Energiavarojen vaikutus polttoainevalintoihin ja päästöihin

Työn tavoitteena oli selvittää voimalaitospolttoaineiden tulevaisuuden verovaihtoehtojen vaikutus eri polttoaineiden käyttömääriin ja syntyviin rikkidioksidi- (SO2), typenoksidi- (NOx), hiilidioksidi- (CO2) ja hiukkaspäästöihin. Työssä tarkasteltiin ensin Suomen energiaverotuksen kehittymistä. Tämän jälkeen selvitettiin energiantuotannon rakenne vuonna 1994. Tätä varten laadittiin laaja kattilatiedosto, joka kattaa noin 95 % Suomen energiantuotannon polttoaineiden kulutuksesta. Kattilatiedoston avulla laskettiin vuoden 1994 hiukkas-, SO2-, NOx- ja CO2-päästöt. Tulevaisuuden tarkasteluvuodeksi valittiin vuosi 2010, jonne kauppa- ja teollisuusministeriön laatimat primäärienergian kulutusarviot ulottuvat. Tulevaisuuden veromalleina tarkasteltiin neljää vaihtoehtoa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa verotus olisi vuosien 1995 ja 1996 mukainen ja toisessa kuten 1.1.1997 alkaen. Jälkimmäinen vaihtoehto otettiin tarkasteluvaihtoehdoksi projektin myöhemmässä vaiheessa. Kolmannessa vaihtoehdossa EU-verojen suomalainen sovellus olisi täysimääräisenä voimassa eli verotus olisi tasolla, jolla raskaan polttoöljyn vero on 10 dollaria barrelilta. Neljännessä vaihtoehdossa polttoaineita ei verotettaisi lainkaan, vaan siirryttäisiin kulutuksen verotukseen. Kattilatiedoston ja kilpailukyvyn muutosten avulla selvitettiin, miten vuoden 2010 polttoaineiden kulutusjakauma muuttuisi eri veromalleilla. Eri verovaihtoehdot vaikuttavat eniten polttoturpeen ja maakaasun asemaan Suomessa. Jos polttoturpeen ja maakaasun kannalta edullinen EU-verovaihtoehto toteutuisi, lisättäisiin turvetuotantoalueiden määrää ja kasvatettaisiin maakaasun siirtoputkistokapasiteettia. Polttoturpeen kulutus kasvaisi 70 % ja maakaasun kulutus yli kaksinkertaiseksi vuoden 1995 tasoon verrattuna. Mikäli vuonna 2010 verot olisivat kuten 1.1.1997 alkaen, polttoturpeen kulutus säilyisi suunnilleen vuoden 1995 tasolla ja maakaasun kulutus kasvaisi noin 50 %. Jos kulutuksen verotusvaihtoehto toteutuisi, polttoturpeen kulutus laskisi melkein kolmanneksen ja maakaasun kulutus kasvaisi runsaan kolmanneksen vuoteen 1995 verrattuna. Eri verovaihtoehtojen vaikutus hiukkas- ja typenoksidipäästöihin on vähäinen. Tämä johtuu siitä, että uusia laitoksia koskevissa päästömääräyksissä ei ole kovin suuria eroja eri polttoaineiden kesken. Myöskään hiilidioksidipäästöjen erot eri verovaihtoehdoissa eivät ole kovin suuria. Ympäristön kannalta parhaan vaihtoehdon valintaa vaikeuttaa lisäksi se, että pienet erot eri päästökomponenttien kokonaispäästömäärissä menevät ristiin eri verovaihtoehtojen kesken. Ainoastaan rikkidioksidipäästöjen kohdalla verovaihtoehdolla on todellista merkitystä. Tällöin EU-verojen suomalaisen sovelluksen to-teutuessa rikkidioksidipäästöt kasvaisivat selvästi vähiten.