Suomalainen kylmän ilmaston rakennustekniikka. Osa 7B. Muovit rakentamisessa

Translated title of the contribution: Construction polymers

Nils Kindberg, Juha Kokki

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Suomi sijaitsee maantieteellisesti kylmän ilmanalan vyöhykkeellä. Ilmasto asettaa rakennusmateriaaleille, rakenteille, rakentamismenetelmille ja rakennusten käytölle omat vaatimuksensa. Rakenteiden ja rakennusmateriaalien tulee kestää toistuvaa kylmän ja lämpimän ilman sekä kosteuden vaihtelua. Niiden on kestettävä myös toistuvaa veden sulamista ja jäätymistä. Ilman lämpötila vaihtelee Suomessa tavallisesti +30 °E...-30 °E välillä. Minimi- ja maksimilämpötilat poikkeavat vielä näistä huomattavastikin. Rakentamismenetelmät ovat kehittyneet niin, että myös kylmänä vuodenaikana voidaan harjoittaa rakentamista Se edellyttää usein työmaalla tapahtuvaa rakenteiden suojaamista ja lämmittämistä sekä pitkälle esivalmistettujen tuotteiden käyttöä. Se on myös johtanut kehitykseen, jossa rakennusmateriaaleilta vaaditaan hyvää pakkasenkestävyyttä ja asennettavuutta kylmissä olosuhteissa. Maaperä on Suomessa usein routivaa maalajia jossa maa-aineksen sisältämä vesi jäätyessään talvella aiheuttaa maahan tilavuuden kasvun ja sulaessaan keväällä vastaavasti päinvastaisen muutoksen. Tällaisille maalajeille rakennettaessa on roudan vaikutukset rakenteelle estettävä. Tavallisimpia keinoja routimisen estämiseksi ovat routaeristäminen, rakenteiden ulottaminen roudattomaan syvyyteen, perusmaan vaihtaminen routasyvyyteen asti routimattomaksi maalajiksi tai maan lämmittäminen. Näiden keinojen yhteydessä käytetään salaojitusta maan kuivana pitämiseen. Rakennukset, joiden sisällä tapahtuva toiminta (asuminen, työskentely yms.) vaatii kylmällä kaudella lämmittämistä, on lähes aina varustettu keskuslämmityksellä. Lämmittämättömät rakennukset ovat yleensä varastorakennuksia tai kesäasuntoja. Suomessa perinteiset rakennusmateriaalit ovat betoni, teräs, tiili, puu ja lasi. Vasta 1960-luvulla rakennusaineiden joukkoon tulivat muovit. Ensimmäiset muovista valmistetut rakennusosat olivat putkia ja lattiapinnoitteita. Tänä päivänä muovi on eniten käytetty materiaali juuri edelliämainituissa rakennusosissa. Nykyisin muovista valmistetaan lisäksi suuri määrä muita rakennusosia, joista tärkeimpiä ovat lämmöneristeet, vesikatteet, kosteuden- ja vedeneristeet, seinäpinnoitteet, tiivistysmassat, valumuotit, maakankaat ja -lujitteet sekä erilaiset kevyet elementtirakenteet. Muovilaatujen ominaisuudet vaihtelevat valtavasti. Niinpä Suomessakin on tärkeimpien muovisten rakennusosien osalta ollut välttämätöntä tuotekohtainen standardisointi tai tyyppihyväksyntämenenely tuotteiden ominaisuuksien varmistamiseksi. Tuotteet, joita viedään ulkomaille, täyttävät myös kohdemaan standardit. Jotkut tuotteista on myös tyyppihyväksytetty ulkomailla Muovien käyttöä rakentamisessa on hankala käsitellä yleisluonteisesti, koska muovilaatuja on tuhansia ja niiden ominaisuudet vaihtelevat. Yleisesti muovien edullisina ominaisuuksina pidetään tiiviyttä, helppohoitoisuutta keveyttä, lämmöneristyskykyä, muotoiltavuutta, sitkeyttä sekä kemiallista ja biologista kestävyyttä. Haittapuolina pidetään palavuus- ja lämmönkesto-ominaisuuksia sekä lämpölaajenemista
Translated title of the contributionConstruction polymers
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages142
ISBN (Print)951-38-4006-9
Publication statusPublished - 1991
MoE publication typeNot Eligible

Publication series

SeriesValtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita
Number1273
ISSN0358-5085

Keywords

  • construction
  • buildings
  • Finland
  • cold environments
  • low temperatures
  • construction materials
  • building components
  • plastics
  • polymers
  • composite materials

Fingerprint Dive into the research topics of 'Construction polymers'. Together they form a unique fingerprint.

  • Cite this

    Kindberg, N., & Kokki, J. (1991). Suomalainen kylmän ilmaston rakennustekniikka. Osa 7B. Muovit rakentamisessa. VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, No. 1273