Hajuohjearvojen perusteet

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitkä parametrit soveltuisivat Suomen haju-ohjearvojen perusteiksi. Lisäksi julkaisussa selvitetään hajun eri arviointimenetelmien käytettävyyttä ja soveltuvuutta ja esitetään hajupäästöjen vähentämisstrategiaa. Hajun määrittämisen tulee pääsääntöisesti tapahtua ihmisen hajuaistin avulla. Instrumenttianalyyttisiä määritysmenetelmiä voidaan käyttää vain silloin, kun haju-ongelman aiheuttavat tunnetut yhdisteet, joiden pitoisuutta ulkoilmassa voidaan mitata ja seurata tarpeeksi tarkasti. Hajun määritysmenetelmiä ovat olfaktometriset päästömittaukset ja leviämislaskelmat, kenttähavainnointi, asukaspaneelitutkimus ja kertakysely. Hajuyhdisteiden leviämislaskelmat ja kenttähavainnointi antavat tietoa aistitusta ilmanlaadusta, kun taas asukaspaneelitutkimuksen ja kertakyselyn avulla voidaan myös määrittää asukkaiden kokeman viihtyisyyshaitan vakavuus. Hajuohjearvon tavoite on ensisijaisesti viihtyisyyteen kohdistuvien haittojen vähen-täminen tai ehkäiseminen. Koska hajupäästön aiheuttama viihtyisyyshaitta ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ilmiö, vaan se muodostuu monimutkaisesta syy-seuraus-yhteydestä, millään yksittäisellä hajua kuvaava parametrillä (haju-immissio, viihtyisyyshaitta tai hajulähteen ja asukkaiden välinen etäisyys) ei voida kaikkia haju-ongelmia kuvata. Ensisijaisesti hajuohjearvon tulisi kuitenkin perustua hajulähteen aiheuttamaan hajukuormaan. Ohjearvon kytkentä ohjeen tavoitteeseen, eli merkittävän viihtyisyyshaitan vähentämiseen, tulee kuitenkin olla osoitettavissa. Ympäristöhaittoja käsittävän laajan väestökyselyn perusteella hajun aiheuttamaa viihtyisyyshaittaa voidaan pitää merkittävänä silloin, kun 25 - 50 % asukkaista kokee hajun selvästi häiritseväksi. Vastaava hajuimmission taso on tällöin 3 - 9 %. Edellä esitettyä voidaan käyttää ohjearvona hajuhaitalle. Alaraja (3 %) koskee tällöin hyvin epämiellyttäviä korkean haittapotentiaalin omaavia hajupäästöjä ja yläraja vastaavasti hajuja, joiden miellyttävyysaste on vaihtelevampi. Vuonna 1994 tehty Suomen kunnille osoitettu viranomaiskysely osoitti, että kuuden viime vuoden aikana hajua aiheuttavan teollisuuden hajupäästöt ovat selvästi vähentyneet. Hajuntorjunnassa viranomaisten tulisi painottaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöönottoa. Useimmiten riittävän tehokasta tekniikkaa on olemassa, kyse on lähinnä toiminnanharjoittajan asenteista ja taloudellisesta tilasta.