TY - BOOK
T1 - Hiilivoimaloiden rikinpoistojätteet
T2 - Esitutkimus
AU - Ranta, Jussi
AU - Wahlström, Margareta
AU - Ruohomäki, Jarmo
AU - Häkkinen, Tarja
AU - Lindroos, Pekka
PY - 1987
Y1 - 1987
N2 - Kivihiilivoimaloiden rikinpoistossa syntyy kiinteitä
tuotteita, joita joko laadun tai vähäisen
käyttöpotentiaalin vuoksi joudutaan käsittelemään
jätteenä. Näitä ovat märkä-kuivaprosessista syntyvä
sulfiittipitoinen tuote sekä leijukerros- ja
injektiotekniikoiden tuottamat tuhkat ja märkäprosessista
syntyvä kipsi. Kivihiilen poltosta vapautuva noin 100 000
t/a rikkidioksidia pyritään sitomaan kiinteiksi
tuotteiksi eri rikinpoistotekniikoilla. Jos savukaasujen
rikinpidätys toteutetaan laajamittaisesti, saadaan vuonna
2000 kiinteitä sivutuotteita, rikinpoistojätettä ja
tuhkaa noin 2 milj. t/a eli noin 20 % käytettäväksi
arvioidusta kivihiilimäärästä. Esiselvityksen mukaan
rikinpoistojätteiden potentiaalisia käyttökohteita ovat
lähinnä maanrakennus ja rakennusaineteollisuus, myöhemmin
ehkä käyttö jalostusprosessien raaka-aineena. Aluksi
joudutaan ainakin osittain turvautumaan
kaatopaikkatyyppiseen sijoittamiseen.
Maanrakennuksen sovelluskohteita ovat tierakenteet,
rakennuspohjat, kunnallistekniset täytöt, maapadot ja
läjitys. Näiden sovellusten suurimpana esteenä on
materiaalin routiminen. Optimaalisia käsittelytapoja ei
myöskään tunneta tarkasti. Maarakennussovellukset ovat
volyyminsä suhteen merkittävin rikinpoistojätteiden
hyötykäyttömuoto. Rakennusaineteollisuuden mahdollisia
kohteita ovat käyttö sementin seosaineena, sideaineena
tai betonin runkoaineena, harkkojen valmistus sekä
kipsilevyjen ja -tasoitteiden valmistus.
Tulevaisuudessakin rakennusaineteollisuus voi käyttää
rikinpoistotuotteita vain rajoitetusti. Kipsiprosessista
saadaan luonnonkipsiä täysin korvaava tuote. Märkä-
kuivaprosessin lopputuotteen haittapuolena ovat
liukenevat suolat, lähinnä kloridit. Massasijoitusmuotoja
ovat läjitys (kaatopaikka), kaivosten täyttö ja
merisijoitus. Märkä-kuivaprosessin tuote on lujitettava
lentotuhkalla riittävän stabiilisuuden varmistamiseksi.
Sijoituspaikan on oltava ympäristöteknisesti
hyväksyttävä. Rikinpoistojätteiden mahdollisia
ympäristöhaittoja ovat lähinnä suolojen ja metallien
liukeneminen. Alustavissa kokeissa ei kuitenkaan havaittu
mitään poikkeuksellista tässä suhteessa.
Jatkotutkimuksessa keskitytään laboratorio- ja
pilotkokeisiin Suomessa syntyvillä rikinpoistojätteillä.
Erityisesti selvitetään materiaalien tiivistämistä,
agglomerointia ja alhaisen lujuuden omaavia tuotteita ja
näiden ympäristövaikutuksia.
AB - Kivihiilivoimaloiden rikinpoistossa syntyy kiinteitä
tuotteita, joita joko laadun tai vähäisen
käyttöpotentiaalin vuoksi joudutaan käsittelemään
jätteenä. Näitä ovat märkä-kuivaprosessista syntyvä
sulfiittipitoinen tuote sekä leijukerros- ja
injektiotekniikoiden tuottamat tuhkat ja märkäprosessista
syntyvä kipsi. Kivihiilen poltosta vapautuva noin 100 000
t/a rikkidioksidia pyritään sitomaan kiinteiksi
tuotteiksi eri rikinpoistotekniikoilla. Jos savukaasujen
rikinpidätys toteutetaan laajamittaisesti, saadaan vuonna
2000 kiinteitä sivutuotteita, rikinpoistojätettä ja
tuhkaa noin 2 milj. t/a eli noin 20 % käytettäväksi
arvioidusta kivihiilimäärästä. Esiselvityksen mukaan
rikinpoistojätteiden potentiaalisia käyttökohteita ovat
lähinnä maanrakennus ja rakennusaineteollisuus, myöhemmin
ehkä käyttö jalostusprosessien raaka-aineena. Aluksi
joudutaan ainakin osittain turvautumaan
kaatopaikkatyyppiseen sijoittamiseen.
Maanrakennuksen sovelluskohteita ovat tierakenteet,
rakennuspohjat, kunnallistekniset täytöt, maapadot ja
läjitys. Näiden sovellusten suurimpana esteenä on
materiaalin routiminen. Optimaalisia käsittelytapoja ei
myöskään tunneta tarkasti. Maarakennussovellukset ovat
volyyminsä suhteen merkittävin rikinpoistojätteiden
hyötykäyttömuoto. Rakennusaineteollisuuden mahdollisia
kohteita ovat käyttö sementin seosaineena, sideaineena
tai betonin runkoaineena, harkkojen valmistus sekä
kipsilevyjen ja -tasoitteiden valmistus.
Tulevaisuudessakin rakennusaineteollisuus voi käyttää
rikinpoistotuotteita vain rajoitetusti. Kipsiprosessista
saadaan luonnonkipsiä täysin korvaava tuote. Märkä-
kuivaprosessin lopputuotteen haittapuolena ovat
liukenevat suolat, lähinnä kloridit. Massasijoitusmuotoja
ovat läjitys (kaatopaikka), kaivosten täyttö ja
merisijoitus. Märkä-kuivaprosessin tuote on lujitettava
lentotuhkalla riittävän stabiilisuuden varmistamiseksi.
Sijoituspaikan on oltava ympäristöteknisesti
hyväksyttävä. Rikinpoistojätteiden mahdollisia
ympäristöhaittoja ovat lähinnä suolojen ja metallien
liukeneminen. Alustavissa kokeissa ei kuitenkaan havaittu
mitään poikkeuksellista tässä suhteessa.
Jatkotutkimuksessa keskitytään laboratorio- ja
pilotkokeisiin Suomessa syntyvillä rikinpoistojätteillä.
Erityisesti selvitetään materiaalien tiivistämistä,
agglomerointia ja alhaisen lujuuden omaavia tuotteita ja
näiden ympäristövaikutuksia.
KW - coal
KW - combustion products
KW - sulfur dioxide
KW - desulfurization
KW - wastes
KW - utilization
M3 - Report
SN - 951-38-2943-X
T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita
BT - Hiilivoimaloiden rikinpoistojätteet
PB - VTT Technical Research Centre of Finland
CY - Espoo
ER -