Ekologiset näkökohdat joidenkin Pohjois-Suomen järvien säännöstelyssä. Osa 5. Säännöstelykäytäntö ja ekologiset vaikutukset

Translated title of the contribution: Ecological aspects of lake regualtion in Northern Finland Part 5. Regulation practices and ecological effects

Erkki Alasaarela, Seppo Hellsten, Ari Huusko, Pertti Tikkanen

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Järvisäännöstelyn ekologisia vaikutuksia tutkittiin Kainuussa vuosina 1984 - 1987. Tutkimuksen yleisenä tavoitteena oli selvittää vedenpinnan säännöstelyn vaikutuksia järviekosysteemiin, tuottaa tietoa, jota voidaan soveltaa arvioitaessa vesivoiman rakentamisen vaikutuksia järven muihin käyttömuotoihin, ja etsiä keinoja haitallisten vaikutusten lieventämiseksi. Järven ekologisen tasapainon säilyttämiseksi Pohjois-Suomen oloissa on tärkeää, että - järven vedenpintaa ei nosteta avovesikautena niin paljon luonnontilaista ylemmäksi, että muutos käynnistää voimakkaita geomorfologisia prosesseja rantavyöhykkeellä - järven vedenpintaa ei lasketa alkutalvella niin, että pääosa kesällä valoa saavasta pohjavyöhykkeestä jäätyy. Säännöstelyä aloitettaessa tehdyn kesäveden pinnan noston vaikutukset tuntuvat sitä voimakkaampina mitä suurempi ja karumpi järvi on. Muutoksen jälkeen geomorfologiset prosessit muotoilevat vuosikymmenten kuluessa rantoja uutta tilaa vastaaviksi. Jos kesäveden korkeutta on nostettu, rantojen ekologista mukautumista voidaan nopeuttaa toimenpiteillä, jotka edistävät vesikasvillisuuden muodostumista. Tämä vaikuttaa maisemakuvaan sekä kalojen ravintovaroihin ja kutualuesiin. Kesäveden tason laskeminen säännöstelyä aloitettaessa vaikuttaa aluksi myönteisesti rannan eliöstöön ja vähentää rantojen vyörymistä. Pohjan jäätyminen rantavyöhykkeessä on suurempi ekologinen häiriötekijä kuin jään lepääminen sulan pohjan päällä. Jäätyvää vyöhykettä voidaan kaventaa hidastamalla järven vedenpinnan alenemista alkutalvella. Kuta ruskeavetisempi järvi on, sitä vahingollisempaa on pohjan jäätyminen syvälle. Mikäli kesällä valoa saava rantavyöhyke jäätyy kokonaan, ei järveen voi syntyä kalojen ravintoalustana tärkeää vedenalaista kasvillisuusvyöhykettä. Tämän takia esitetään vedenkorkeudelle uutta tavoitetasoa, alkutalven alarajaa. Tällä näyttää olevan suurempi ekologinen merkitys kuin lopputalven alarajalla. Ko. tavoitetaso voidaan määrittää veden humuspitoisuuden (värin) perusteella. Kevättalven aliveden tavoitetason tulee turvata vedenkorkeuden välitön nousu kesäveden tasolle tai mieluummin vähän sen yläpuolelle. Rantavyöhykkeen eliöyhteisöjen kehittymisen ja rantojen stabiloitumisen kannalta olisi edullista, jos veden korkeus järvessä saavuttaisi kevätyliveden jälkeen alkukesällä joka vuosi saman tason. Lisäksi olisi edullista, että vedenkorkeus laskisi kesäaikana hitaasti eikä syksyllä nousisi niin korkealle kuin keväällä.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages56
ISBN (Print)951-38-3460-3
Publication statusPublished - 1989
MoE publication typeNot Eligible

Publication series

SeriesValtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita
Number989
ISSN0358-5085

Fingerprint

Finland
lakes

Keywords

  • regulation
  • lakes
  • waterways
  • (watercourses)
  • sediments
  • ecology
  • water level
  • vegetation
  • fishes
  • freezing
  • Finland

Cite this

Alasaarela, E., Hellsten, S., Huusko, A., & Tikkanen, P. (1989). Ekologiset näkökohdat joidenkin Pohjois-Suomen järvien säännöstelyssä. Osa 5. Säännöstelykäytäntö ja ekologiset vaikutukset. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, No. 989
Alasaarela, Erkki ; Hellsten, Seppo ; Huusko, Ari ; Tikkanen, Pertti. / Ekologiset näkökohdat joidenkin Pohjois-Suomen järvien säännöstelyssä. Osa 5. Säännöstelykäytäntö ja ekologiset vaikutukset. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1989. 56 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 989).
@book{40f7d87f98e940b2948b8b004b7695b5,
title = "Ekologiset n{\"a}k{\"o}kohdat joidenkin Pohjois-Suomen j{\"a}rvien s{\"a}{\"a}nn{\"o}stelyss{\"a}. Osa 5. S{\"a}{\"a}nn{\"o}stelyk{\"a}yt{\"a}nt{\"o} ja ekologiset vaikutukset",
abstract = "J{\"a}rvis{\"a}{\"a}nn{\"o}stelyn ekologisia vaikutuksia tutkittiin Kainuussa vuosina 1984 - 1987. Tutkimuksen yleisen{\"a} tavoitteena oli selvitt{\"a}{\"a} vedenpinnan s{\"a}{\"a}nn{\"o}stelyn vaikutuksia j{\"a}rviekosysteemiin, tuottaa tietoa, jota voidaan soveltaa arvioitaessa vesivoiman rakentamisen vaikutuksia j{\"a}rven muihin k{\"a}ytt{\"o}muotoihin, ja etsi{\"a} keinoja haitallisten vaikutusten lievent{\"a}miseksi. J{\"a}rven ekologisen tasapainon s{\"a}ilytt{\"a}miseksi Pohjois-Suomen oloissa on t{\"a}rke{\"a}{\"a}, ett{\"a} - j{\"a}rven vedenpintaa ei nosteta avovesikautena niin paljon luonnontilaista ylemm{\"a}ksi, ett{\"a} muutos k{\"a}ynnist{\"a}{\"a} voimakkaita geomorfologisia prosesseja rantavy{\"o}hykkeell{\"a} - j{\"a}rven vedenpintaa ei lasketa alkutalvella niin, ett{\"a} p{\"a}{\"a}osa kes{\"a}ll{\"a} valoa saavasta pohjavy{\"o}hykkeest{\"a} j{\"a}{\"a}tyy. S{\"a}{\"a}nn{\"o}stely{\"a} aloitettaessa tehdyn kes{\"a}veden pinnan noston vaikutukset tuntuvat sit{\"a} voimakkaampina mit{\"a} suurempi ja karumpi j{\"a}rvi on. Muutoksen j{\"a}lkeen geomorfologiset prosessit muotoilevat vuosikymmenten kuluessa rantoja uutta tilaa vastaaviksi. Jos kes{\"a}veden korkeutta on nostettu, rantojen ekologista mukautumista voidaan nopeuttaa toimenpiteill{\"a}, jotka edist{\"a}v{\"a}t vesikasvillisuuden muodostumista. T{\"a}m{\"a} vaikuttaa maisemakuvaan sek{\"a} kalojen ravintovaroihin ja kutualuesiin. Kes{\"a}veden tason laskeminen s{\"a}{\"a}nn{\"o}stely{\"a} aloitettaessa vaikuttaa aluksi my{\"o}nteisesti rannan eli{\"o}st{\"o}{\"o}n ja v{\"a}hent{\"a}{\"a} rantojen vy{\"o}rymist{\"a}. Pohjan j{\"a}{\"a}tyminen rantavy{\"o}hykkeess{\"a} on suurempi ekologinen h{\"a}iri{\"o}tekij{\"a} kuin j{\"a}{\"a}n lep{\"a}{\"a}minen sulan pohjan p{\"a}{\"a}ll{\"a}. J{\"a}{\"a}tyv{\"a}{\"a} vy{\"o}hykett{\"a} voidaan kaventaa hidastamalla j{\"a}rven vedenpinnan alenemista alkutalvella. Kuta ruskeavetisempi j{\"a}rvi on, sit{\"a} vahingollisempaa on pohjan j{\"a}{\"a}tyminen syv{\"a}lle. Mik{\"a}li kes{\"a}ll{\"a} valoa saava rantavy{\"o}hyke j{\"a}{\"a}tyy kokonaan, ei j{\"a}rveen voi synty{\"a} kalojen ravintoalustana t{\"a}rke{\"a}{\"a} vedenalaista kasvillisuusvy{\"o}hykett{\"a}. T{\"a}m{\"a}n takia esitet{\"a}{\"a}n vedenkorkeudelle uutta tavoitetasoa, alkutalven alarajaa. T{\"a}ll{\"a} n{\"a}ytt{\"a}{\"a} olevan suurempi ekologinen merkitys kuin lopputalven alarajalla. Ko. tavoitetaso voidaan m{\"a}{\"a}ritt{\"a}{\"a} veden humuspitoisuuden (v{\"a}rin) perusteella. Kev{\"a}ttalven aliveden tavoitetason tulee turvata vedenkorkeuden v{\"a}lit{\"o}n nousu kes{\"a}veden tasolle tai mieluummin v{\"a}h{\"a}n sen yl{\"a}puolelle. Rantavy{\"o}hykkeen eli{\"o}yhteis{\"o}jen kehittymisen ja rantojen stabiloitumisen kannalta olisi edullista, jos veden korkeus j{\"a}rvess{\"a} saavuttaisi kev{\"a}tyliveden j{\"a}lkeen alkukes{\"a}ll{\"a} joka vuosi saman tason. Lis{\"a}ksi olisi edullista, ett{\"a} vedenkorkeus laskisi kes{\"a}aikana hitaasti eik{\"a} syksyll{\"a} nousisi niin korkealle kuin kev{\"a}{\"a}ll{\"a}.",
keywords = "regulation, lakes, waterways, (watercourses), sediments, ecology, water level, vegetation, fishes, freezing, Finland",
author = "Erkki Alasaarela and Seppo Hellsten and Ari Huusko and Pertti Tikkanen",
year = "1989",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-3460-3",
series = "Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "989",
address = "Finland",

}

Alasaarela, E, Hellsten, S, Huusko, A & Tikkanen, P 1989, Ekologiset näkökohdat joidenkin Pohjois-Suomen järvien säännöstelyssä. Osa 5. Säännöstelykäytäntö ja ekologiset vaikutukset. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, no. 989, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Ekologiset näkökohdat joidenkin Pohjois-Suomen järvien säännöstelyssä. Osa 5. Säännöstelykäytäntö ja ekologiset vaikutukset. / Alasaarela, Erkki; Hellsten, Seppo; Huusko, Ari; Tikkanen, Pertti.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1989. 56 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 989).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Ekologiset näkökohdat joidenkin Pohjois-Suomen järvien säännöstelyssä. Osa 5. Säännöstelykäytäntö ja ekologiset vaikutukset

AU - Alasaarela, Erkki

AU - Hellsten, Seppo

AU - Huusko, Ari

AU - Tikkanen, Pertti

PY - 1989

Y1 - 1989

N2 - Järvisäännöstelyn ekologisia vaikutuksia tutkittiin Kainuussa vuosina 1984 - 1987. Tutkimuksen yleisenä tavoitteena oli selvittää vedenpinnan säännöstelyn vaikutuksia järviekosysteemiin, tuottaa tietoa, jota voidaan soveltaa arvioitaessa vesivoiman rakentamisen vaikutuksia järven muihin käyttömuotoihin, ja etsiä keinoja haitallisten vaikutusten lieventämiseksi. Järven ekologisen tasapainon säilyttämiseksi Pohjois-Suomen oloissa on tärkeää, että - järven vedenpintaa ei nosteta avovesikautena niin paljon luonnontilaista ylemmäksi, että muutos käynnistää voimakkaita geomorfologisia prosesseja rantavyöhykkeellä - järven vedenpintaa ei lasketa alkutalvella niin, että pääosa kesällä valoa saavasta pohjavyöhykkeestä jäätyy. Säännöstelyä aloitettaessa tehdyn kesäveden pinnan noston vaikutukset tuntuvat sitä voimakkaampina mitä suurempi ja karumpi järvi on. Muutoksen jälkeen geomorfologiset prosessit muotoilevat vuosikymmenten kuluessa rantoja uutta tilaa vastaaviksi. Jos kesäveden korkeutta on nostettu, rantojen ekologista mukautumista voidaan nopeuttaa toimenpiteillä, jotka edistävät vesikasvillisuuden muodostumista. Tämä vaikuttaa maisemakuvaan sekä kalojen ravintovaroihin ja kutualuesiin. Kesäveden tason laskeminen säännöstelyä aloitettaessa vaikuttaa aluksi myönteisesti rannan eliöstöön ja vähentää rantojen vyörymistä. Pohjan jäätyminen rantavyöhykkeessä on suurempi ekologinen häiriötekijä kuin jään lepääminen sulan pohjan päällä. Jäätyvää vyöhykettä voidaan kaventaa hidastamalla järven vedenpinnan alenemista alkutalvella. Kuta ruskeavetisempi järvi on, sitä vahingollisempaa on pohjan jäätyminen syvälle. Mikäli kesällä valoa saava rantavyöhyke jäätyy kokonaan, ei järveen voi syntyä kalojen ravintoalustana tärkeää vedenalaista kasvillisuusvyöhykettä. Tämän takia esitetään vedenkorkeudelle uutta tavoitetasoa, alkutalven alarajaa. Tällä näyttää olevan suurempi ekologinen merkitys kuin lopputalven alarajalla. Ko. tavoitetaso voidaan määrittää veden humuspitoisuuden (värin) perusteella. Kevättalven aliveden tavoitetason tulee turvata vedenkorkeuden välitön nousu kesäveden tasolle tai mieluummin vähän sen yläpuolelle. Rantavyöhykkeen eliöyhteisöjen kehittymisen ja rantojen stabiloitumisen kannalta olisi edullista, jos veden korkeus järvessä saavuttaisi kevätyliveden jälkeen alkukesällä joka vuosi saman tason. Lisäksi olisi edullista, että vedenkorkeus laskisi kesäaikana hitaasti eikä syksyllä nousisi niin korkealle kuin keväällä.

AB - Järvisäännöstelyn ekologisia vaikutuksia tutkittiin Kainuussa vuosina 1984 - 1987. Tutkimuksen yleisenä tavoitteena oli selvittää vedenpinnan säännöstelyn vaikutuksia järviekosysteemiin, tuottaa tietoa, jota voidaan soveltaa arvioitaessa vesivoiman rakentamisen vaikutuksia järven muihin käyttömuotoihin, ja etsiä keinoja haitallisten vaikutusten lieventämiseksi. Järven ekologisen tasapainon säilyttämiseksi Pohjois-Suomen oloissa on tärkeää, että - järven vedenpintaa ei nosteta avovesikautena niin paljon luonnontilaista ylemmäksi, että muutos käynnistää voimakkaita geomorfologisia prosesseja rantavyöhykkeellä - järven vedenpintaa ei lasketa alkutalvella niin, että pääosa kesällä valoa saavasta pohjavyöhykkeestä jäätyy. Säännöstelyä aloitettaessa tehdyn kesäveden pinnan noston vaikutukset tuntuvat sitä voimakkaampina mitä suurempi ja karumpi järvi on. Muutoksen jälkeen geomorfologiset prosessit muotoilevat vuosikymmenten kuluessa rantoja uutta tilaa vastaaviksi. Jos kesäveden korkeutta on nostettu, rantojen ekologista mukautumista voidaan nopeuttaa toimenpiteillä, jotka edistävät vesikasvillisuuden muodostumista. Tämä vaikuttaa maisemakuvaan sekä kalojen ravintovaroihin ja kutualuesiin. Kesäveden tason laskeminen säännöstelyä aloitettaessa vaikuttaa aluksi myönteisesti rannan eliöstöön ja vähentää rantojen vyörymistä. Pohjan jäätyminen rantavyöhykkeessä on suurempi ekologinen häiriötekijä kuin jään lepääminen sulan pohjan päällä. Jäätyvää vyöhykettä voidaan kaventaa hidastamalla järven vedenpinnan alenemista alkutalvella. Kuta ruskeavetisempi järvi on, sitä vahingollisempaa on pohjan jäätyminen syvälle. Mikäli kesällä valoa saava rantavyöhyke jäätyy kokonaan, ei järveen voi syntyä kalojen ravintoalustana tärkeää vedenalaista kasvillisuusvyöhykettä. Tämän takia esitetään vedenkorkeudelle uutta tavoitetasoa, alkutalven alarajaa. Tällä näyttää olevan suurempi ekologinen merkitys kuin lopputalven alarajalla. Ko. tavoitetaso voidaan määrittää veden humuspitoisuuden (värin) perusteella. Kevättalven aliveden tavoitetason tulee turvata vedenkorkeuden välitön nousu kesäveden tasolle tai mieluummin vähän sen yläpuolelle. Rantavyöhykkeen eliöyhteisöjen kehittymisen ja rantojen stabiloitumisen kannalta olisi edullista, jos veden korkeus järvessä saavuttaisi kevätyliveden jälkeen alkukesällä joka vuosi saman tason. Lisäksi olisi edullista, että vedenkorkeus laskisi kesäaikana hitaasti eikä syksyllä nousisi niin korkealle kuin keväällä.

KW - regulation

KW - lakes

KW - waterways

KW - (watercourses)

KW - sediments

KW - ecology

KW - water level

KW - vegetation

KW - fishes

KW - freezing

KW - Finland

M3 - Report

SN - 951-38-3460-3

T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita

BT - Ekologiset näkökohdat joidenkin Pohjois-Suomen järvien säännöstelyssä. Osa 5. Säännöstelykäytäntö ja ekologiset vaikutukset

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Alasaarela E, Hellsten S, Huusko A, Tikkanen P. Ekologiset näkökohdat joidenkin Pohjois-Suomen järvien säännöstelyssä. Osa 5. Säännöstelykäytäntö ja ekologiset vaikutukset. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1989. 56 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 989).