Elintarvikkeet, kylläisyys ja painonhallinta

Kirjallisuustutkimus

Kirsi-Helena Liukkonen, Sanna Kauppinen, Sirpa Karppinen, Leila Karhunen, Karin Autio, Liisa Lähteenmäki

Research output: Book/ReportReportProfessional

Abstract

Lihavuudesta on tulossa maailmanlaajuisesti yhä merkittävämpi terveysongelma. Se lisää monien kroonisten sairauksien (mm. tyypin 2 diabetes, verenpainetauti) esiintyvyyttä ja siten myös terveydenhuollon kustannuksia. Kehon painoon vaikuttavat niin geneettiset, ympäristö- kuin psykososiaaliset tekijät. Viime kädessä lihominen johtuu liiallisesta energiansaannista verrattuna energiankulutukseen. Runsasenergisen ruoan helppo saatavuus ja vähäinen fyysinen aktiivisuus ovat merkittävimpiä lihavuuden syntyä edistäviä tekijöitä. Ravinnonottoa ja energia-aineenvaihduntaa säädellään sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Lyhyen aikavälin säätely tarkoittaa aterian aikana ja ateriasta toiseen tapahtuvaa säätelyä. Pitkän aikavälin säätely puolestaan pyrkii säilyttämään elimistön energiatasapainon pitkällä tähtäimellä samana. Lyhyen ja pitkän aikavälin säätelymekanismit ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Syömisen lyhytaikaisessa säätelyssä nälän ja kylläisyyden tuntemusten kehittymiseen vaikuttavat suun ja nielun alueen maku- ja tuntoaistimuksiin liittyvät viestit, mahalaukun täyttyminen, ruoan komponenttien tulo ohutsuoleen ja maksan aineenvaihdunnassa tapahtuvat muutokset. Myös ulkoiset tekijät vaikuttavat; muun muassa sosiaalinen tilanne, kognitiiviset tekijät ja syömiseen liittyvät ympäristön vihjeet voivat ohjata syödyn ruoan määrää. Leptiiniä ja insuliinia pidetään elimistössä tärkeimpinä pitkäaikaisen ravinnonoton säätelijöinä. Niiden pitoisuus elimistössä on suorassa suhteessa rasvakudoksen määrään, ja ne vaikuttavat syömistä vähentävästi. Positiivisessa energiatasapainotilassa eli energiansaannin ollessa suurempaa kuin sen kulutus leptiinin ja insuliinin valmistus lisääntyy, minkä seurauksena keskushermostossa vaikuttavien, syömistä vähentävien peptidien valmistus lisääntyy ja syömistä lisäävien vastaavasti vähentyy. Negatiivisessa energiatasapainotilassa tilanne on päinvastainen. Elintarvikkeen aikaansaamaa kylläisyyden tuntemusta arvioidaan yleensä kyselytutkimuksena ennen ja jälkeen testielintarvikkeen nauttimisen. Useimmiten käytetään jana-asteikkoa, jonka päihin on kiinnitetty ääripääkuvaukset (esim. erittäin kylläinen - ei lainkaan kylläinen). Myös testielintarvikkeen jälkeen nautittua ruokamäärää (energiansaanti) käytetään elintarvikkeen aikaansaaman kylläisyyden arvioimiseen. Kylläisyyden tuntemuksen mittaamisessa käytettävät menetelmät vaativat vielä lisää tutkimusta. Kehitystyötä tarvitaan muun muassa mittausmenetelmien luotettavuuden, toistettavuuden ja herkkyyden varmentamiseksi. Elintarvikkeen energiatiheydellä, kJ (kcal)/g elintarviketta, on keskeinen merkitys energiansaannin säätelyssä. Lyhytaikaisissa tutkimuksissa alhaisen energiantiheyden omaavan ruoan on osoitettu lisäävän kylläisyyttä, vähentävän näläntuntemusta ja pienentävän energiansaantia verrattuna korkean energiatiheyden omaavaan ruokaan. Pitkäaikaisissa tutkimuksissa energiatiheydeltään alhaisen ruoan on osoitettu edistävän painonpudotusta. Energiaravintoaineista rasvalla on kaksinkertainen energiatiheys hiilihydraatteihin tai proteiineihin verrattuna. Energiaravintoainekoostumuksen ohella energiatiheyteen vaikuttavat veden, ilman, ravintokuidun ja makeutusaineiden määrät. Energiaravintoaineista rasva pitää huonoiten kylläisyyttä, proteiini parhaiten hiilihydraattien sijoittuessa näiden kahden väliin. Kaikissa tutkimuksissa tätä järjestystä ei ole kuitenkaan pystytty osoittamaan. Myös elintarvikkeen matala glykeeminen indeksi (GI) on liitetty lisääntyneeseen kylläisyyteen ja hitaampaan nälän ilmaantumiseen. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan ole täysin yksiselitteisiä GI:n merkityksestä kylläisyyden ja painon säätelyssä ja lisää tutkimuksia tarvitaan. Ravintokuidun määrän lisäämisen ruokavaliossa on useissa tutkimuksissa osoitettu laskevan energiansaantia ja painoa. Energiaravintoaineiden lisäksi ruoka voi sisältää erilaisia bioaktiivisia yhdisteitä, joilla voi olla energiansaantia vähentävä ja kylläisyyttä ja/tai energiankulutusta lisäävä vaikutus. Tutkimuksissa mielenkiinnon kohteina ovat olleet mm. teen polyfenolit, kofeiini, kapsaisinoideja sisältävät tuliset mausteet, hydroksisitruunahappo, kalsium ja kromi. Näyttö näiden yhdisteiden merkityksestä painon ja kylläisyyden säätelyssä vaatii kuitenkin vielä lisää tutkimuksia. Ruoan vaikutusta kylläisyyteen ja painonsäätelyyn arvioitaessa ei voida jättää huomiotta ruoan fysikaalisia ominaisuuksia. Rakenne vaikuttaa ruoan hajoamisasteeseen, mahalaukun tyhjenemisnopeuteen ja ravinnon imeytymiseen. Yleensä kiinteät, paljon solukkorakennetta sisältävät elintarvikkeet (tuoreet kokonaiset hedelmät ja vihannekset, jyviä sisältävät leivät, kokolihatuotteet jne.) hajoavat ruoansulatuskanavassa hitaammin ja saavat aikaan pidempään kestävän kylläisyyden tuntemuksen kuin pitkälle homogenoidut tuotteet (soseet, jauhoista valmistetut leivontatuotteet jne.) tai nesteet. Vastaavasti nestemäisistä lähteistä saadun energian kompensoiminen on ilmeisesti vähäisempää kuin kiinteistä lähteistä saadun energian. Ruoan maittavuudella on myös tärkeä merkitys kylläisyyden kehittymisessä. Kylläisyys voi kehittyä hitaammin ruokaan, josta pidetään. Ruokaa, josta pidetään, myös syödään enemmän kuin vähemmän pidettyä ruokaa. Kylläisyyden on todettu kehittyvän ruoan aistittaviin ominaisuuksiin kuten makuun tai rakenteeseen; tullaan kylläiseksi mausta tai rakenteesta, jota juuri on syöty, mutta jaksetaan syödä rakenteeltaan ja/tai maultaan erilaista ruokaa. Tällöin puhutaan sensorispesifisestä kylläisyydestä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tämän hetkisen käsityksen perusteella vähärasvainen (noin 30 % energiasta) ja runsaasti kompleksisia hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio antaa parhaan tuloksen painonhallinnassa. Elintarvikkeiden energiatiheyden ohella myös niiden rakenteella ja mahdollisesti sisältämillä bioaktiivisilla yhdisteillä voi olla merkitystä. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan. On lisäksi tärkeää huomioida, että painonhallinnan kannalta edullisen elintarvikkeen tulee olla myös hyväksyttävä; ruoan maku on sen valinnan kannalta keskeinen tekijä.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages96
ISBN (Electronic)951-38-6219-4
ISBN (Print)951-38-6218-6
Publication statusPublished - 2004
MoE publication typeNot Eligible

Publication series

NameVTT Tiedotteita - Research Notes
PublisherVTT
No.2234
ISSN (Print)1235-0605
ISSN (Electronic)1455-0865

Fingerprint

weight control
satiety
mink
diabetes
Olla

Keywords

  • bioactive compounds
  • energy balance
  • energy density
  • food
  • food structure
  • glycemic index
  • grelin
  • insulin
  • leptin
  • macronutrients
  • obesity
  • palatability
  • satiation
  • satiety
  • satiety index
  • visual analogue scale

Cite this

Liukkonen, K-H., Kauppinen, S., Karppinen, S., Karhunen, L., Autio, K., & Lähteenmäki, L. (2004). Elintarvikkeet, kylläisyys ja painonhallinta: Kirjallisuustutkimus. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes, No. 2234
Liukkonen, Kirsi-Helena ; Kauppinen, Sanna ; Karppinen, Sirpa ; Karhunen, Leila ; Autio, Karin ; Lähteenmäki, Liisa. / Elintarvikkeet, kylläisyys ja painonhallinta : Kirjallisuustutkimus. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 2004. 96 p. (VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes; No. 2234).
@book{367a945e654c4d03be259bf9834acb39,
title = "Elintarvikkeet, kyll{\"a}isyys ja painonhallinta: Kirjallisuustutkimus",
abstract = "Lihavuudesta on tulossa maailmanlaajuisesti yh{\"a} merkitt{\"a}v{\"a}mpi terveysongelma. Se lis{\"a}{\"a} monien kroonisten sairauksien (mm. tyypin 2 diabetes, verenpainetauti) esiintyvyytt{\"a} ja siten my{\"o}s terveydenhuollon kustannuksia. Kehon painoon vaikuttavat niin geneettiset, ymp{\"a}rist{\"o}- kuin psykososiaaliset tekij{\"a}t. Viime k{\"a}dess{\"a} lihominen johtuu liiallisesta energiansaannista verrattuna energiankulutukseen. Runsasenergisen ruoan helppo saatavuus ja v{\"a}h{\"a}inen fyysinen aktiivisuus ovat merkitt{\"a}vimpi{\"a} lihavuuden synty{\"a} edist{\"a}vi{\"a} tekij{\"o}it{\"a}. Ravinnonottoa ja energia-aineenvaihduntaa s{\"a}{\"a}dell{\"a}{\"a}n sek{\"a} lyhyell{\"a} ett{\"a} pitk{\"a}ll{\"a} aikav{\"a}lill{\"a}. Lyhyen aikav{\"a}lin s{\"a}{\"a}tely tarkoittaa aterian aikana ja ateriasta toiseen tapahtuvaa s{\"a}{\"a}tely{\"a}. Pitk{\"a}n aikav{\"a}lin s{\"a}{\"a}tely puolestaan pyrkii s{\"a}ilytt{\"a}m{\"a}{\"a}n elimist{\"o}n energiatasapainon pitk{\"a}ll{\"a} t{\"a}ht{\"a}imell{\"a} samana. Lyhyen ja pitk{\"a}n aikav{\"a}lin s{\"a}{\"a}telymekanismit ovat vuorovaikutuksessa kesken{\"a}{\"a}n. Sy{\"o}misen lyhytaikaisessa s{\"a}{\"a}telyss{\"a} n{\"a}l{\"a}n ja kyll{\"a}isyyden tuntemusten kehittymiseen vaikuttavat suun ja nielun alueen maku- ja tuntoaistimuksiin liittyv{\"a}t viestit, mahalaukun t{\"a}yttyminen, ruoan komponenttien tulo ohutsuoleen ja maksan aineenvaihdunnassa tapahtuvat muutokset. My{\"o}s ulkoiset tekij{\"a}t vaikuttavat; muun muassa sosiaalinen tilanne, kognitiiviset tekij{\"a}t ja sy{\"o}miseen liittyv{\"a}t ymp{\"a}rist{\"o}n vihjeet voivat ohjata sy{\"o}dyn ruoan m{\"a}{\"a}r{\"a}{\"a}. Leptiini{\"a} ja insuliinia pidet{\"a}{\"a}n elimist{\"o}ss{\"a} t{\"a}rkeimpin{\"a} pitk{\"a}aikaisen ravinnonoton s{\"a}{\"a}telij{\"o}in{\"a}. Niiden pitoisuus elimist{\"o}ss{\"a} on suorassa suhteessa rasvakudoksen m{\"a}{\"a}r{\"a}{\"a}n, ja ne vaikuttavat sy{\"o}mist{\"a} v{\"a}hent{\"a}v{\"a}sti. Positiivisessa energiatasapainotilassa eli energiansaannin ollessa suurempaa kuin sen kulutus leptiinin ja insuliinin valmistus lis{\"a}{\"a}ntyy, mink{\"a} seurauksena keskushermostossa vaikuttavien, sy{\"o}mist{\"a} v{\"a}hent{\"a}vien peptidien valmistus lis{\"a}{\"a}ntyy ja sy{\"o}mist{\"a} lis{\"a}{\"a}vien vastaavasti v{\"a}hentyy. Negatiivisessa energiatasapainotilassa tilanne on p{\"a}invastainen. Elintarvikkeen aikaansaamaa kyll{\"a}isyyden tuntemusta arvioidaan yleens{\"a} kyselytutkimuksena ennen ja j{\"a}lkeen testielintarvikkeen nauttimisen. Useimmiten k{\"a}ytet{\"a}{\"a}n jana-asteikkoa, jonka p{\"a}ihin on kiinnitetty {\"a}{\"a}rip{\"a}{\"a}kuvaukset (esim. eritt{\"a}in kyll{\"a}inen - ei lainkaan kyll{\"a}inen). My{\"o}s testielintarvikkeen j{\"a}lkeen nautittua ruokam{\"a}{\"a}r{\"a}{\"a} (energiansaanti) k{\"a}ytet{\"a}{\"a}n elintarvikkeen aikaansaaman kyll{\"a}isyyden arvioimiseen. Kyll{\"a}isyyden tuntemuksen mittaamisessa k{\"a}ytett{\"a}v{\"a}t menetelm{\"a}t vaativat viel{\"a} lis{\"a}{\"a} tutkimusta. Kehitysty{\"o}t{\"a} tarvitaan muun muassa mittausmenetelmien luotettavuuden, toistettavuuden ja herkkyyden varmentamiseksi. Elintarvikkeen energiatiheydell{\"a}, kJ (kcal)/g elintarviketta, on keskeinen merkitys energiansaannin s{\"a}{\"a}telyss{\"a}. Lyhytaikaisissa tutkimuksissa alhaisen energiantiheyden omaavan ruoan on osoitettu lis{\"a}{\"a}v{\"a}n kyll{\"a}isyytt{\"a}, v{\"a}hent{\"a}v{\"a}n n{\"a}l{\"a}ntuntemusta ja pienent{\"a}v{\"a}n energiansaantia verrattuna korkean energiatiheyden omaavaan ruokaan. Pitk{\"a}aikaisissa tutkimuksissa energiatiheydelt{\"a}{\"a}n alhaisen ruoan on osoitettu edist{\"a}v{\"a}n painonpudotusta. Energiaravintoaineista rasvalla on kaksinkertainen energiatiheys hiilihydraatteihin tai proteiineihin verrattuna. Energiaravintoainekoostumuksen ohella energiatiheyteen vaikuttavat veden, ilman, ravintokuidun ja makeutusaineiden m{\"a}{\"a}r{\"a}t. Energiaravintoaineista rasva pit{\"a}{\"a} huonoiten kyll{\"a}isyytt{\"a}, proteiini parhaiten hiilihydraattien sijoittuessa n{\"a}iden kahden v{\"a}liin. Kaikissa tutkimuksissa t{\"a}t{\"a} j{\"a}rjestyst{\"a} ei ole kuitenkaan pystytty osoittamaan. My{\"o}s elintarvikkeen matala glykeeminen indeksi (GI) on liitetty lis{\"a}{\"a}ntyneeseen kyll{\"a}isyyteen ja hitaampaan n{\"a}l{\"a}n ilmaantumiseen. Tutkimustulokset eiv{\"a}t kuitenkaan ole t{\"a}ysin yksiselitteisi{\"a} GI:n merkityksest{\"a} kyll{\"a}isyyden ja painon s{\"a}{\"a}telyss{\"a} ja lis{\"a}{\"a} tutkimuksia tarvitaan. Ravintokuidun m{\"a}{\"a}r{\"a}n lis{\"a}{\"a}misen ruokavaliossa on useissa tutkimuksissa osoitettu laskevan energiansaantia ja painoa. Energiaravintoaineiden lis{\"a}ksi ruoka voi sis{\"a}lt{\"a}{\"a} erilaisia bioaktiivisia yhdisteit{\"a}, joilla voi olla energiansaantia v{\"a}hent{\"a}v{\"a} ja kyll{\"a}isyytt{\"a} ja/tai energiankulutusta lis{\"a}{\"a}v{\"a} vaikutus. Tutkimuksissa mielenkiinnon kohteina ovat olleet mm. teen polyfenolit, kofeiini, kapsaisinoideja sis{\"a}lt{\"a}v{\"a}t tuliset mausteet, hydroksisitruunahappo, kalsium ja kromi. N{\"a}ytt{\"o} n{\"a}iden yhdisteiden merkityksest{\"a} painon ja kyll{\"a}isyyden s{\"a}{\"a}telyss{\"a} vaatii kuitenkin viel{\"a} lis{\"a}{\"a} tutkimuksia. Ruoan vaikutusta kyll{\"a}isyyteen ja painons{\"a}{\"a}telyyn arvioitaessa ei voida j{\"a}tt{\"a}{\"a} huomiotta ruoan fysikaalisia ominaisuuksia. Rakenne vaikuttaa ruoan hajoamisasteeseen, mahalaukun tyhjenemisnopeuteen ja ravinnon imeytymiseen. Yleens{\"a} kiinte{\"a}t, paljon solukkorakennetta sis{\"a}lt{\"a}v{\"a}t elintarvikkeet (tuoreet kokonaiset hedelm{\"a}t ja vihannekset, jyvi{\"a} sis{\"a}lt{\"a}v{\"a}t leiv{\"a}t, kokolihatuotteet jne.) hajoavat ruoansulatuskanavassa hitaammin ja saavat aikaan pidemp{\"a}{\"a}n kest{\"a}v{\"a}n kyll{\"a}isyyden tuntemuksen kuin pitk{\"a}lle homogenoidut tuotteet (soseet, jauhoista valmistetut leivontatuotteet jne.) tai nesteet. Vastaavasti nestem{\"a}isist{\"a} l{\"a}hteist{\"a} saadun energian kompensoiminen on ilmeisesti v{\"a}h{\"a}isemp{\"a}{\"a} kuin kiinteist{\"a} l{\"a}hteist{\"a} saadun energian. Ruoan maittavuudella on my{\"o}s t{\"a}rke{\"a} merkitys kyll{\"a}isyyden kehittymisess{\"a}. Kyll{\"a}isyys voi kehitty{\"a} hitaammin ruokaan, josta pidet{\"a}{\"a}n. Ruokaa, josta pidet{\"a}{\"a}n, my{\"o}s sy{\"o}d{\"a}{\"a}n enemm{\"a}n kuin v{\"a}hemm{\"a}n pidetty{\"a} ruokaa. Kyll{\"a}isyyden on todettu kehittyv{\"a}n ruoan aistittaviin ominaisuuksiin kuten makuun tai rakenteeseen; tullaan kyll{\"a}iseksi mausta tai rakenteesta, jota juuri on sy{\"o}ty, mutta jaksetaan sy{\"o}d{\"a} rakenteeltaan ja/tai maultaan erilaista ruokaa. T{\"a}ll{\"o}in puhutaan sensorispesifisest{\"a} kyll{\"a}isyydest{\"a}. Johtop{\"a}{\"a}t{\"o}ksen{\"a} voidaan todeta, ett{\"a} t{\"a}m{\"a}n hetkisen k{\"a}sityksen perusteella v{\"a}h{\"a}rasvainen (noin 30 {\%} energiasta) ja runsaasti kompleksisia hiilihydraatteja sis{\"a}lt{\"a}v{\"a} ruokavalio antaa parhaan tuloksen painonhallinnassa. Elintarvikkeiden energiatiheyden ohella my{\"o}s niiden rakenteella ja mahdollisesti sis{\"a}lt{\"a}mill{\"a} bioaktiivisilla yhdisteill{\"a} voi olla merkityst{\"a}. Lis{\"a}{\"a} tutkimusta kuitenkin tarvitaan. On lis{\"a}ksi t{\"a}rke{\"a}{\"a} huomioida, ett{\"a} painonhallinnan kannalta edullisen elintarvikkeen tulee olla my{\"o}s hyv{\"a}ksytt{\"a}v{\"a}; ruoan maku on sen valinnan kannalta keskeinen tekij{\"a}.",
keywords = "bioactive compounds, energy balance, energy density, food, food structure, glycemic index, grelin, insulin, leptin, macronutrients, obesity, palatability, satiation, satiety, satiety index, visual analogue scale",
author = "Kirsi-Helena Liukkonen and Sanna Kauppinen and Sirpa Karppinen and Leila Karhunen and Karin Autio and Liisa L{\"a}hteenm{\"a}ki",
year = "2004",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-6218-6",
series = "VTT Tiedotteita - Research Notes",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "2234",
address = "Finland",

}

Liukkonen, K-H, Kauppinen, S, Karppinen, S, Karhunen, L, Autio, K & Lähteenmäki, L 2004, Elintarvikkeet, kylläisyys ja painonhallinta: Kirjallisuustutkimus. VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes, no. 2234, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Elintarvikkeet, kylläisyys ja painonhallinta : Kirjallisuustutkimus. / Liukkonen, Kirsi-Helena; Kauppinen, Sanna; Karppinen, Sirpa; Karhunen, Leila; Autio, Karin; Lähteenmäki, Liisa.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 2004. 96 p. (VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes; No. 2234).

Research output: Book/ReportReportProfessional

TY - BOOK

T1 - Elintarvikkeet, kylläisyys ja painonhallinta

T2 - Kirjallisuustutkimus

AU - Liukkonen, Kirsi-Helena

AU - Kauppinen, Sanna

AU - Karppinen, Sirpa

AU - Karhunen, Leila

AU - Autio, Karin

AU - Lähteenmäki, Liisa

PY - 2004

Y1 - 2004

N2 - Lihavuudesta on tulossa maailmanlaajuisesti yhä merkittävämpi terveysongelma. Se lisää monien kroonisten sairauksien (mm. tyypin 2 diabetes, verenpainetauti) esiintyvyyttä ja siten myös terveydenhuollon kustannuksia. Kehon painoon vaikuttavat niin geneettiset, ympäristö- kuin psykososiaaliset tekijät. Viime kädessä lihominen johtuu liiallisesta energiansaannista verrattuna energiankulutukseen. Runsasenergisen ruoan helppo saatavuus ja vähäinen fyysinen aktiivisuus ovat merkittävimpiä lihavuuden syntyä edistäviä tekijöitä. Ravinnonottoa ja energia-aineenvaihduntaa säädellään sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Lyhyen aikavälin säätely tarkoittaa aterian aikana ja ateriasta toiseen tapahtuvaa säätelyä. Pitkän aikavälin säätely puolestaan pyrkii säilyttämään elimistön energiatasapainon pitkällä tähtäimellä samana. Lyhyen ja pitkän aikavälin säätelymekanismit ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Syömisen lyhytaikaisessa säätelyssä nälän ja kylläisyyden tuntemusten kehittymiseen vaikuttavat suun ja nielun alueen maku- ja tuntoaistimuksiin liittyvät viestit, mahalaukun täyttyminen, ruoan komponenttien tulo ohutsuoleen ja maksan aineenvaihdunnassa tapahtuvat muutokset. Myös ulkoiset tekijät vaikuttavat; muun muassa sosiaalinen tilanne, kognitiiviset tekijät ja syömiseen liittyvät ympäristön vihjeet voivat ohjata syödyn ruoan määrää. Leptiiniä ja insuliinia pidetään elimistössä tärkeimpinä pitkäaikaisen ravinnonoton säätelijöinä. Niiden pitoisuus elimistössä on suorassa suhteessa rasvakudoksen määrään, ja ne vaikuttavat syömistä vähentävästi. Positiivisessa energiatasapainotilassa eli energiansaannin ollessa suurempaa kuin sen kulutus leptiinin ja insuliinin valmistus lisääntyy, minkä seurauksena keskushermostossa vaikuttavien, syömistä vähentävien peptidien valmistus lisääntyy ja syömistä lisäävien vastaavasti vähentyy. Negatiivisessa energiatasapainotilassa tilanne on päinvastainen. Elintarvikkeen aikaansaamaa kylläisyyden tuntemusta arvioidaan yleensä kyselytutkimuksena ennen ja jälkeen testielintarvikkeen nauttimisen. Useimmiten käytetään jana-asteikkoa, jonka päihin on kiinnitetty ääripääkuvaukset (esim. erittäin kylläinen - ei lainkaan kylläinen). Myös testielintarvikkeen jälkeen nautittua ruokamäärää (energiansaanti) käytetään elintarvikkeen aikaansaaman kylläisyyden arvioimiseen. Kylläisyyden tuntemuksen mittaamisessa käytettävät menetelmät vaativat vielä lisää tutkimusta. Kehitystyötä tarvitaan muun muassa mittausmenetelmien luotettavuuden, toistettavuuden ja herkkyyden varmentamiseksi. Elintarvikkeen energiatiheydellä, kJ (kcal)/g elintarviketta, on keskeinen merkitys energiansaannin säätelyssä. Lyhytaikaisissa tutkimuksissa alhaisen energiantiheyden omaavan ruoan on osoitettu lisäävän kylläisyyttä, vähentävän näläntuntemusta ja pienentävän energiansaantia verrattuna korkean energiatiheyden omaavaan ruokaan. Pitkäaikaisissa tutkimuksissa energiatiheydeltään alhaisen ruoan on osoitettu edistävän painonpudotusta. Energiaravintoaineista rasvalla on kaksinkertainen energiatiheys hiilihydraatteihin tai proteiineihin verrattuna. Energiaravintoainekoostumuksen ohella energiatiheyteen vaikuttavat veden, ilman, ravintokuidun ja makeutusaineiden määrät. Energiaravintoaineista rasva pitää huonoiten kylläisyyttä, proteiini parhaiten hiilihydraattien sijoittuessa näiden kahden väliin. Kaikissa tutkimuksissa tätä järjestystä ei ole kuitenkaan pystytty osoittamaan. Myös elintarvikkeen matala glykeeminen indeksi (GI) on liitetty lisääntyneeseen kylläisyyteen ja hitaampaan nälän ilmaantumiseen. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan ole täysin yksiselitteisiä GI:n merkityksestä kylläisyyden ja painon säätelyssä ja lisää tutkimuksia tarvitaan. Ravintokuidun määrän lisäämisen ruokavaliossa on useissa tutkimuksissa osoitettu laskevan energiansaantia ja painoa. Energiaravintoaineiden lisäksi ruoka voi sisältää erilaisia bioaktiivisia yhdisteitä, joilla voi olla energiansaantia vähentävä ja kylläisyyttä ja/tai energiankulutusta lisäävä vaikutus. Tutkimuksissa mielenkiinnon kohteina ovat olleet mm. teen polyfenolit, kofeiini, kapsaisinoideja sisältävät tuliset mausteet, hydroksisitruunahappo, kalsium ja kromi. Näyttö näiden yhdisteiden merkityksestä painon ja kylläisyyden säätelyssä vaatii kuitenkin vielä lisää tutkimuksia. Ruoan vaikutusta kylläisyyteen ja painonsäätelyyn arvioitaessa ei voida jättää huomiotta ruoan fysikaalisia ominaisuuksia. Rakenne vaikuttaa ruoan hajoamisasteeseen, mahalaukun tyhjenemisnopeuteen ja ravinnon imeytymiseen. Yleensä kiinteät, paljon solukkorakennetta sisältävät elintarvikkeet (tuoreet kokonaiset hedelmät ja vihannekset, jyviä sisältävät leivät, kokolihatuotteet jne.) hajoavat ruoansulatuskanavassa hitaammin ja saavat aikaan pidempään kestävän kylläisyyden tuntemuksen kuin pitkälle homogenoidut tuotteet (soseet, jauhoista valmistetut leivontatuotteet jne.) tai nesteet. Vastaavasti nestemäisistä lähteistä saadun energian kompensoiminen on ilmeisesti vähäisempää kuin kiinteistä lähteistä saadun energian. Ruoan maittavuudella on myös tärkeä merkitys kylläisyyden kehittymisessä. Kylläisyys voi kehittyä hitaammin ruokaan, josta pidetään. Ruokaa, josta pidetään, myös syödään enemmän kuin vähemmän pidettyä ruokaa. Kylläisyyden on todettu kehittyvän ruoan aistittaviin ominaisuuksiin kuten makuun tai rakenteeseen; tullaan kylläiseksi mausta tai rakenteesta, jota juuri on syöty, mutta jaksetaan syödä rakenteeltaan ja/tai maultaan erilaista ruokaa. Tällöin puhutaan sensorispesifisestä kylläisyydestä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tämän hetkisen käsityksen perusteella vähärasvainen (noin 30 % energiasta) ja runsaasti kompleksisia hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio antaa parhaan tuloksen painonhallinnassa. Elintarvikkeiden energiatiheyden ohella myös niiden rakenteella ja mahdollisesti sisältämillä bioaktiivisilla yhdisteillä voi olla merkitystä. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan. On lisäksi tärkeää huomioida, että painonhallinnan kannalta edullisen elintarvikkeen tulee olla myös hyväksyttävä; ruoan maku on sen valinnan kannalta keskeinen tekijä.

AB - Lihavuudesta on tulossa maailmanlaajuisesti yhä merkittävämpi terveysongelma. Se lisää monien kroonisten sairauksien (mm. tyypin 2 diabetes, verenpainetauti) esiintyvyyttä ja siten myös terveydenhuollon kustannuksia. Kehon painoon vaikuttavat niin geneettiset, ympäristö- kuin psykososiaaliset tekijät. Viime kädessä lihominen johtuu liiallisesta energiansaannista verrattuna energiankulutukseen. Runsasenergisen ruoan helppo saatavuus ja vähäinen fyysinen aktiivisuus ovat merkittävimpiä lihavuuden syntyä edistäviä tekijöitä. Ravinnonottoa ja energia-aineenvaihduntaa säädellään sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Lyhyen aikavälin säätely tarkoittaa aterian aikana ja ateriasta toiseen tapahtuvaa säätelyä. Pitkän aikavälin säätely puolestaan pyrkii säilyttämään elimistön energiatasapainon pitkällä tähtäimellä samana. Lyhyen ja pitkän aikavälin säätelymekanismit ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Syömisen lyhytaikaisessa säätelyssä nälän ja kylläisyyden tuntemusten kehittymiseen vaikuttavat suun ja nielun alueen maku- ja tuntoaistimuksiin liittyvät viestit, mahalaukun täyttyminen, ruoan komponenttien tulo ohutsuoleen ja maksan aineenvaihdunnassa tapahtuvat muutokset. Myös ulkoiset tekijät vaikuttavat; muun muassa sosiaalinen tilanne, kognitiiviset tekijät ja syömiseen liittyvät ympäristön vihjeet voivat ohjata syödyn ruoan määrää. Leptiiniä ja insuliinia pidetään elimistössä tärkeimpinä pitkäaikaisen ravinnonoton säätelijöinä. Niiden pitoisuus elimistössä on suorassa suhteessa rasvakudoksen määrään, ja ne vaikuttavat syömistä vähentävästi. Positiivisessa energiatasapainotilassa eli energiansaannin ollessa suurempaa kuin sen kulutus leptiinin ja insuliinin valmistus lisääntyy, minkä seurauksena keskushermostossa vaikuttavien, syömistä vähentävien peptidien valmistus lisääntyy ja syömistä lisäävien vastaavasti vähentyy. Negatiivisessa energiatasapainotilassa tilanne on päinvastainen. Elintarvikkeen aikaansaamaa kylläisyyden tuntemusta arvioidaan yleensä kyselytutkimuksena ennen ja jälkeen testielintarvikkeen nauttimisen. Useimmiten käytetään jana-asteikkoa, jonka päihin on kiinnitetty ääripääkuvaukset (esim. erittäin kylläinen - ei lainkaan kylläinen). Myös testielintarvikkeen jälkeen nautittua ruokamäärää (energiansaanti) käytetään elintarvikkeen aikaansaaman kylläisyyden arvioimiseen. Kylläisyyden tuntemuksen mittaamisessa käytettävät menetelmät vaativat vielä lisää tutkimusta. Kehitystyötä tarvitaan muun muassa mittausmenetelmien luotettavuuden, toistettavuuden ja herkkyyden varmentamiseksi. Elintarvikkeen energiatiheydellä, kJ (kcal)/g elintarviketta, on keskeinen merkitys energiansaannin säätelyssä. Lyhytaikaisissa tutkimuksissa alhaisen energiantiheyden omaavan ruoan on osoitettu lisäävän kylläisyyttä, vähentävän näläntuntemusta ja pienentävän energiansaantia verrattuna korkean energiatiheyden omaavaan ruokaan. Pitkäaikaisissa tutkimuksissa energiatiheydeltään alhaisen ruoan on osoitettu edistävän painonpudotusta. Energiaravintoaineista rasvalla on kaksinkertainen energiatiheys hiilihydraatteihin tai proteiineihin verrattuna. Energiaravintoainekoostumuksen ohella energiatiheyteen vaikuttavat veden, ilman, ravintokuidun ja makeutusaineiden määrät. Energiaravintoaineista rasva pitää huonoiten kylläisyyttä, proteiini parhaiten hiilihydraattien sijoittuessa näiden kahden väliin. Kaikissa tutkimuksissa tätä järjestystä ei ole kuitenkaan pystytty osoittamaan. Myös elintarvikkeen matala glykeeminen indeksi (GI) on liitetty lisääntyneeseen kylläisyyteen ja hitaampaan nälän ilmaantumiseen. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan ole täysin yksiselitteisiä GI:n merkityksestä kylläisyyden ja painon säätelyssä ja lisää tutkimuksia tarvitaan. Ravintokuidun määrän lisäämisen ruokavaliossa on useissa tutkimuksissa osoitettu laskevan energiansaantia ja painoa. Energiaravintoaineiden lisäksi ruoka voi sisältää erilaisia bioaktiivisia yhdisteitä, joilla voi olla energiansaantia vähentävä ja kylläisyyttä ja/tai energiankulutusta lisäävä vaikutus. Tutkimuksissa mielenkiinnon kohteina ovat olleet mm. teen polyfenolit, kofeiini, kapsaisinoideja sisältävät tuliset mausteet, hydroksisitruunahappo, kalsium ja kromi. Näyttö näiden yhdisteiden merkityksestä painon ja kylläisyyden säätelyssä vaatii kuitenkin vielä lisää tutkimuksia. Ruoan vaikutusta kylläisyyteen ja painonsäätelyyn arvioitaessa ei voida jättää huomiotta ruoan fysikaalisia ominaisuuksia. Rakenne vaikuttaa ruoan hajoamisasteeseen, mahalaukun tyhjenemisnopeuteen ja ravinnon imeytymiseen. Yleensä kiinteät, paljon solukkorakennetta sisältävät elintarvikkeet (tuoreet kokonaiset hedelmät ja vihannekset, jyviä sisältävät leivät, kokolihatuotteet jne.) hajoavat ruoansulatuskanavassa hitaammin ja saavat aikaan pidempään kestävän kylläisyyden tuntemuksen kuin pitkälle homogenoidut tuotteet (soseet, jauhoista valmistetut leivontatuotteet jne.) tai nesteet. Vastaavasti nestemäisistä lähteistä saadun energian kompensoiminen on ilmeisesti vähäisempää kuin kiinteistä lähteistä saadun energian. Ruoan maittavuudella on myös tärkeä merkitys kylläisyyden kehittymisessä. Kylläisyys voi kehittyä hitaammin ruokaan, josta pidetään. Ruokaa, josta pidetään, myös syödään enemmän kuin vähemmän pidettyä ruokaa. Kylläisyyden on todettu kehittyvän ruoan aistittaviin ominaisuuksiin kuten makuun tai rakenteeseen; tullaan kylläiseksi mausta tai rakenteesta, jota juuri on syöty, mutta jaksetaan syödä rakenteeltaan ja/tai maultaan erilaista ruokaa. Tällöin puhutaan sensorispesifisestä kylläisyydestä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tämän hetkisen käsityksen perusteella vähärasvainen (noin 30 % energiasta) ja runsaasti kompleksisia hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio antaa parhaan tuloksen painonhallinnassa. Elintarvikkeiden energiatiheyden ohella myös niiden rakenteella ja mahdollisesti sisältämillä bioaktiivisilla yhdisteillä voi olla merkitystä. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan. On lisäksi tärkeää huomioida, että painonhallinnan kannalta edullisen elintarvikkeen tulee olla myös hyväksyttävä; ruoan maku on sen valinnan kannalta keskeinen tekijä.

KW - bioactive compounds

KW - energy balance

KW - energy density

KW - food

KW - food structure

KW - glycemic index

KW - grelin

KW - insulin

KW - leptin

KW - macronutrients

KW - obesity

KW - palatability

KW - satiation

KW - satiety

KW - satiety index

KW - visual analogue scale

M3 - Report

SN - 951-38-6218-6

T3 - VTT Tiedotteita - Research Notes

BT - Elintarvikkeet, kylläisyys ja painonhallinta

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Liukkonen K-H, Kauppinen S, Karppinen S, Karhunen L, Autio K, Lähteenmäki L. Elintarvikkeet, kylläisyys ja painonhallinta: Kirjallisuustutkimus. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 2004. 96 p. (VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes; No. 2234).