Hakkeella ja turpeella käyvät lämpölaitostyypit ja kaukolämpöjärjestelmät

Neljässä seurantalaitoksessa tutkittiin kotimaisen polttoaineen lämpökeskusten toimivuutta, koko lämpölaitoksen rakennetta ja toimintaa sekä vertailtiin lämmönsiirtojärjestelmien ja kuluttajavalintojen vaikutusta kus-tannuksiin. Vertailtavia polttomenetelmiä olivat suora-, etupesä-, leijukerros- ja kaasutuspoltto. Seurantatutkimuksen kotimaisen polttoaineen lämpökeskukset ovat 5 - 7 MW:n kokoisia. Tutkitut leijukerros- ja kaasutuspolttolaitokset ovat ensimmäiset, joita käytettiin kaukolämmon tuotantoon. Hyötysuhteen mittauksissa saatiin paras tulos, n. 90 %, digitaalisella säätöjärjestelmällä varustetussa suorapolttolaitoksessa. Muiden polttomenetelmien hyötysuhteet olivat 87 - 88 %. Mitatuissa leijukerros- ja kaasutuspolttolaitoksissa säätö on toteutettu analogisilla erillissäätäjillä. Pitkän aikavälin suora hyötysuhde oli 80 - 85 %. Hyötysuhde riippui mm. kattilan osien mitoituksesta ja kuormitusasteesta. Sähkön kulutus oli suurin leijukerroslaitoksessa, 2,8 - 6 % lämpötehosta, kun kuormitus oli vastaavasti 100 - 20 %. Muiden lämpölaitosten sähkön kulutus oli 1,3 - 3 % polt-tomenetelmaän ja kuormituksen mukaan. Suorapoltto- ja kaasutuspolttolaitoksen valvontaan riitti yksi työvuoro, kun polttoaineena oli palaturve. Etupesäpolttolaitoksessa ja jyrsinturpeella käyvässä leijukerrospolttolaitoksessa oli miehitystarve kaksi tai kolme vuoroa. Suorapolttolaitoksessa tuotettiin 97 % vuotuisesta lämmöntarpeesta kotimaisella polttoaineella. Tämä on yli kymmenen prosenttiyksikköä enemmän kuin keskimäärin hyvässä laitoksessa vastaavissa olosuhteissa. Muiden laitostyyppien seurantatuloksia voidaan pitää melko hyvinä. Seurantalaitosten verkoston ja kuluttajien vertailu osoitti, että siirtojärjestelmän lämpöhäviö- ja pääomakustannukset voivat muodostua kohtuuttoman suuriksi, jos kaukolämmitysalue rajataan huonosti tai putkistot rakennetaan suunnittelemattomasti.