Energian hinnan vaikutus asunnon sijaintikustannuksiin

Tutkimuksessa selvitetäsn energian hinnan nousun vaikutusta kotitalouksien sijaintikustannuksiin vuoteen 2000 mennessä. Sijaintikustannuksiin lasketaan kotiperäisten työ-, asiointi- ja opiskelumatkojen kustannukset. Keskustasta lasketun etäisyyden kasvaessa matkakustannukset nousevat. Samalla tonttihinnat alenevat ja kompensoivat osittain matkakustannusten vaikutusta. Vuoden 1974 jälkeen ovat sijaintikustannukset nousseet kaikissa taajamakokoluokissa ja kaikilla etäisyyksillä. Nousu on perustunut energiakustannusten nousuun, sillä keskimääräinen tonttihintataso on laskenut. Samanaikaisesti vallinnut suuntaus pientalorakentamiseen on ylläpitänyt kaukana sijaitsevien tonttien kysyntää ja hintatasoa. Vuonna 1980 ei missään taajamakokoluokassa ole löydettävissä sellaista optimietäisyyttä, jossa sijaintikustannuksilla olisi minimikohta keskustan ulkopuolella. Vuoteen 2000 mennessä tapahtuvaa kehitystä arvioitaessa on käytetty lähtökohtatietoina KTM:n, TASKU:n ja asuntohallituksen laskelmien kanssa yhteensopivia tietoja energian hinnan, kansantalouden ja asumistason kehityksestä. Asuntoneliömetriä kohti lasketut sijaintikustannukset kasvavat vuoteen 1990 mennessä reaalisesti 7 - 11 %, jonka jälkeen ne vakiintuvat. Nousuprosentti on suurenpi kaukana sijaitsevilla asunnoilla. Kotitalouksien sijaintimenot lisääntyvät pääasiassa asumisväljyyden kasvun mukaisesti. Asumisväljyyden oletetaan kasvavan nykyisestä 25 m2:sta henkilö 35 m2:iin henkilö vuoteen 2000 mennessä. Sijaintikustannusten osuus kotitalouksien kulutusmenoista on sama kuin asumismenojen eli 15 - 20 %. Arvioiden epävarmuus johtuu pehmeiden aikakustannusten ja laskennallisten tonttikustannusten arviointivaikeudesta. BKT:n 3 %:n vuotuisella kasvuvauhdilla sijaintimenojen osuus kotitalouksien kulutuksesta säilyy ennallaan tai hieman laskee, vaikka samalla liikennesuorita ja asumisväljyys kasvavat.