Ekologiset näkökohdat joidenkin Pohjois-Suomen järvien säännöstelyssä. Osa 5. Säännöstelykäytäntö ja ekologiset vaikutukset

Translated title of the contribution: Ecological aspects of lake regualtion in Northern Finland Part 5. Regulation practices and ecological effects

Erkki Alasaarela, Seppo Hellsten, Ari Huusko, Pertti Tikkanen

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Järvisäännöstelyn ekologisia vaikutuksia tutkittiin Kainuussa vuosina 1984 - 1987. Tutkimuksen yleisenä tavoitteena oli selvittää vedenpinnan säännöstelyn vaikutuksia järviekosysteemiin, tuottaa tietoa, jota voidaan soveltaa arvioitaessa vesivoiman rakentamisen vaikutuksia järven muihin käyttömuotoihin, ja etsiä keinoja haitallisten vaikutusten lieventämiseksi. Järven ekologisen tasapainon säilyttämiseksi Pohjois-Suomen oloissa on tärkeää, että - järven vedenpintaa ei nosteta avovesikautena niin paljon luonnontilaista ylemmäksi, että muutos käynnistää voimakkaita geomorfologisia prosesseja rantavyöhykkeellä - järven vedenpintaa ei lasketa alkutalvella niin, että pääosa kesällä valoa saavasta pohjavyöhykkeestä jäätyy. Säännöstelyä aloitettaessa tehdyn kesäveden pinnan noston vaikutukset tuntuvat sitä voimakkaampina mitä suurempi ja karumpi järvi on. Muutoksen jälkeen geomorfologiset prosessit muotoilevat vuosikymmenten kuluessa rantoja uutta tilaa vastaaviksi. Jos kesäveden korkeutta on nostettu, rantojen ekologista mukautumista voidaan nopeuttaa toimenpiteillä, jotka edistävät vesikasvillisuuden muodostumista. Tämä vaikuttaa maisemakuvaan sekä kalojen ravintovaroihin ja kutualuesiin. Kesäveden tason laskeminen säännöstelyä aloitettaessa vaikuttaa aluksi myönteisesti rannan eliöstöön ja vähentää rantojen vyörymistä. Pohjan jäätyminen rantavyöhykkeessä on suurempi ekologinen häiriötekijä kuin jään lepääminen sulan pohjan päällä. Jäätyvää vyöhykettä voidaan kaventaa hidastamalla järven vedenpinnan alenemista alkutalvella. Kuta ruskeavetisempi järvi on, sitä vahingollisempaa on pohjan jäätyminen syvälle. Mikäli kesällä valoa saava rantavyöhyke jäätyy kokonaan, ei järveen voi syntyä kalojen ravintoalustana tärkeää vedenalaista kasvillisuusvyöhykettä. Tämän takia esitetään vedenkorkeudelle uutta tavoitetasoa, alkutalven alarajaa. Tällä näyttää olevan suurempi ekologinen merkitys kuin lopputalven alarajalla. Ko. tavoitetaso voidaan määrittää veden humuspitoisuuden (värin) perusteella. Kevättalven aliveden tavoitetason tulee turvata vedenkorkeuden välitön nousu kesäveden tasolle tai mieluummin vähän sen yläpuolelle. Rantavyöhykkeen eliöyhteisöjen kehittymisen ja rantojen stabiloitumisen kannalta olisi edullista, jos veden korkeus järvessä saavuttaisi kevätyliveden jälkeen alkukesällä joka vuosi saman tason. Lisäksi olisi edullista, että vedenkorkeus laskisi kesäaikana hitaasti eikä syksyllä nousisi niin korkealle kuin keväällä.
Translated title of the contributionEcological aspects of lake regualtion in Northern Finland Part 5. Regulation practices and ecological effects
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages56
ISBN (Print)951-38-3460-3
Publication statusPublished - 1989
MoE publication typeNot Eligible

Publication series

SeriesValtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita
Number989
ISSN0358-5085

Keywords

  • regulation
  • lakes
  • waterways
  • (watercourses)
  • sediments
  • ecology
  • water level
  • vegetation
  • fishes
  • freezing
  • Finland

Fingerprint Dive into the research topics of 'Ecological aspects of lake regualtion in Northern Finland Part 5. Regulation practices and ecological effects'. Together they form a unique fingerprint.

  • Cite this

    Alasaarela, E., Hellsten, S., Huusko, A., & Tikkanen, P. (1989). Ekologiset näkökohdat joidenkin Pohjois-Suomen järvien säännöstelyssä. Osa 5. Säännöstelykäytäntö ja ekologiset vaikutukset. VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, No. 989