CAD-järjestelmien välinen tiedonsiirto

Raportissa esitetään tällä hetkellä olemassa olevat sekä kehitettävät EAD-tiedonsiirtomäärittelyt sekä IGES- ja VDAFS-tiedostojen rakenne ja alkiot. Esimerkkinä on lisäksi selvitetty eri alkioiden siirtyminen EATlAsta ANVILiin IGESin avulla sekä vapaamuotoisten käyrien ja pintojen muodon säilyminen siirrossa. Geometriaan liittyvän aakkosnumeerisen lisätiedon, jota kutsutaan tässä attribuuttitiedoksi, siirtämiseen kirjoitettiin ANVILin GRAPL-koodia tuottava ohjelma. Yksittäiset attribuutit saadaan tämän lisäohjelman avulla siirrettyä EATlAsta ANVILiin. Tiedonsiirto IGESin avulla vaadi esi- ja jälkikäsittelyä. Igeskirjoittajien ja -lukijoiden toteutus ja yhteensopivuus ei ole sillä tasolla, että tiedonsiirto voitaisiin automatisoida. Erinäisten tapauskohtaisten esikäsittelyrutiinien avulla saadaan siirrettävä tietokanta sellaiseen muotoon, että siirto onnistuu riittävällä varmuudella. Seuraavat EATIAn alkiot todettiin ongelmallisiksi ANVIL-EATIA-siirrossa: kuvanto, piirustustilan alirakenne; halkaisija-, pituus-, kumulatiivinen ja koordinaattimitta; pintatoleranssi, leikkausviivoitus, nuoli, verkkopinta, piste- ja viivaverkko, viivajono, teksti, vapaamuotoinen pyöräytyspinta ja apukoordinaatisto. Osa näistä ei siirry lainkaan, osa aiheuttaa virheitä ANVILin tietokantaan, osa eroaa toimintatavaltaan huomattavassa määrin ANVILissa olevassa vastineestaan. EATIA-EATIA-testissä siirtymättä jäivät halkaisijamitta, leikkausviivoitus sekä piste- ja viivaverkko tyyppiset alkiot. Lisäksi ilmeni, että EATIAn iges-lukija ei pysty lukemaan pintoja oikein. Suurten tiedostojen kääntäminen saattaa kestää useita tunteja, mikä sekin pakottaa tietokannan esikäsittelyyn. Käyrien ja pintojen muodon säilymisen eli siirron tarkkuuden kalmalta voidaan EATIAn esitystä polynomifunktioiden astelukujen alentamiseen pitää turvallisena. ANVILin käyrien pituudenmittauksen ja leikkauspisteiden laskennan epäjohdonmukainen toiminta estää varmojen tulosten esittämisen ilman koekappaleen tekemistä geometrioiden, varsinkin pintojen, lopullisesta tarkkuudesta ANVILissa. Ainoastaan B-splineinä siirretyt polynomikäyrät antoivat hyviä tuloksia ANVILissa kaikilla eri mittaustavoilla.