Bitumia sisältävien kerrosstabilointien kehittämistutkimus: Laboratoriokokeet

Stabilointinäytteiden valmistuksessa otettiin käyttöön menetelmä, jossa näytteet tiivistettiin kiertotiivistinkokeiden avulla valittuun tavoitetiiveyteen. Stabilointiohjeen kokemusperäisten kaavojen todettiin johtavan Remixer-stabiloinnin suhteituksessa deformaatiokestävyyden kannalta liian korkeisiin lisäbi-tumipitoisuuksiin. Deformoitumisriski kasvoi, jos näytteiden tiiveys oli alhainen. Remixer-stabiloinnin hyvä deformaatiokestävyys saavutettiin noin yhden %-yksikön alhaisemmalla bitumipitoisuudella kuin Stabilointiohjeen kokemusperäisten kaavojen mukaan laskettu pitoisuus. Vaahtobitumistabilointimassassa tulee käyttää tartuketta, ellei kokeellisesti osoiteta, että tartuketta ei tarvita. Komposiittistabiloinnin sideainesuhde (sementti/bitumi-suhde) 0,33 on hyvä lähtökohta massan koostumuksen valinnalle. Stabilointien ominaisuuksiin vaikuttavista tekijöistä ovat keskeisiä massan sideainepitoisuus, rakeisuus ja tiiveys. Tutkimuksen tuloksissa esitetään useista selvityksistä koostuva aineisto näiden parametrien vaikutuksesta massan ominaisuuksiin. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota stabilointimassan tiivistämi-seen sekä laboratorion näytevalmistuksessa että työmaaolosuhteissa. Vaahtobitumi-, Remixer- ja komposiittistabiloinnista tutkittiin toiminnallisina ominaisuuksina veden-, pakkasen-, suolan- ja deformaa-tionkestävyys sekä jäykkyysmoduuli.