Energiatehokkuuden mittarit ja potentiaalit

Mari Tuomaala, Pekka Ahtila, Turo Haikonen, Hanna Kalenoja, Erika Kallionpää, Jarkko Rantala, Pekka Tuominen, Jari Shemeikka, Miika Rämä, Kari Sipilä, Esa Pursiheimo, Juha Forsström, Irmeli Wahlgren, Pekka Lahti

    Research output: Book/ReportReport

    Abstract

    Energiatehokkuuden mittarit ja potentiaalit (EPO) – tutkimushankkeen ensimmäinen tavoite oli selvittää, miten energiatehokkuutta mitataan eri sektoreilla. Toinen tavoite oli selvittää, miten energiatehokkuuden parannuspotentiaalia arvioidaan sektorikohtaisesti ja myös kattavammin koko yhteiskunnassa. Tutkimuksessa mukana olleet sektorit olivat: yhdyskunnat, rakennukset, (prosessi-) teollisuus, liikenne ja logistiikka sekä energiantuotanto.
    Energiapalveludirektiivin 2006/32/EY mukaan (EU, 2006):”Energiatehokkuus on suoritteen, palvelun, tavaran tai energian tuotoksen ja energiapanoksen välinen suhde”. Tämä suorite, palvelu, tavara tai energian tuotos on laaja joukko erilaisia asioita. Näin ollen myös energiatehokkuuslukuja on erilaisia.
    Energiankulutusta on usein tarkasteltava useammasta näkökulmasta kattavan kokonaiskäsityksen saamiseksi (esim. rakennussektorilla kWh/m3, kWh/m2, jne.). Energiankulutusluvun tukena on usein ilmaistava myös selittäviä tekijöitä, kuten teollisuudessa kapasiteetin käyttöaste. Laskelmia tehdessä on tehtävä rajauksia koskien kokonaisuuden laajuutta ja sitä miten huomioidaan elinkaarivaikutukset. Vain samalla tavalla rajattuja kohteita on mielekästä vertailla toisiinsa.
    Energiaa käytetään eri muodoissa: polttoaineina, sähkönä ja lämpönä. Erilaisia jakeita ei tulisi laskea yhteen ennen niiden muuttamista keskenään vertailukelpoiseen muotoon. Tähän käytetään ns. primäärienergiakertoimia. Kertoimien käytössä on vaihtelevia käytäntöjä eikä laskenta ole vakiintunut. Energiatehokkuutta kuten sen tehostamispotentiaalia tulee ensisijaisesti tarkastella energiayksiköiden avulla. Hiilidioksidi- tai kasvihuonekaasutehokkuutta voi käyttää tukevana ja täydentävänä arviointikriteerinä.
    Energiatehokkuuden parannuspotentiaali on ero energiankulutuksessa nykytilanteen ja vertailutilanteen välillä. Potentiaalin laskennan haaste kulminoituu tavoitetilan eli vertailutilanteen määrittämiseen. Vertailutilanteena voidaan käyttää parasta nykykäytäntöä (esim. BAT) tai ideaalitilannetta. Vertailutilan määrittämiseen tai laskemiseen ei millään tutkituista viidestä sektorista ole olemassa yleisesti hyväksyttyä, käytössä olevaa menettelytapaa ja siksi käytännöt vaihtelevat. Esimerkiksi yhdyskuntien ja logistiikan sektoreille käsite "ideaalitilanne" ei edes sovellu hyvin.
    Tutkimuksen aikana suoritettiin kokeilulaskenta yhdessä yhteisessä kohteessa, joka oli Helsingin Kalasatama. Case laskenta osoitti mm., että eri sektoreiden mittareita voidaan käyttää samanaikaisesti valitun kohteen energiatehokkuuden tarkastelussa. Mittareiden käyttö eri laskentatapausten vertailussa mahdollistaa energiatehokkuuden potentiaalin arvioimisen.
    Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että menetelmät energiatehokkuuden mittaamiseksi ja potentiaalien laskemiseksi ovat vielä varsin kehittymättömiä siihen, että ne toimisivat käytännön työn ohjaajina. Aihealueella on edelleen perustutkimustarve. Käytännön työssä tulisi edistää sopimuksia liittyen laskennan pelisääntöihin.
    Original languageFinnish
    Place of PublicationEspoo
    PublisherAalto University
    Number of pages340
    ISBN (Electronic)978-952-60-4504-7
    ISBN (Print)978-952-60-4503-0
    Publication statusPublished - 2012
    MoE publication typeD4 Published development or research report or study

    Publication series

    SeriesAalto-yliopiston julkaisusarja Tiede + Teknologia
    Number1/2012
    ISSN1799-487X

    Keywords

    • energy efficiency
    • energy efficiency indicators
    • energy efficiency potential

    Cite this

    Tuomaala, M., Ahtila, P., Haikonen, T., Kalenoja, H., Kallionpää, E., Rantala, J., ... Lahti, P. (2012). Energiatehokkuuden mittarit ja potentiaalit. Espoo: Aalto University. Aalto-yliopiston julkaisusarja Tiede + Teknologia, No. 1/2012
    Tuomaala, Mari ; Ahtila, Pekka ; Haikonen, Turo ; Kalenoja, Hanna ; Kallionpää, Erika ; Rantala, Jarkko ; Tuominen, Pekka ; Shemeikka, Jari ; Rämä, Miika ; Sipilä, Kari ; Pursiheimo, Esa ; Forsström, Juha ; Wahlgren, Irmeli ; Lahti, Pekka. / Energiatehokkuuden mittarit ja potentiaalit. Espoo : Aalto University, 2012. 340 p. (Aalto-yliopiston julkaisusarja Tiede + Teknologia; No. 1/2012).
    @book{e9937abf098a452a94d0926c2aa44600,
    title = "Energiatehokkuuden mittarit ja potentiaalit",
    abstract = "Energiatehokkuuden mittarit ja potentiaalit (EPO) – tutkimushankkeen ensimm{\"a}inen tavoite oli selvitt{\"a}{\"a}, miten energiatehokkuutta mitataan eri sektoreilla. Toinen tavoite oli selvitt{\"a}{\"a}, miten energiatehokkuuden parannuspotentiaalia arvioidaan sektorikohtaisesti ja my{\"o}s kattavammin koko yhteiskunnassa. Tutkimuksessa mukana olleet sektorit olivat: yhdyskunnat, rakennukset, (prosessi-) teollisuus, liikenne ja logistiikka sek{\"a} energiantuotanto. Energiapalveludirektiivin 2006/32/EY mukaan (EU, 2006):”Energiatehokkuus on suoritteen, palvelun, tavaran tai energian tuotoksen ja energiapanoksen v{\"a}linen suhde”. T{\"a}m{\"a} suorite, palvelu, tavara tai energian tuotos on laaja joukko erilaisia asioita. N{\"a}in ollen my{\"o}s energiatehokkuuslukuja on erilaisia.Energiankulutusta on usein tarkasteltava useammasta n{\"a}k{\"o}kulmasta kattavan kokonaisk{\"a}sityksen saamiseksi (esim. rakennussektorilla kWh/m3, kWh/m2, jne.). Energiankulutusluvun tukena on usein ilmaistava my{\"o}s selitt{\"a}vi{\"a} tekij{\"o}it{\"a}, kuten teollisuudessa kapasiteetin k{\"a}ytt{\"o}aste. Laskelmia tehdess{\"a} on teht{\"a}v{\"a} rajauksia koskien kokonaisuuden laajuutta ja sit{\"a} miten huomioidaan elinkaarivaikutukset. Vain samalla tavalla rajattuja kohteita on mielek{\"a}st{\"a} vertailla toisiinsa.Energiaa k{\"a}ytet{\"a}{\"a}n eri muodoissa: polttoaineina, s{\"a}hk{\"o}n{\"a} ja l{\"a}mp{\"o}n{\"a}. Erilaisia jakeita ei tulisi laskea yhteen ennen niiden muuttamista kesken{\"a}{\"a}n vertailukelpoiseen muotoon. T{\"a}h{\"a}n k{\"a}ytet{\"a}{\"a}n ns. prim{\"a}{\"a}rienergiakertoimia. Kertoimien k{\"a}yt{\"o}ss{\"a} on vaihtelevia k{\"a}yt{\"a}nt{\"o}j{\"a} eik{\"a} laskenta ole vakiintunut. Energiatehokkuutta kuten sen tehostamispotentiaalia tulee ensisijaisesti tarkastella energiayksik{\"o}iden avulla. Hiilidioksidi- tai kasvihuonekaasutehokkuutta voi k{\"a}ytt{\"a}{\"a} tukevana ja t{\"a}ydent{\"a}v{\"a}n{\"a} arviointikriteerin{\"a}.Energiatehokkuuden parannuspotentiaali on ero energiankulutuksessa nykytilanteen ja vertailutilanteen v{\"a}lill{\"a}. Potentiaalin laskennan haaste kulminoituu tavoitetilan eli vertailutilanteen m{\"a}{\"a}ritt{\"a}miseen. Vertailutilanteena voidaan k{\"a}ytt{\"a}{\"a} parasta nykyk{\"a}yt{\"a}nt{\"o}{\"a} (esim. BAT) tai ideaalitilannetta. Vertailutilan m{\"a}{\"a}ritt{\"a}miseen tai laskemiseen ei mill{\"a}{\"a}n tutkituista viidest{\"a} sektorista ole olemassa yleisesti hyv{\"a}ksytty{\"a}, k{\"a}yt{\"o}ss{\"a} olevaa menettelytapaa ja siksi k{\"a}yt{\"a}nn{\"o}t vaihtelevat. Esimerkiksi yhdyskuntien ja logistiikan sektoreille k{\"a}site {"}ideaalitilanne{"} ei edes sovellu hyvin. Tutkimuksen aikana suoritettiin kokeilulaskenta yhdess{\"a} yhteisess{\"a} kohteessa, joka oli Helsingin Kalasatama. Case laskenta osoitti mm., ett{\"a} eri sektoreiden mittareita voidaan k{\"a}ytt{\"a}{\"a} samanaikaisesti valitun kohteen energiatehokkuuden tarkastelussa. Mittareiden k{\"a}ytt{\"o} eri laskentatapausten vertailussa mahdollistaa energiatehokkuuden potentiaalin arvioimisen.Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, ett{\"a} menetelm{\"a}t energiatehokkuuden mittaamiseksi ja potentiaalien laskemiseksi ovat viel{\"a} varsin kehittym{\"a}tt{\"o}mi{\"a} siihen, ett{\"a} ne toimisivat k{\"a}yt{\"a}nn{\"o}n ty{\"o}n ohjaajina. Aihealueella on edelleen perustutkimustarve. K{\"a}yt{\"a}nn{\"o}n ty{\"o}ss{\"a} tulisi edist{\"a}{\"a} sopimuksia liittyen laskennan pelis{\"a}{\"a}nt{\"o}ihin.",
    keywords = "energy efficiency, energy efficiency indicators, energy efficiency potential",
    author = "Mari Tuomaala and Pekka Ahtila and Turo Haikonen and Hanna Kalenoja and Erika Kallionp{\"a}{\"a} and Jarkko Rantala and Pekka Tuominen and Jari Shemeikka and Miika R{\"a}m{\"a} and Kari Sipil{\"a} and Esa Pursiheimo and Juha Forsstr{\"o}m and Irmeli Wahlgren and Pekka Lahti",
    note = "Project code: 23303 Project code: 73241",
    year = "2012",
    language = "Finnish",
    isbn = "978-952-60-4503-0",
    series = "Aalto-yliopiston julkaisusarja Tiede + Teknologia",
    publisher = "Aalto University",
    number = "1/2012",
    address = "Finland",

    }

    Tuomaala, M, Ahtila, P, Haikonen, T, Kalenoja, H, Kallionpää, E, Rantala, J, Tuominen, P, Shemeikka, J, Rämä, M, Sipilä, K, Pursiheimo, E, Forsström, J, Wahlgren, I & Lahti, P 2012, Energiatehokkuuden mittarit ja potentiaalit. Aalto-yliopiston julkaisusarja Tiede + Teknologia, no. 1/2012, Aalto University, Espoo.

    Energiatehokkuuden mittarit ja potentiaalit. / Tuomaala, Mari; Ahtila, Pekka; Haikonen, Turo; Kalenoja, Hanna; Kallionpää, Erika; Rantala, Jarkko; Tuominen, Pekka; Shemeikka, Jari; Rämä, Miika; Sipilä, Kari; Pursiheimo, Esa; Forsström, Juha; Wahlgren, Irmeli; Lahti, Pekka.

    Espoo : Aalto University, 2012. 340 p. (Aalto-yliopiston julkaisusarja Tiede + Teknologia; No. 1/2012).

    Research output: Book/ReportReport

    TY - BOOK

    T1 - Energiatehokkuuden mittarit ja potentiaalit

    AU - Tuomaala, Mari

    AU - Ahtila, Pekka

    AU - Haikonen, Turo

    AU - Kalenoja, Hanna

    AU - Kallionpää, Erika

    AU - Rantala, Jarkko

    AU - Tuominen, Pekka

    AU - Shemeikka, Jari

    AU - Rämä, Miika

    AU - Sipilä, Kari

    AU - Pursiheimo, Esa

    AU - Forsström, Juha

    AU - Wahlgren, Irmeli

    AU - Lahti, Pekka

    N1 - Project code: 23303 Project code: 73241

    PY - 2012

    Y1 - 2012

    N2 - Energiatehokkuuden mittarit ja potentiaalit (EPO) – tutkimushankkeen ensimmäinen tavoite oli selvittää, miten energiatehokkuutta mitataan eri sektoreilla. Toinen tavoite oli selvittää, miten energiatehokkuuden parannuspotentiaalia arvioidaan sektorikohtaisesti ja myös kattavammin koko yhteiskunnassa. Tutkimuksessa mukana olleet sektorit olivat: yhdyskunnat, rakennukset, (prosessi-) teollisuus, liikenne ja logistiikka sekä energiantuotanto. Energiapalveludirektiivin 2006/32/EY mukaan (EU, 2006):”Energiatehokkuus on suoritteen, palvelun, tavaran tai energian tuotoksen ja energiapanoksen välinen suhde”. Tämä suorite, palvelu, tavara tai energian tuotos on laaja joukko erilaisia asioita. Näin ollen myös energiatehokkuuslukuja on erilaisia.Energiankulutusta on usein tarkasteltava useammasta näkökulmasta kattavan kokonaiskäsityksen saamiseksi (esim. rakennussektorilla kWh/m3, kWh/m2, jne.). Energiankulutusluvun tukena on usein ilmaistava myös selittäviä tekijöitä, kuten teollisuudessa kapasiteetin käyttöaste. Laskelmia tehdessä on tehtävä rajauksia koskien kokonaisuuden laajuutta ja sitä miten huomioidaan elinkaarivaikutukset. Vain samalla tavalla rajattuja kohteita on mielekästä vertailla toisiinsa.Energiaa käytetään eri muodoissa: polttoaineina, sähkönä ja lämpönä. Erilaisia jakeita ei tulisi laskea yhteen ennen niiden muuttamista keskenään vertailukelpoiseen muotoon. Tähän käytetään ns. primäärienergiakertoimia. Kertoimien käytössä on vaihtelevia käytäntöjä eikä laskenta ole vakiintunut. Energiatehokkuutta kuten sen tehostamispotentiaalia tulee ensisijaisesti tarkastella energiayksiköiden avulla. Hiilidioksidi- tai kasvihuonekaasutehokkuutta voi käyttää tukevana ja täydentävänä arviointikriteerinä.Energiatehokkuuden parannuspotentiaali on ero energiankulutuksessa nykytilanteen ja vertailutilanteen välillä. Potentiaalin laskennan haaste kulminoituu tavoitetilan eli vertailutilanteen määrittämiseen. Vertailutilanteena voidaan käyttää parasta nykykäytäntöä (esim. BAT) tai ideaalitilannetta. Vertailutilan määrittämiseen tai laskemiseen ei millään tutkituista viidestä sektorista ole olemassa yleisesti hyväksyttyä, käytössä olevaa menettelytapaa ja siksi käytännöt vaihtelevat. Esimerkiksi yhdyskuntien ja logistiikan sektoreille käsite "ideaalitilanne" ei edes sovellu hyvin. Tutkimuksen aikana suoritettiin kokeilulaskenta yhdessä yhteisessä kohteessa, joka oli Helsingin Kalasatama. Case laskenta osoitti mm., että eri sektoreiden mittareita voidaan käyttää samanaikaisesti valitun kohteen energiatehokkuuden tarkastelussa. Mittareiden käyttö eri laskentatapausten vertailussa mahdollistaa energiatehokkuuden potentiaalin arvioimisen.Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että menetelmät energiatehokkuuden mittaamiseksi ja potentiaalien laskemiseksi ovat vielä varsin kehittymättömiä siihen, että ne toimisivat käytännön työn ohjaajina. Aihealueella on edelleen perustutkimustarve. Käytännön työssä tulisi edistää sopimuksia liittyen laskennan pelisääntöihin.

    AB - Energiatehokkuuden mittarit ja potentiaalit (EPO) – tutkimushankkeen ensimmäinen tavoite oli selvittää, miten energiatehokkuutta mitataan eri sektoreilla. Toinen tavoite oli selvittää, miten energiatehokkuuden parannuspotentiaalia arvioidaan sektorikohtaisesti ja myös kattavammin koko yhteiskunnassa. Tutkimuksessa mukana olleet sektorit olivat: yhdyskunnat, rakennukset, (prosessi-) teollisuus, liikenne ja logistiikka sekä energiantuotanto. Energiapalveludirektiivin 2006/32/EY mukaan (EU, 2006):”Energiatehokkuus on suoritteen, palvelun, tavaran tai energian tuotoksen ja energiapanoksen välinen suhde”. Tämä suorite, palvelu, tavara tai energian tuotos on laaja joukko erilaisia asioita. Näin ollen myös energiatehokkuuslukuja on erilaisia.Energiankulutusta on usein tarkasteltava useammasta näkökulmasta kattavan kokonaiskäsityksen saamiseksi (esim. rakennussektorilla kWh/m3, kWh/m2, jne.). Energiankulutusluvun tukena on usein ilmaistava myös selittäviä tekijöitä, kuten teollisuudessa kapasiteetin käyttöaste. Laskelmia tehdessä on tehtävä rajauksia koskien kokonaisuuden laajuutta ja sitä miten huomioidaan elinkaarivaikutukset. Vain samalla tavalla rajattuja kohteita on mielekästä vertailla toisiinsa.Energiaa käytetään eri muodoissa: polttoaineina, sähkönä ja lämpönä. Erilaisia jakeita ei tulisi laskea yhteen ennen niiden muuttamista keskenään vertailukelpoiseen muotoon. Tähän käytetään ns. primäärienergiakertoimia. Kertoimien käytössä on vaihtelevia käytäntöjä eikä laskenta ole vakiintunut. Energiatehokkuutta kuten sen tehostamispotentiaalia tulee ensisijaisesti tarkastella energiayksiköiden avulla. Hiilidioksidi- tai kasvihuonekaasutehokkuutta voi käyttää tukevana ja täydentävänä arviointikriteerinä.Energiatehokkuuden parannuspotentiaali on ero energiankulutuksessa nykytilanteen ja vertailutilanteen välillä. Potentiaalin laskennan haaste kulminoituu tavoitetilan eli vertailutilanteen määrittämiseen. Vertailutilanteena voidaan käyttää parasta nykykäytäntöä (esim. BAT) tai ideaalitilannetta. Vertailutilan määrittämiseen tai laskemiseen ei millään tutkituista viidestä sektorista ole olemassa yleisesti hyväksyttyä, käytössä olevaa menettelytapaa ja siksi käytännöt vaihtelevat. Esimerkiksi yhdyskuntien ja logistiikan sektoreille käsite "ideaalitilanne" ei edes sovellu hyvin. Tutkimuksen aikana suoritettiin kokeilulaskenta yhdessä yhteisessä kohteessa, joka oli Helsingin Kalasatama. Case laskenta osoitti mm., että eri sektoreiden mittareita voidaan käyttää samanaikaisesti valitun kohteen energiatehokkuuden tarkastelussa. Mittareiden käyttö eri laskentatapausten vertailussa mahdollistaa energiatehokkuuden potentiaalin arvioimisen.Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että menetelmät energiatehokkuuden mittaamiseksi ja potentiaalien laskemiseksi ovat vielä varsin kehittymättömiä siihen, että ne toimisivat käytännön työn ohjaajina. Aihealueella on edelleen perustutkimustarve. Käytännön työssä tulisi edistää sopimuksia liittyen laskennan pelisääntöihin.

    KW - energy efficiency

    KW - energy efficiency indicators

    KW - energy efficiency potential

    M3 - Report

    SN - 978-952-60-4503-0

    T3 - Aalto-yliopiston julkaisusarja Tiede + Teknologia

    BT - Energiatehokkuuden mittarit ja potentiaalit

    PB - Aalto University

    CY - Espoo

    ER -

    Tuomaala M, Ahtila P, Haikonen T, Kalenoja H, Kallionpää E, Rantala J et al. Energiatehokkuuden mittarit ja potentiaalit. Espoo: Aalto University, 2012. 340 p. (Aalto-yliopiston julkaisusarja Tiede + Teknologia; No. 1/2012).