Eräiden turvevoimalaitosten käytettävyys

Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT) käynnisti turpeen polttolaitosten luotettavuuseurannan vuonna 1979. Seurantaa varten suunniteltiin tiedonkerunlomakkeet, joita oli kahta eri tyyppiä. Vika- ja häiriöraporteilla raportoitiin vikojen esiintymiskohdat, syyt ja vaikutukset energiantuotantoon sekä vikojen korjauksiin kuluneet ajat. Kuukausiyhteenvetoilmoituksilla seurattiin laitosten energiantuotantoa ja polttoeineiden käyttöä, laitoksen huolto- ja reserviaikoja sekä käytetyn turpeen kosteuden ym. ominaisuuksien kuukausikeskiarvoja. Voimalaitoksen henkilökunta täytti lomakkeet, ja ne palautettiin VTT: een kuukausittain tai vuosittain. Tässä työssä on analysoitu kolmen seurantaan osallistuneen jyrsinturvevoimalaitoksen raportointi. Lisäksi on tarkasteltu seurannalla kerätyn tiedon rajoituksia. Kerättyjä tietoja tarkasteltiin ja täydennettiin laitoksissa suoritetuin haastatteluin. Vikojen ja häiriöiden raportointikriteerit vaihtelivat eri laitoksissa; myös se, missä kohdin laitosta laite sijaitsi, vaikutti vikojen raportointiin. Luotettavimmin raportoitiin energiantuotantoon vaikuttaneet viat. Turvelaitteiden luotettavuuden merkitystä tarkasteltiin niiden vioista aiheutuneiden turpeenpolton menetysten mukaan. Turvelaitteiksi on lyhyesti nimitetty erityisesti jyrsinturpeen käytön vaatimia laitteita; näihin on luettu laitteet vastaanottoasemalta turvepölypolttimille ja jälkipaloarina. Työssä käsitellyistä jyrsinturvelaitoksista on käytetty nimityksiä laitos 1, laitos 2 ja laitos 3. Turvelaitteiden aiheuttamat turpeenpolton menetykset olivat laitos 1:ssä 1,0 %, laitos 2:ssa 0,5 % ja laitos 3:ssa 1,2 % laitosten turpeella tuottamasta energiasta. Suhteellisesti menetykset ovat pieniä, mutta valtaosa niistä aiheutui vain muutaman laitteen parista viasta. Kaikissa kolmessa laitoksessa oli jälkipaloarinana ketjuarina. Turvelaitteista johtuneista turpeenpoltonmenetyksistä sen viat aiheuttivat laitos 1:ssä 54 %, laitos 2:ssa 39 % ja laitos 3:ssa 39 %.