}{\"a}r{\"a}{\"a} pienent{\"a}m{\"a}ll{\"a} ja s{\"a}ilytysl{\"a}mp{\"o}tilaa laskemalla. Hajujen minimoiminen bioj{\"a}tteen hajoamisen yhteydess{\"a} on l{\"a}hinn{\"a} aerobisten olosuhteiden yll{\"a}pit{\"a}mist{\"a}. Hajujen poistoa bioj{\"a}tteest{\"a} on tutkittu ja toteutettu l{\"a}hinn{\"a} kompostoinnin yhteydess{\"a}. T{\"a}ll{\"a} hetkell{\"a} lupaavimpia menetelmi{\"a} ovat kemiallinen kaasun pesu, adsorptio halpaan materiaaliin, kuten puutuhkaan, ja biosuodatus.",
keywords = "wastes, biomass, municipal wastes, solid wastes, sorting, collection, composting, degradation, smell, odor control, aerobic processes, anaerobic processes",
author = "Hanna Huotari and Hanna Alasalmi",
year = "1994",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-4700-4",
series = "VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "1586",
address = "Finland",

}

Huotari, H & Alasalmi, H 1994, Biojätteen syntypistelajittelu, erilliskeräily ja kompostointi - ongelmana haju. VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes, no. 1586, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Biojätteen syntypistelajittelu, erilliskeräily ja kompostointi - ongelmana haju. / Huotari, Hanna; Alasalmi, Hanna.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1994. 64 p. (VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes; No. 1586).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Biojätteen syntypistelajittelu, erilliskeräily ja kompostointi - ongelmana haju

AU - Huotari, Hanna

AU - Alasalmi, Hanna

PY - 1994

Y1 - 1994

N2 - Tutkimuksen tavoitteena on selvittää biojätteen syntypistelajittelun, erilliskeräilyn ja jatkokäsittelyn eli kompostoinnnin tilannetta pääasiassa Suomessa ja jonkin verran myös muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Lisäksi tutkimuksessa on tarkasteltu biojätteen mikrobiologista hajoamista ja siitä aiheutuvaa hajuongelmaa. Biojätteen syntypistelajittelu on lisääntynyt Suomessa ja myös muualla Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa. Suomessa biojätteen syntypistelajittelua ja lajitellun jätteen jatkokäsittelyä edistetään sekä kiinteistökohtaisen kompostoinnin että erilliskeräyksen ja keskitetyn kompostoinnin kautta. Kiinteistökohtainen kompostointi ei ole pakollista, mutta erilliskeräykselle on asetettu muutamissa kaupungeissa jo jätehuoltomääräyksiä. Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa biojäte lähinnä erilliskerätään kotitalouksista ja kompostoidaan kompostointilaitoksissa. Erilliskeräys on vielä melko uutta, mutta sen piirissä on esimerkiksi Saksassa kuitenkin jo yli kymmenen miljoonaa ihmistä. Haju on keskeinen ongelma sekä lajiteltaessa biojätettä kotitalouksissa, erilliskerättäessä että kompostoitaessa joko kiinteistön pihalla tai keskitetysti esimerkiksi kaatopaikoilla. Biojäte hajoaa mikrobien toiminnan tuloksena, jolloin syntyy pahanhajuisia yhdisteitä. Hajoamista edesauttavat helposti hajoavat yhdisteet biojätteessä, kuten yksinkertaiset sokerit ja orgaaniset hapot, pieni partikkelikoko, korkea aktiivisen veden määrä, lähellä neutraalia oleva pH ja mahdollisimman monen mikrobin optimilämpötila-alueella eli 20 - 45 oC oleva lämpötila. Hajoamisen yhteydessä syntyviä haisevia yhdisteitä ovat muun muassa ammoniakki, rikkiyhdisteet, amiinit ja rasvahapot. Hajujen muodostumista hajoamisen yhteydessä edesauttavat ennen kaikkea jätteen korkea typpi- ja rikkiyhdisteiden pitoisuus, kuten proteiinipitoisuus ja hapenpuute. Hajuyhdisteiden määrää voidaan vähentää hidastamalla mikrobien toimintaa, mikä ei kompostoinnissa juurikaan ole mahdollista, minimoimalla hajujen muodostuminen hajoamisen yhteydessä tai poistamalla muodostuneita hajuja. Heikentämättä kompostoitumista voidaan mikrobien toimintaa lajittelun ja keräilyn aikana hidastaa ennen kaikkea jätteen aktiivisen veden määrää pienentämällä ja säilytyslämpötilaa laskemalla. Hajujen minimoiminen biojätteen hajoamisen yhteydessä on lähinnä aerobisten olosuhteiden ylläpitämistä. Hajujen poistoa biojätteestä on tutkittu ja toteutettu lähinnä kompostoinnin yhteydessä. Tällä hetkellä lupaavimpia menetelmiä ovat kemiallinen kaasun pesu, adsorptio halpaan materiaaliin, kuten puutuhkaan, ja biosuodatus.

AB - Tutkimuksen tavoitteena on selvittää biojätteen syntypistelajittelun, erilliskeräilyn ja jatkokäsittelyn eli kompostoinnnin tilannetta pääasiassa Suomessa ja jonkin verran myös muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Lisäksi tutkimuksessa on tarkasteltu biojätteen mikrobiologista hajoamista ja siitä aiheutuvaa hajuongelmaa. Biojätteen syntypistelajittelu on lisääntynyt Suomessa ja myös muualla Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa. Suomessa biojätteen syntypistelajittelua ja lajitellun jätteen jatkokäsittelyä edistetään sekä kiinteistökohtaisen kompostoinnin että erilliskeräyksen ja keskitetyn kompostoinnin kautta. Kiinteistökohtainen kompostointi ei ole pakollista, mutta erilliskeräykselle on asetettu muutamissa kaupungeissa jo jätehuoltomääräyksiä. Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa biojäte lähinnä erilliskerätään kotitalouksista ja kompostoidaan kompostointilaitoksissa. Erilliskeräys on vielä melko uutta, mutta sen piirissä on esimerkiksi Saksassa kuitenkin jo yli kymmenen miljoonaa ihmistä. Haju on keskeinen ongelma sekä lajiteltaessa biojätettä kotitalouksissa, erilliskerättäessä että kompostoitaessa joko kiinteistön pihalla tai keskitetysti esimerkiksi kaatopaikoilla. Biojäte hajoaa mikrobien toiminnan tuloksena, jolloin syntyy pahanhajuisia yhdisteitä. Hajoamista edesauttavat helposti hajoavat yhdisteet biojätteessä, kuten yksinkertaiset sokerit ja orgaaniset hapot, pieni partikkelikoko, korkea aktiivisen veden määrä, lähellä neutraalia oleva pH ja mahdollisimman monen mikrobin optimilämpötila-alueella eli 20 - 45 oC oleva lämpötila. Hajoamisen yhteydessä syntyviä haisevia yhdisteitä ovat muun muassa ammoniakki, rikkiyhdisteet, amiinit ja rasvahapot. Hajujen muodostumista hajoamisen yhteydessä edesauttavat ennen kaikkea jätteen korkea typpi- ja rikkiyhdisteiden pitoisuus, kuten proteiinipitoisuus ja hapenpuute. Hajuyhdisteiden määrää voidaan vähentää hidastamalla mikrobien toimintaa, mikä ei kompostoinnissa juurikaan ole mahdollista, minimoimalla hajujen muodostuminen hajoamisen yhteydessä tai poistamalla muodostuneita hajuja. Heikentämättä kompostoitumista voidaan mikrobien toimintaa lajittelun ja keräilyn aikana hidastaa ennen kaikkea jätteen aktiivisen veden määrää pienentämällä ja säilytyslämpötilaa laskemalla. Hajujen minimoiminen biojätteen hajoamisen yhteydessä on lähinnä aerobisten olosuhteiden ylläpitämistä. Hajujen poistoa biojätteestä on tutkittu ja toteutettu lähinnä kompostoinnin yhteydessä. Tällä hetkellä lupaavimpia menetelmiä ovat kemiallinen kaasun pesu, adsorptio halpaan materiaaliin, kuten puutuhkaan, ja biosuodatus.

KW - wastes

KW - biomass

KW - municipal wastes

KW - solid wastes

KW - sorting

KW - collection

KW - composting

KW - degradation

KW - smell

KW - odor control

KW - aerobic processes

KW - anaerobic processes

M3 - Report

SN - 951-38-4700-4

T3 - VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes

BT - Biojätteen syntypistelajittelu, erilliskeräily ja kompostointi - ongelmana haju

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Huotari H, Alasalmi H. Biojätteen syntypistelajittelu, erilliskeräily ja kompostointi - ongelmana haju. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1994. 64 p. (VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes; No. 1586).