Energiatehokkuuden kehittyminen Suomessa: Arviot menneisyydestä ja tulevaisuudesta

Energiatehokkuuden kehittyminen suotuisasti on oleellinen tekijä matkalla kohti vähähiilistä ja resurssitehokasta Suomea, Eurooppaa ja maailmaa. Julkaisussa esitetään energiatehokkuuden toteutunut kehitys 20-25 viime vuoden aikana eri energiankäyttösektoreilla ja tarkastellaan tulevaisuuden energiatehostumispotentiaaleja. Kotitalouksien kokonaisenergian kulutus on ollut tasaisessa kasvussa vuoteen 2008 asti, jonka jälkeen kulutus on kääntynyt laskuun. Laskuun tosin vaikuttaa ennen kaikkea tilastointitavan muutos vuosina 2007-2008, eikä siitä voi vetää liian pitkälle ulottuvia johtopäätöksiä tulevaisuutta ajatellen. Suurin selittäjä itse energiakäytön kasvulle on asuntojen lukumäärän lisääntyminen, mutta nykyään toki asutaan paljon väljemmin ja väestökin kasvaa. Energiaintensiteetti on myös kasvanut, mutta siihen voi löytyä tilastointiin liittyviä selittäjiä. Kotitaloussähkön käytön ja intensiteetin kasvu näyttää pysähtyneen 2000-luvun puolivälissä, mutta tilastointitapamuutoksen takia on vaikeata arvioida nykytilaa ja -suuntausta. Rakennusten lämmitysenergian kulutus voi vähentyä 21-25 % vuoteen 2050 mennessä, missä suurin säästö tulee vanhojen talojen poistumasta. TIMES-VTT- mallin avulla arvioitiin rakennusten ominaiskulutusten vähenevän rakennustyypin mukaan noin 28-47 % vuodesta 2010 vuoteen 2050 mennessä. Henkilöliikenteen energiakäytössä nähdään selvä kasvutrendi ennen kaikkea suoritteen eli matkustajakilometrien imussa, vaikka energian käyttö on tehostunut prosentin vuodessa. Tavaraliikenteessä energiankäyttö on ollut taantumaan asti kasvussa. Tavaraliikenteen energiatehokkuus on heikentynyt viime vuosina oltuaan sitä ennen toistakymmentä vuotta vakaa. Liikenteelle esitetään eri arvioissa noin 0,4-1,5 %:n vuosittaista tehostumista liikennemuodon mukaan. TIMES-VTT-malli arvioi, että suoritekohtaiset ominaiskulutukset alenevat noin 25-60 % (paitsi tavarajunilla alle 5 %) vuoteen 2050 mennessä. Teollisuudessa näkyy selvä arvonlisään suhteutettu energiankäytön tehostumistrendi vuoteen 2007 asti, mutta sitten suunta muuttui. Kysymys kuuluukin, onko kyse taantumasta vai pysyvämmästä rakennemuutoksesta. Pohjoismaisen energiaintensiivisen teollisuuden energiasäästöpotentiaalit ovat 10-30 % teollisuudenalan mukaan, kun verrataan parhaimpaan mahdolliseen saatavilla olevaan teknologiaan. Teollisuudessa merkittävimmät kulutusmuutokset tullevat tulevaisuudessa kuitenkin uusista läpimurtotekniikoista ja teknologiamuutoksista. Palveluissa energiankäyttö on kasvanut tasaisesti eikä ole mitään merkkiä siitä, etteikö kasvu jatkuisi myös tulevaisuudessa. Energiatehokkuus on pysynyt melko vakaana ajalla 1996-2008, jonka jälkeen se on taantuman (tai tilastointitapamuutoksen) myötä hieman heikentynyt. Palvelusektorin sähkönkulutus on kasvanut 2,6 %:n vuosivauhtia ja ainoastaan vuosina 2010-2011 tapahtunut käänne voi olla merkki siitä, että muutos voisi olla tulossa. Kansallisen energiatehokkuuden toimintasuunnitelmaan sisältyy energiakäytön tehostamistoimia eri sektoreilla jo yli 50 TWh:n edestä vuoteen 2020 mennessä. Suomi on matkalla EU:n 2020 energiatehokkuustavoitteeseensa. Motivan energiakatselmustoiminnan yhteydessä on arvioitu energiansäästöpotentiaalia katselmustoimintaan osallistuvissa yrityksissä. Sähkönsäästöpotentiaali on suurteollisuutta lukuun ottamatta 6-10 % ja lämmön/polttoainesäästöpotentiaali 11-27 %, ja suurin osa potentiaalista on jo hyödynnetty katselmoiduissa yrityksissä. Tämä on hyvä pitää mielessä arvioitaessa EU:n nykyistä 20 %:n energiatehokkuustavoitetta vuoteen 2020 mennessä ja mahdollisia uusia tavoitteita vuoteen 2030 mennessä. Miksei kaikkia kustannustehokkaita energiasäästömahdollisuuksia ja -potentiaaleja hyödynnetä? Syitä on tutkittu paljon ja ne voidaan kiteyttää taloudelliseen toimintaympäristöön, toimijan prioriteetteihin, päätöksenteossa käytettyihin arviointikriteereihin, yrityksen johtamiskulttuuriin, tietotaidon puutteeseen, vastuiden jakautumiseen ja siihen, etteivät energiatehokkaat ratkaisut aina vastaa alkuperäisiä. Toki on myös otettava huomioon, että mitä yleisemmällä tasolla potentiaaliarviolaskelmat laaditaan, sen huonommin ne vastaavat tosielämän tilanteita.