Hiilidioksidiveron taloudelliset vaikutukset

Taloutta koskevaa hiilidioksidipäästörajoitetta voidaan tarkastella teoreettisesti esimerkiksi tutkimalla millaiset ovat päästörajoitteen toteuttavien ohjauskeinojen taloudelliset vaikutukset. Mallilaskelmilla tuotetaan konkreettisia arvioita siitä, kuinka hiilidioksidipäästörajoite vaikuttaa talouteen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan hiilidioksidipäästöjen rajoittamista sekä teoreettisesti että hiilidioksidiveroon perustuvilla mallilaskelmilla.

Taloutta koskeva hiilidioksidipäästörajoite aiheuttaa, riippumatta siitä millä tavoilla ko. päästörajoite toteutetaan, hiilidioksidipäästöihin liittyvän ns. niukkuushinnan syntymisen. Mikäli hiilidioksidipäästöjä rajoitetaan hiilidioksidiverolla ko. niukkuus verotetaan yhteiskunnalle ja veron tuotolla alennetaan muita veroja. Mikäli hiilidioksidipäästökiintiöt jaetaan esimerkiksi ilmaiseksi taloudenpitäjille ko. niukkuus vaikuttaa samalla tavoin esimerkiksi sähkön ja lämmön hintaan, mutta niukkuus ilmenee taloudenpitäjien yksityistaloudellisina voittoina. Vaikka sähkön ja lämmön kuluttajahinta on sama, hiilidioksidipäästörajoitteen kokonaistaloudelliset vaikutukset eroavat em. tapauksessa.

Mallilaskelmissa osoittautuu, että tarvittava siis Suomen ns. Kioto-tavoitteen toteuttava hiilidioksidivero vaihtelee noin sadasta markasta noin kahteen sataan markkaan hiilidioksiditonnia kohden. Tarvittavaa hiilidioksidiveroa alentaa lisäydinvoiman rakentaminen ja/tai suurempi sähkön tuonti. Lisäydinvoima suurin piirtein puolittaa tarvittavan hiilidioksidiveron ja sähkön tuontimahdollisuus alentaa tarvittavaa hiilidioksidiveroa noin kolmanneksella. Näin ollen myös energiaverokertymä riippuu huomattavasti energiantuotannon vaihtoehdoista riippuen.

Päästörajoitteen toteuttamisen kokonaistaloudelliset vaikutukset ovat 0,2-0,4 % alennus kotitalouksien kulutuksessa vuoden 2010 tasolta. Teollisuuden energiavaltaisten toimialojen tuotanto alentuu enimmillään vuoden 2015 tasolta noin 1,5% ja vähimmillään tuotannon muutos on käytännössä nolla.