Elektroninen painoviestintä: Ympäristövaikutukset ja ympäristöhallinnan tarve

Tämän esitutkimuksen tavoitteena oli selvittää, liittyykö digitaaliseen painamiseen merkittäviä ympäristökysymyksiä, ja jos niin minkälaisia. Tutkimus toteutettiin TEKES:n Elektronisen painoviestinnän (EPP) teknologiaohjelmassa. Elektronisella painoviestinnällä tarkoitetaan elektronisen julkaisemisen ja painamisen yhdistävää prosessia, jossa tieto on digitaalisessa muodossa tiedon luontihetkestä paperille tulostukseen asti. Tutkimuksessa jäsennetään ja analysoidaan elektronisen painoviestinnän kokonaisuutta ympäristökuormitusten kannalta kiinnittäen huomiota materiaali- ja energiavirtoihin. Tutkimus antaa ympäristönäkökohdista alustavan yleiskuvan, joka palvelee jatkotutkimuksen suuntaamista. Tutkimus jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa hahmotellaan elektroniseen painoviestintäketjuun liittyviä ympäristönäkökohtia haastattelujen ja kirjallisuuden perusteella. Toisen osan tapaustutkimuksessa kvantifioidaan esimerkinomaisesti digitaalisen painoprosessin materiaali- ja energiavirtoja sekä ketjun eri vaiheiden ympäristökuormitusten suuruusluokkia painotuotteen arvonmuodostusketjussa siirrettyä bittimäärää kohti. Elektronisen painoviestintäketjun ympäristövaikutuksia dominoi odotetusti massan ja paperin valmistus. Digitaalinen neliväripainaminen todettiin alustavien tulosten mukaan runsaasti energiaa kuluttavaksi. Sähkönkulutusarviot perustuvat laitevalmistajien ilmoittamiin tietoihin. Myös toonereiden eli väriaineiden valmistuksen ympäristökuormitukset ovat merkityksellisiä tarkasteltaessa tuotteen koko elinkaarta. Muita merkittäviä digitaalisen painamisen ympäristökysymyksiä ovat toonereihin liittyvät ympäristö- ja terveysseikat, käytetyt värikasetit ja -patruunat sekä fotojohderummut käytöstä poistamisen osalta, paperin siistattavuus sekä elektroniikkajäte. Tietokoneiden käyttöön kuluva energia voi myös olla merkittävä tietyissä tapauksissa. Toisaalta elektronisella painoviestintäketjulla on perinteiseen verrattuna ympäristövaikutuksiin liittyviä etuja. Siinä ei tarvita perinteisessä painoprosessissa käytettäviä filmejä, kemikaaleja, liuottimia eikä vettä. Myöskään perinteisessä painamisessa haihtuvia hiilivetypäästöjä (VOC) ei digitaaliseen painamiseen merkittävästi liity. Ongelmajätteitäkin syntyy vain vähän, lähinnä toonereista. Lisäksi digitaalinen painaminen mahdollistaa painoksiltaan pientenkin täsmätuotteiden valmistamisen. Siten voidaan välttää turhaa tuottamista ja varastointia sekä hukkakappaleita, jolloin voidaan saavuttaa merkittäviä ympäristöllisiä etuja. Digitaalisen ja perinteisen painamisen tuotteet korvaavat harvoin suoraan toisiaan, joten eri painotekniikoiden vertailu on melko teoreettista. Tämä esitutkimus antaa syytä ajatella, että digitaalinen painotekniikka rasittaisi ympäristöä vähemmän kuin perinteinen painotekniikka, mutta tutkimuksen luonne ja vertailutiedon riittämättömyys eivät vielä anna yksiselitteisiä perusteita varsinaiseen päätelmään. Tarkemman kuvan saamiseksi tulisi toteuttaa vertaileva elinkaariarviointi, jolle tämä esitutkimus antaa hyvät lähtötiedot. Tutkimuksen johtopäätöksissä esitetään myös joitain muita aihepiiriin liittyviä jatkotutkimusaiheita.