Dekontaminointimenetelmien soveltuvuus ydinvoimalamateriaaleille

Eeva Jauhiainen, Hannu Hänninen

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Kevytvesireaktorin primaaripiirin materiaalien pinnoille syntyy käytön aikana radioaktiivinen oksidikerros, joka koostuu jäähdytteestä saostuneesta korroosiotuotekerroksesta ja hapettumakerroksesta. Näiden kerrosten poistoon käytetään mekaanista, kemiallista ja sähkökemiallista dekontaminointia. Tutkimuksessa kokeiltiin kemiallisessa dekontaminoinnissa käytettäviä liuoksia ja saparokemiallista dekontaminointia kevytvesireaktoriolosuhteita (BWR ja PRW) simuloivissa autoklaavikokeissa syntyneiden ruostumattomien terästen, Inconel 600 -seoksen sekä hiili- ja paineastiaterästen oksidikerrosten poistoon. Kemiallinen dekontaminointi suoritettiin upottamalla näytteet käsittelyliuoksiin. Tutkimuksessa oli mukana AP-CITROX-käsittelyn eri kombinaatioita, HF-HNOq-, PHOS-, SUL- ja AP-SUL-käsittelyt. Sähkökemiallisessa dekontaminoinnissa käytettiin 10 % ja 30 % fosforihappoliuoksia. Varsinaisten dekontaminointikokeiden lisäksi mitattiin materiaalien painohäviöt ja anodiset polarisaatiokäyrät dekontaminointiliuoksissa. Ruostumattomien terästen ja Inocel 600 -seoksen korroosionopeudet olivat alhaiset kaikissa muissa käsittelyissä paitsi HF-HNO3-käsittelyssä. Hiili- ja paineastiateräkset syöpyivät ruostumattomia teräksiä nopeammin. Ruostumattomilla teräksillä ja Inconel 600 -seoksella ei ole taipumusta piste- ja rakokorroosioon sähkökemiallisten mittausten perusteella. Paras dekontaminointitulos BWR- ja PWR-olosuhteissa hapetetuille ruostumattomille teräksille ja Inconel 600 -seokselle saatiin AP-CITROX E -käsittelyllä ja sähkökemiallisella dekontaminoinnilla sekä hiili- ja paineastiateräksille SUL-käsittelyllä ja soikkokemiallisella dekontaminoinnilla alhaisilla virrantiheyksillä. Ruostumattomilla teräksillä ja Inconel 600 -seoksella esiintyi yleistä korroosiota AP-CITROX-käsittelyissä ja sakokemiallisessa dekontaminoinnissa. HF-HNO3-käsittelyssä nämä materiaalit syöpyivät voimakkaasti. Herkistettyjen ruostumattomien teräsnäytteiden raerajat syöpyvät sähkökemiallisessa dekontaminoinnissa ja muutamissa AP-CI-ROX- käsittelyissä. Muokkausmartensiitti syöpyi selektiivisesti useissa liuoksissa ja syöpyminen oli voimakkainta HFHNO3-käsittelyssä. Hiili- ja paineastiateräkset syöpyivät voimakkaasti PHOS- ja GLU-käsittelyissä. AP-CITROX- ja CITROX-käsittelyissä niiden pinnalle muodostui oksalaattikerros.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages80
ISBN (Print)951-38-2202-8
Publication statusPublished - 1985
MoE publication typeD4 Published development or research report or study

Publication series

SeriesValtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports
Number344
ISSN0358-5077

Fingerprint

Decontamination

Keywords

  • decontamination
  • nuclear reactor materials
  • light water reactors

Cite this

Jauhiainen, E., & Hänninen, H. (1985). Dekontaminointimenetelmien soveltuvuus ydinvoimalamateriaaleille. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports, No. 344
Jauhiainen, Eeva ; Hänninen, Hannu. / Dekontaminointimenetelmien soveltuvuus ydinvoimalamateriaaleille. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1985. 80 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports; No. 344).
@book{e9edef0514a14d549dba27ca216279a0,
title = "Dekontaminointimenetelmien soveltuvuus ydinvoimalamateriaaleille",
abstract = "Kevytvesireaktorin primaaripiirin materiaalien pinnoille syntyy k{\"a}yt{\"o}n aikana radioaktiivinen oksidikerros, joka koostuu j{\"a}{\"a}hdytteest{\"a} saostuneesta korroosiotuotekerroksesta ja hapettumakerroksesta. N{\"a}iden kerrosten poistoon k{\"a}ytet{\"a}{\"a}n mekaanista, kemiallista ja s{\"a}hk{\"o}kemiallista dekontaminointia. Tutkimuksessa kokeiltiin kemiallisessa dekontaminoinnissa k{\"a}ytett{\"a}vi{\"a} liuoksia ja saparokemiallista dekontaminointia kevytvesireaktoriolosuhteita (BWR ja PRW) simuloivissa autoklaavikokeissa syntyneiden ruostumattomien ter{\"a}sten, Inconel 600 -seoksen sek{\"a} hiili- ja paineastiater{\"a}sten oksidikerrosten poistoon. Kemiallinen dekontaminointi suoritettiin upottamalla n{\"a}ytteet k{\"a}sittelyliuoksiin. Tutkimuksessa oli mukana AP-CITROX-k{\"a}sittelyn eri kombinaatioita, HF-HNOq-, PHOS-, SUL- ja AP-SUL-k{\"a}sittelyt. S{\"a}hk{\"o}kemiallisessa dekontaminoinnissa k{\"a}ytettiin 10 {\%} ja 30 {\%} fosforihappoliuoksia. Varsinaisten dekontaminointikokeiden lis{\"a}ksi mitattiin materiaalien painoh{\"a}vi{\"o}t ja anodiset polarisaatiok{\"a}yr{\"a}t dekontaminointiliuoksissa. Ruostumattomien ter{\"a}sten ja Inocel 600 -seoksen korroosionopeudet olivat alhaiset kaikissa muissa k{\"a}sittelyiss{\"a} paitsi HF-HNO3-k{\"a}sittelyss{\"a}. Hiili- ja paineastiater{\"a}kset sy{\"o}pyiv{\"a}t ruostumattomia ter{\"a}ksi{\"a} nopeammin. Ruostumattomilla ter{\"a}ksill{\"a} ja Inconel 600 -seoksella ei ole taipumusta piste- ja rakokorroosioon s{\"a}hk{\"o}kemiallisten mittausten perusteella. Paras dekontaminointitulos BWR- ja PWR-olosuhteissa hapetetuille ruostumattomille ter{\"a}ksille ja Inconel 600 -seokselle saatiin AP-CITROX E -k{\"a}sittelyll{\"a} ja s{\"a}hk{\"o}kemiallisella dekontaminoinnilla sek{\"a} hiili- ja paineastiater{\"a}ksille SUL-k{\"a}sittelyll{\"a} ja soikkokemiallisella dekontaminoinnilla alhaisilla virrantiheyksill{\"a}. Ruostumattomilla ter{\"a}ksill{\"a} ja Inconel 600 -seoksella esiintyi yleist{\"a} korroosiota AP-CITROX-k{\"a}sittelyiss{\"a} ja sakokemiallisessa dekontaminoinnissa. HF-HNO3-k{\"a}sittelyss{\"a} n{\"a}m{\"a} materiaalit sy{\"o}pyiv{\"a}t voimakkaasti. Herkistettyjen ruostumattomien ter{\"a}sn{\"a}ytteiden raerajat sy{\"o}pyv{\"a}t s{\"a}hk{\"o}kemiallisessa dekontaminoinnissa ja muutamissa AP-CI-ROX- k{\"a}sittelyiss{\"a}. Muokkausmartensiitti sy{\"o}pyi selektiivisesti useissa liuoksissa ja sy{\"o}pyminen oli voimakkainta HFHNO3-k{\"a}sittelyss{\"a}. Hiili- ja paineastiater{\"a}kset sy{\"o}pyiv{\"a}t voimakkaasti PHOS- ja GLU-k{\"a}sittelyiss{\"a}. AP-CITROX- ja CITROX-k{\"a}sittelyiss{\"a} niiden pinnalle muodostui oksalaattikerros.",
keywords = "decontamination, nuclear reactor materials, light water reactors",
author = "Eeva Jauhiainen and Hannu H{\"a}nninen",
year = "1985",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-2202-8",
series = "Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "344",
address = "Finland",

}

Jauhiainen, E & Hänninen, H 1985, Dekontaminointimenetelmien soveltuvuus ydinvoimalamateriaaleille. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports, no. 344, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Dekontaminointimenetelmien soveltuvuus ydinvoimalamateriaaleille. / Jauhiainen, Eeva; Hänninen, Hannu.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1985. 80 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports; No. 344).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Dekontaminointimenetelmien soveltuvuus ydinvoimalamateriaaleille

AU - Jauhiainen, Eeva

AU - Hänninen, Hannu

PY - 1985

Y1 - 1985

N2 - Kevytvesireaktorin primaaripiirin materiaalien pinnoille syntyy käytön aikana radioaktiivinen oksidikerros, joka koostuu jäähdytteestä saostuneesta korroosiotuotekerroksesta ja hapettumakerroksesta. Näiden kerrosten poistoon käytetään mekaanista, kemiallista ja sähkökemiallista dekontaminointia. Tutkimuksessa kokeiltiin kemiallisessa dekontaminoinnissa käytettäviä liuoksia ja saparokemiallista dekontaminointia kevytvesireaktoriolosuhteita (BWR ja PRW) simuloivissa autoklaavikokeissa syntyneiden ruostumattomien terästen, Inconel 600 -seoksen sekä hiili- ja paineastiaterästen oksidikerrosten poistoon. Kemiallinen dekontaminointi suoritettiin upottamalla näytteet käsittelyliuoksiin. Tutkimuksessa oli mukana AP-CITROX-käsittelyn eri kombinaatioita, HF-HNOq-, PHOS-, SUL- ja AP-SUL-käsittelyt. Sähkökemiallisessa dekontaminoinnissa käytettiin 10 % ja 30 % fosforihappoliuoksia. Varsinaisten dekontaminointikokeiden lisäksi mitattiin materiaalien painohäviöt ja anodiset polarisaatiokäyrät dekontaminointiliuoksissa. Ruostumattomien terästen ja Inocel 600 -seoksen korroosionopeudet olivat alhaiset kaikissa muissa käsittelyissä paitsi HF-HNO3-käsittelyssä. Hiili- ja paineastiateräkset syöpyivät ruostumattomia teräksiä nopeammin. Ruostumattomilla teräksillä ja Inconel 600 -seoksella ei ole taipumusta piste- ja rakokorroosioon sähkökemiallisten mittausten perusteella. Paras dekontaminointitulos BWR- ja PWR-olosuhteissa hapetetuille ruostumattomille teräksille ja Inconel 600 -seokselle saatiin AP-CITROX E -käsittelyllä ja sähkökemiallisella dekontaminoinnilla sekä hiili- ja paineastiateräksille SUL-käsittelyllä ja soikkokemiallisella dekontaminoinnilla alhaisilla virrantiheyksillä. Ruostumattomilla teräksillä ja Inconel 600 -seoksella esiintyi yleistä korroosiota AP-CITROX-käsittelyissä ja sakokemiallisessa dekontaminoinnissa. HF-HNO3-käsittelyssä nämä materiaalit syöpyivät voimakkaasti. Herkistettyjen ruostumattomien teräsnäytteiden raerajat syöpyvät sähkökemiallisessa dekontaminoinnissa ja muutamissa AP-CI-ROX- käsittelyissä. Muokkausmartensiitti syöpyi selektiivisesti useissa liuoksissa ja syöpyminen oli voimakkainta HFHNO3-käsittelyssä. Hiili- ja paineastiateräkset syöpyivät voimakkaasti PHOS- ja GLU-käsittelyissä. AP-CITROX- ja CITROX-käsittelyissä niiden pinnalle muodostui oksalaattikerros.

AB - Kevytvesireaktorin primaaripiirin materiaalien pinnoille syntyy käytön aikana radioaktiivinen oksidikerros, joka koostuu jäähdytteestä saostuneesta korroosiotuotekerroksesta ja hapettumakerroksesta. Näiden kerrosten poistoon käytetään mekaanista, kemiallista ja sähkökemiallista dekontaminointia. Tutkimuksessa kokeiltiin kemiallisessa dekontaminoinnissa käytettäviä liuoksia ja saparokemiallista dekontaminointia kevytvesireaktoriolosuhteita (BWR ja PRW) simuloivissa autoklaavikokeissa syntyneiden ruostumattomien terästen, Inconel 600 -seoksen sekä hiili- ja paineastiaterästen oksidikerrosten poistoon. Kemiallinen dekontaminointi suoritettiin upottamalla näytteet käsittelyliuoksiin. Tutkimuksessa oli mukana AP-CITROX-käsittelyn eri kombinaatioita, HF-HNOq-, PHOS-, SUL- ja AP-SUL-käsittelyt. Sähkökemiallisessa dekontaminoinnissa käytettiin 10 % ja 30 % fosforihappoliuoksia. Varsinaisten dekontaminointikokeiden lisäksi mitattiin materiaalien painohäviöt ja anodiset polarisaatiokäyrät dekontaminointiliuoksissa. Ruostumattomien terästen ja Inocel 600 -seoksen korroosionopeudet olivat alhaiset kaikissa muissa käsittelyissä paitsi HF-HNO3-käsittelyssä. Hiili- ja paineastiateräkset syöpyivät ruostumattomia teräksiä nopeammin. Ruostumattomilla teräksillä ja Inconel 600 -seoksella ei ole taipumusta piste- ja rakokorroosioon sähkökemiallisten mittausten perusteella. Paras dekontaminointitulos BWR- ja PWR-olosuhteissa hapetetuille ruostumattomille teräksille ja Inconel 600 -seokselle saatiin AP-CITROX E -käsittelyllä ja sähkökemiallisella dekontaminoinnilla sekä hiili- ja paineastiateräksille SUL-käsittelyllä ja soikkokemiallisella dekontaminoinnilla alhaisilla virrantiheyksillä. Ruostumattomilla teräksillä ja Inconel 600 -seoksella esiintyi yleistä korroosiota AP-CITROX-käsittelyissä ja sakokemiallisessa dekontaminoinnissa. HF-HNO3-käsittelyssä nämä materiaalit syöpyivät voimakkaasti. Herkistettyjen ruostumattomien teräsnäytteiden raerajat syöpyvät sähkökemiallisessa dekontaminoinnissa ja muutamissa AP-CI-ROX- käsittelyissä. Muokkausmartensiitti syöpyi selektiivisesti useissa liuoksissa ja syöpyminen oli voimakkainta HFHNO3-käsittelyssä. Hiili- ja paineastiateräkset syöpyivät voimakkaasti PHOS- ja GLU-käsittelyissä. AP-CITROX- ja CITROX-käsittelyissä niiden pinnalle muodostui oksalaattikerros.

KW - decontamination

KW - nuclear reactor materials

KW - light water reactors

M3 - Report

SN - 951-38-2202-8

T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports

BT - Dekontaminointimenetelmien soveltuvuus ydinvoimalamateriaaleille

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Jauhiainen E, Hänninen H. Dekontaminointimenetelmien soveltuvuus ydinvoimalamateriaaleille. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1985. 80 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports; No. 344).