Taloudelliset vahingot rakennuspaloissa

Translated title of the contribution: Economical losses in structural fires

Kati Tillander, Towe Lindblom, Olavi Keski-Rahkonen

Research output: Book/ReportReportProfessional

Abstract

Matemaattisessa analyysissä tulipalon riskin ajatellaan muodostuvan kahdesta pääkomponentista, joista ensimmäinen on tulipalon syttymän todennäköisyys ja toinen sen aiheuttamien vahinkojen todennäköinen laajuus. Tässä tutkimuksessa on paneuduttu riskin jälkimmäiseen komponenttiin, joka tähän mennessä on ollut yleisesti melko tuntematon. Seurausten laajuuden mittana käytettiin palon aiheuttamia taloudellisia vahinkoja, ja käytettävissä olevaa aineistoa tutkittiin ensin koko joukkona ja edelleen jaotellen pienempiin joukkoihin niin pitkälle kuin tilastollisen tarkkuuden puitteissa oli käytännöllistä etsien selviä lainalaisuuksia. Jo alkuvaiheessa tehty tärkeä havainto oli, että jakaumien ääripäät poikkeavat merkittävästi perusjoukon massasta, mutta tämän tutkimuksen painopiste oli vahinkojakauman keskivaiheen ominaisuuksien ja erityispiirteiden määritys. Tilastoaineisto osoitti, että ääripäitä lukuun ottamatta, taloudellisen vahingon jakauma on likimain logaritmisesti normaali. Kun oletetaan palovahingon noudattavan logaritmista normaalijakaumaa, voidaan Ramachandranin aiemmin esittämän mallin avulla määrittää vahingon odotusarvo yksittäiselle rakennukselle, jonka uhatun omaisuuden arvo on tunnettu. Suomen tilastoaineiston ja teoreettisen mallin yhteensopivuus oli heikko, johon osaltaan vaikuttivat mallin oletukset ja rajoitukset. Siten mallin antamat numeroarvoiset tulokset ovat vain suuntaa antavia. Kahden logaritmisen normaalijakauman summan soveltaminen teoriaan ei parantanut sen toimivuutta. Parempaan sovitteeseen päästiin vapauttamalla jakauman parametrit. Tämä on luultavasti toimivampi tapa määrittää parametrien arvot, sillä koko rakennuskannan todellisen uhatun omaisuuden jakauma ei ole tunnettu. Toiminnallisessa suunnittelussa kerrosala on uhatun omaisuuden arvoa käytännöllisempi mitta. Havaintoaineiston pikainen tarkastelu osoitti rakennuksen uhatun omaisuuden ja kerrosalan välisen yhteyden. Siten rakennuksessa oleva uhattu omaisuus voidaan lausua joko rahana tai kerrosneliöinä. Jaettaessa havainnot käyttötapaluokkaryhmiin: asuinrakennukset, teollisuus- ja varastorakennukset sekä kaikki muut rakennukset edellä mainittuja lukuun ottamatta nousi esiin selvä 'nyppylä' keskimääräisessä vahingossa, jonka huippu asettui asuinrakennuksissa n. 600 m2:n kohdalle. 'Nyppylä' selittyi lähemmällä tarkastelulla, joka osoitti että kerrosalajakauman alkupäähän sijoittuvat erilliset pientalot käsittävät yleisesti ottaen vain yhden palo-osaston ja niissä vahinko kasvaa kerrosalan funktiona selvästi. Kerrostalot puolestaan sijoittuvat kerrosalajakauman loppupäähän ja niissä vahinko usein rajoittuu vain yhteen asuntoon ja siten koko rakennuksen kerrosalan ja vahingon välillä ei ole samankaltaista riippuvuutta. 'Nyppylä' sijoittuu kohtaan, jossa rakennuskannassa vallitsevat rakennukset vaihtuvat pienistä erillisistä pientaloista kerrostaloiksi, jolloin koko rakennuksen kerrosalan funktiona määritetty vahinko vakiintuu hieman huippuarvoa alemmalle tasolle. Tämä osoittaa, että koko rakennuksen kerrosala ei ole oleellinen mitta suurten kerrostalojen riskin määrittelyssä. Parempi suure olisi syttymisosaston koko, jonka vuoksi se tulisi kirjata palotilastoihin nykyistä tarkemmin. Vahinkojen aikajakaumissa ei ollut kuukausittaista vaihtelua. Erityisesti asuinrakennuksissa sekä ryhmässä 'kaikki muut rakennukset', joka kattoi kaikki käyttötapaluokat asuin-, teollisuus- ja varastorakennuksia lukuun ottamatta, vahingot olivat keskimääräistä suuremmat öiseen aikaan. Palokuolemien osalta päivitettiin aiempia tutkimustuloksia uudella tilastoaineistolla. Aiemmasta poiketen käytettävissä oli myös tieto taloudellisesta vahingosta, jotka osoittautuivat olevan yleensä ottaen suuremmat kuolemaan johtaneissa tulipaloissa kaikkiin rakennuspaloihin verrattuna. Uhatun omaisuuden jakaumassa ei kuitenkaan ollut vastaavaa eroa, vaan tulokset osoittivat, että usein tulipalo on ollut jo hyvin pitkälle kehittynyt palokunnan saapuessa sekä vahingot ovat päässeet leviämään laajemmalle verrattuna keskimääräiseen rakennuspaloon. Tämän tutkimuksen aineiston perusteella palokunnan toimintavalmiusajalla tai asuinrakennustyypillä ei havaittu olevan vaikutusta palokuolemien syntyyn.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages116
ISBN (Electronic)951-38-6077-9
ISBN (Print)951-38-6076-0
Publication statusPublished - 2002
MoE publication typeNot Eligible

Publication series

NameVTT Tiedotteita - Research Notes
PublisherVTT
No.2159
ISSN (Print)1235-0605
ISSN (Electronic)1455-0865

Keywords

  • fire safety
  • residential buildings
  • statistics
  • economic evaluations
  • economic analysis
  • losses
  • damage
  • distribution
  • fire risk
  • value

Cite this

Tillander, K., Lindblom, T., & Keski-Rahkonen, O. (2002). Taloudelliset vahingot rakennuspaloissa. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. VTT Tiedotteita - Research Notes, No. 2159
Tillander, Kati ; Lindblom, Towe ; Keski-Rahkonen, Olavi. / Taloudelliset vahingot rakennuspaloissa. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 2002. 116 p. (VTT Tiedotteita - Research Notes; No. 2159).
@book{a918198322954b62b22735c39709b804,
title = "Taloudelliset vahingot rakennuspaloissa",
abstract = "Matemaattisessa analyysiss{\"a} tulipalon riskin ajatellaan muodostuvan kahdesta p{\"a}{\"a}komponentista, joista ensimm{\"a}inen on tulipalon syttym{\"a}n todenn{\"a}k{\"o}isyys ja toinen sen aiheuttamien vahinkojen todenn{\"a}k{\"o}inen laajuus. T{\"a}ss{\"a} tutkimuksessa on paneuduttu riskin j{\"a}lkimm{\"a}iseen komponenttiin, joka t{\"a}h{\"a}n menness{\"a} on ollut yleisesti melko tuntematon. Seurausten laajuuden mittana k{\"a}ytettiin palon aiheuttamia taloudellisia vahinkoja, ja k{\"a}ytett{\"a}viss{\"a} olevaa aineistoa tutkittiin ensin koko joukkona ja edelleen jaotellen pienempiin joukkoihin niin pitk{\"a}lle kuin tilastollisen tarkkuuden puitteissa oli k{\"a}yt{\"a}nn{\"o}llist{\"a} etsien selvi{\"a} lainalaisuuksia. Jo alkuvaiheessa tehty t{\"a}rke{\"a} havainto oli, ett{\"a} jakaumien {\"a}{\"a}rip{\"a}{\"a}t poikkeavat merkitt{\"a}v{\"a}sti perusjoukon massasta, mutta t{\"a}m{\"a}n tutkimuksen painopiste oli vahinkojakauman keskivaiheen ominaisuuksien ja erityispiirteiden m{\"a}{\"a}ritys. Tilastoaineisto osoitti, ett{\"a} {\"a}{\"a}rip{\"a}it{\"a} lukuun ottamatta, taloudellisen vahingon jakauma on likimain logaritmisesti normaali. Kun oletetaan palovahingon noudattavan logaritmista normaalijakaumaa, voidaan Ramachandranin aiemmin esitt{\"a}m{\"a}n mallin avulla m{\"a}{\"a}ritt{\"a}{\"a} vahingon odotusarvo yksitt{\"a}iselle rakennukselle, jonka uhatun omaisuuden arvo on tunnettu. Suomen tilastoaineiston ja teoreettisen mallin yhteensopivuus oli heikko, johon osaltaan vaikuttivat mallin oletukset ja rajoitukset. Siten mallin antamat numeroarvoiset tulokset ovat vain suuntaa antavia. Kahden logaritmisen normaalijakauman summan soveltaminen teoriaan ei parantanut sen toimivuutta. Parempaan sovitteeseen p{\"a}{\"a}stiin vapauttamalla jakauman parametrit. T{\"a}m{\"a} on luultavasti toimivampi tapa m{\"a}{\"a}ritt{\"a}{\"a} parametrien arvot, sill{\"a} koko rakennuskannan todellisen uhatun omaisuuden jakauma ei ole tunnettu. Toiminnallisessa suunnittelussa kerrosala on uhatun omaisuuden arvoa k{\"a}yt{\"a}nn{\"o}llisempi mitta. Havaintoaineiston pikainen tarkastelu osoitti rakennuksen uhatun omaisuuden ja kerrosalan v{\"a}lisen yhteyden. Siten rakennuksessa oleva uhattu omaisuus voidaan lausua joko rahana tai kerrosneli{\"o}in{\"a}. Jaettaessa havainnot k{\"a}ytt{\"o}tapaluokkaryhmiin: asuinrakennukset, teollisuus- ja varastorakennukset sek{\"a} kaikki muut rakennukset edell{\"a} mainittuja lukuun ottamatta nousi esiin selv{\"a} 'nyppyl{\"a}' keskim{\"a}{\"a}r{\"a}isess{\"a} vahingossa, jonka huippu asettui asuinrakennuksissa n. 600 m2:n kohdalle. 'Nyppyl{\"a}' selittyi l{\"a}hemm{\"a}ll{\"a} tarkastelulla, joka osoitti ett{\"a} kerrosalajakauman alkup{\"a}{\"a}h{\"a}n sijoittuvat erilliset pientalot k{\"a}sitt{\"a}v{\"a}t yleisesti ottaen vain yhden palo-osaston ja niiss{\"a} vahinko kasvaa kerrosalan funktiona selv{\"a}sti. Kerrostalot puolestaan sijoittuvat kerrosalajakauman loppup{\"a}{\"a}h{\"a}n ja niiss{\"a} vahinko usein rajoittuu vain yhteen asuntoon ja siten koko rakennuksen kerrosalan ja vahingon v{\"a}lill{\"a} ei ole samankaltaista riippuvuutta. 'Nyppyl{\"a}' sijoittuu kohtaan, jossa rakennuskannassa vallitsevat rakennukset vaihtuvat pienist{\"a} erillisist{\"a} pientaloista kerrostaloiksi, jolloin koko rakennuksen kerrosalan funktiona m{\"a}{\"a}ritetty vahinko vakiintuu hieman huippuarvoa alemmalle tasolle. T{\"a}m{\"a} osoittaa, ett{\"a} koko rakennuksen kerrosala ei ole oleellinen mitta suurten kerrostalojen riskin m{\"a}{\"a}rittelyss{\"a}. Parempi suure olisi syttymisosaston koko, jonka vuoksi se tulisi kirjata palotilastoihin nykyist{\"a} tarkemmin. Vahinkojen aikajakaumissa ei ollut kuukausittaista vaihtelua. Erityisesti asuinrakennuksissa sek{\"a} ryhm{\"a}ss{\"a} 'kaikki muut rakennukset', joka kattoi kaikki k{\"a}ytt{\"o}tapaluokat asuin-, teollisuus- ja varastorakennuksia lukuun ottamatta, vahingot olivat keskim{\"a}{\"a}r{\"a}ist{\"a} suuremmat {\"o}iseen aikaan. Palokuolemien osalta p{\"a}ivitettiin aiempia tutkimustuloksia uudella tilastoaineistolla. Aiemmasta poiketen k{\"a}ytett{\"a}viss{\"a} oli my{\"o}s tieto taloudellisesta vahingosta, jotka osoittautuivat olevan yleens{\"a} ottaen suuremmat kuolemaan johtaneissa tulipaloissa kaikkiin rakennuspaloihin verrattuna. Uhatun omaisuuden jakaumassa ei kuitenkaan ollut vastaavaa eroa, vaan tulokset osoittivat, ett{\"a} usein tulipalo on ollut jo hyvin pitk{\"a}lle kehittynyt palokunnan saapuessa sek{\"a} vahingot ovat p{\"a}{\"a}sseet levi{\"a}m{\"a}{\"a}n laajemmalle verrattuna keskim{\"a}{\"a}r{\"a}iseen rakennuspaloon. T{\"a}m{\"a}n tutkimuksen aineiston perusteella palokunnan toimintavalmiusajalla tai asuinrakennustyypill{\"a} ei havaittu olevan vaikutusta palokuolemien syntyyn.",
keywords = "fire safety, residential buildings, statistics, economic evaluations, economic analysis, losses, damage, distribution, fire risk, value",
author = "Kati Tillander and Towe Lindblom and Olavi Keski-Rahkonen",
note = "Project code: R2SU00391",
year = "2002",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-6076-0",
series = "VTT Tiedotteita - Research Notes",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "2159",
address = "Finland",

}

Tillander, K, Lindblom, T & Keski-Rahkonen, O 2002, Taloudelliset vahingot rakennuspaloissa. VTT Tiedotteita - Research Notes, no. 2159, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Taloudelliset vahingot rakennuspaloissa. / Tillander, Kati; Lindblom, Towe; Keski-Rahkonen, Olavi.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 2002. 116 p. (VTT Tiedotteita - Research Notes; No. 2159).

Research output: Book/ReportReportProfessional

TY - BOOK

T1 - Taloudelliset vahingot rakennuspaloissa

AU - Tillander, Kati

AU - Lindblom, Towe

AU - Keski-Rahkonen, Olavi

N1 - Project code: R2SU00391

PY - 2002

Y1 - 2002

N2 - Matemaattisessa analyysissä tulipalon riskin ajatellaan muodostuvan kahdesta pääkomponentista, joista ensimmäinen on tulipalon syttymän todennäköisyys ja toinen sen aiheuttamien vahinkojen todennäköinen laajuus. Tässä tutkimuksessa on paneuduttu riskin jälkimmäiseen komponenttiin, joka tähän mennessä on ollut yleisesti melko tuntematon. Seurausten laajuuden mittana käytettiin palon aiheuttamia taloudellisia vahinkoja, ja käytettävissä olevaa aineistoa tutkittiin ensin koko joukkona ja edelleen jaotellen pienempiin joukkoihin niin pitkälle kuin tilastollisen tarkkuuden puitteissa oli käytännöllistä etsien selviä lainalaisuuksia. Jo alkuvaiheessa tehty tärkeä havainto oli, että jakaumien ääripäät poikkeavat merkittävästi perusjoukon massasta, mutta tämän tutkimuksen painopiste oli vahinkojakauman keskivaiheen ominaisuuksien ja erityispiirteiden määritys. Tilastoaineisto osoitti, että ääripäitä lukuun ottamatta, taloudellisen vahingon jakauma on likimain logaritmisesti normaali. Kun oletetaan palovahingon noudattavan logaritmista normaalijakaumaa, voidaan Ramachandranin aiemmin esittämän mallin avulla määrittää vahingon odotusarvo yksittäiselle rakennukselle, jonka uhatun omaisuuden arvo on tunnettu. Suomen tilastoaineiston ja teoreettisen mallin yhteensopivuus oli heikko, johon osaltaan vaikuttivat mallin oletukset ja rajoitukset. Siten mallin antamat numeroarvoiset tulokset ovat vain suuntaa antavia. Kahden logaritmisen normaalijakauman summan soveltaminen teoriaan ei parantanut sen toimivuutta. Parempaan sovitteeseen päästiin vapauttamalla jakauman parametrit. Tämä on luultavasti toimivampi tapa määrittää parametrien arvot, sillä koko rakennuskannan todellisen uhatun omaisuuden jakauma ei ole tunnettu. Toiminnallisessa suunnittelussa kerrosala on uhatun omaisuuden arvoa käytännöllisempi mitta. Havaintoaineiston pikainen tarkastelu osoitti rakennuksen uhatun omaisuuden ja kerrosalan välisen yhteyden. Siten rakennuksessa oleva uhattu omaisuus voidaan lausua joko rahana tai kerrosneliöinä. Jaettaessa havainnot käyttötapaluokkaryhmiin: asuinrakennukset, teollisuus- ja varastorakennukset sekä kaikki muut rakennukset edellä mainittuja lukuun ottamatta nousi esiin selvä 'nyppylä' keskimääräisessä vahingossa, jonka huippu asettui asuinrakennuksissa n. 600 m2:n kohdalle. 'Nyppylä' selittyi lähemmällä tarkastelulla, joka osoitti että kerrosalajakauman alkupäähän sijoittuvat erilliset pientalot käsittävät yleisesti ottaen vain yhden palo-osaston ja niissä vahinko kasvaa kerrosalan funktiona selvästi. Kerrostalot puolestaan sijoittuvat kerrosalajakauman loppupäähän ja niissä vahinko usein rajoittuu vain yhteen asuntoon ja siten koko rakennuksen kerrosalan ja vahingon välillä ei ole samankaltaista riippuvuutta. 'Nyppylä' sijoittuu kohtaan, jossa rakennuskannassa vallitsevat rakennukset vaihtuvat pienistä erillisistä pientaloista kerrostaloiksi, jolloin koko rakennuksen kerrosalan funktiona määritetty vahinko vakiintuu hieman huippuarvoa alemmalle tasolle. Tämä osoittaa, että koko rakennuksen kerrosala ei ole oleellinen mitta suurten kerrostalojen riskin määrittelyssä. Parempi suure olisi syttymisosaston koko, jonka vuoksi se tulisi kirjata palotilastoihin nykyistä tarkemmin. Vahinkojen aikajakaumissa ei ollut kuukausittaista vaihtelua. Erityisesti asuinrakennuksissa sekä ryhmässä 'kaikki muut rakennukset', joka kattoi kaikki käyttötapaluokat asuin-, teollisuus- ja varastorakennuksia lukuun ottamatta, vahingot olivat keskimääräistä suuremmat öiseen aikaan. Palokuolemien osalta päivitettiin aiempia tutkimustuloksia uudella tilastoaineistolla. Aiemmasta poiketen käytettävissä oli myös tieto taloudellisesta vahingosta, jotka osoittautuivat olevan yleensä ottaen suuremmat kuolemaan johtaneissa tulipaloissa kaikkiin rakennuspaloihin verrattuna. Uhatun omaisuuden jakaumassa ei kuitenkaan ollut vastaavaa eroa, vaan tulokset osoittivat, että usein tulipalo on ollut jo hyvin pitkälle kehittynyt palokunnan saapuessa sekä vahingot ovat päässeet leviämään laajemmalle verrattuna keskimääräiseen rakennuspaloon. Tämän tutkimuksen aineiston perusteella palokunnan toimintavalmiusajalla tai asuinrakennustyypillä ei havaittu olevan vaikutusta palokuolemien syntyyn.

AB - Matemaattisessa analyysissä tulipalon riskin ajatellaan muodostuvan kahdesta pääkomponentista, joista ensimmäinen on tulipalon syttymän todennäköisyys ja toinen sen aiheuttamien vahinkojen todennäköinen laajuus. Tässä tutkimuksessa on paneuduttu riskin jälkimmäiseen komponenttiin, joka tähän mennessä on ollut yleisesti melko tuntematon. Seurausten laajuuden mittana käytettiin palon aiheuttamia taloudellisia vahinkoja, ja käytettävissä olevaa aineistoa tutkittiin ensin koko joukkona ja edelleen jaotellen pienempiin joukkoihin niin pitkälle kuin tilastollisen tarkkuuden puitteissa oli käytännöllistä etsien selviä lainalaisuuksia. Jo alkuvaiheessa tehty tärkeä havainto oli, että jakaumien ääripäät poikkeavat merkittävästi perusjoukon massasta, mutta tämän tutkimuksen painopiste oli vahinkojakauman keskivaiheen ominaisuuksien ja erityispiirteiden määritys. Tilastoaineisto osoitti, että ääripäitä lukuun ottamatta, taloudellisen vahingon jakauma on likimain logaritmisesti normaali. Kun oletetaan palovahingon noudattavan logaritmista normaalijakaumaa, voidaan Ramachandranin aiemmin esittämän mallin avulla määrittää vahingon odotusarvo yksittäiselle rakennukselle, jonka uhatun omaisuuden arvo on tunnettu. Suomen tilastoaineiston ja teoreettisen mallin yhteensopivuus oli heikko, johon osaltaan vaikuttivat mallin oletukset ja rajoitukset. Siten mallin antamat numeroarvoiset tulokset ovat vain suuntaa antavia. Kahden logaritmisen normaalijakauman summan soveltaminen teoriaan ei parantanut sen toimivuutta. Parempaan sovitteeseen päästiin vapauttamalla jakauman parametrit. Tämä on luultavasti toimivampi tapa määrittää parametrien arvot, sillä koko rakennuskannan todellisen uhatun omaisuuden jakauma ei ole tunnettu. Toiminnallisessa suunnittelussa kerrosala on uhatun omaisuuden arvoa käytännöllisempi mitta. Havaintoaineiston pikainen tarkastelu osoitti rakennuksen uhatun omaisuuden ja kerrosalan välisen yhteyden. Siten rakennuksessa oleva uhattu omaisuus voidaan lausua joko rahana tai kerrosneliöinä. Jaettaessa havainnot käyttötapaluokkaryhmiin: asuinrakennukset, teollisuus- ja varastorakennukset sekä kaikki muut rakennukset edellä mainittuja lukuun ottamatta nousi esiin selvä 'nyppylä' keskimääräisessä vahingossa, jonka huippu asettui asuinrakennuksissa n. 600 m2:n kohdalle. 'Nyppylä' selittyi lähemmällä tarkastelulla, joka osoitti että kerrosalajakauman alkupäähän sijoittuvat erilliset pientalot käsittävät yleisesti ottaen vain yhden palo-osaston ja niissä vahinko kasvaa kerrosalan funktiona selvästi. Kerrostalot puolestaan sijoittuvat kerrosalajakauman loppupäähän ja niissä vahinko usein rajoittuu vain yhteen asuntoon ja siten koko rakennuksen kerrosalan ja vahingon välillä ei ole samankaltaista riippuvuutta. 'Nyppylä' sijoittuu kohtaan, jossa rakennuskannassa vallitsevat rakennukset vaihtuvat pienistä erillisistä pientaloista kerrostaloiksi, jolloin koko rakennuksen kerrosalan funktiona määritetty vahinko vakiintuu hieman huippuarvoa alemmalle tasolle. Tämä osoittaa, että koko rakennuksen kerrosala ei ole oleellinen mitta suurten kerrostalojen riskin määrittelyssä. Parempi suure olisi syttymisosaston koko, jonka vuoksi se tulisi kirjata palotilastoihin nykyistä tarkemmin. Vahinkojen aikajakaumissa ei ollut kuukausittaista vaihtelua. Erityisesti asuinrakennuksissa sekä ryhmässä 'kaikki muut rakennukset', joka kattoi kaikki käyttötapaluokat asuin-, teollisuus- ja varastorakennuksia lukuun ottamatta, vahingot olivat keskimääräistä suuremmat öiseen aikaan. Palokuolemien osalta päivitettiin aiempia tutkimustuloksia uudella tilastoaineistolla. Aiemmasta poiketen käytettävissä oli myös tieto taloudellisesta vahingosta, jotka osoittautuivat olevan yleensä ottaen suuremmat kuolemaan johtaneissa tulipaloissa kaikkiin rakennuspaloihin verrattuna. Uhatun omaisuuden jakaumassa ei kuitenkaan ollut vastaavaa eroa, vaan tulokset osoittivat, että usein tulipalo on ollut jo hyvin pitkälle kehittynyt palokunnan saapuessa sekä vahingot ovat päässeet leviämään laajemmalle verrattuna keskimääräiseen rakennuspaloon. Tämän tutkimuksen aineiston perusteella palokunnan toimintavalmiusajalla tai asuinrakennustyypillä ei havaittu olevan vaikutusta palokuolemien syntyyn.

KW - fire safety

KW - residential buildings

KW - statistics

KW - economic evaluations

KW - economic analysis

KW - losses

KW - damage

KW - distribution

KW - fire risk

KW - value

M3 - Report

SN - 951-38-6076-0

T3 - VTT Tiedotteita - Research Notes

BT - Taloudelliset vahingot rakennuspaloissa

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Tillander K, Lindblom T, Keski-Rahkonen O. Taloudelliset vahingot rakennuspaloissa. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 2002. 116 p. (VTT Tiedotteita - Research Notes; No. 2159).