Hukkalämpö kaukolämpöjärjestelmissä

Työssä käytiin läpi energiatehokkuusdirektiivin ja uusiutuvan energian direktiivin asettama määritelmällinen viitekehys kaukolämmön lämmönlähteiden hyödyntämiselle. Pääpaino työssä on hukkalämmönlähteissä, mutta lämmönlähteitä on myös käyty läpi laajemmin.
Raportti koostuu direktiivien esittelystä, hukkalämmönlähteiden (ja näihin rinnastettavien lämmönlähteiden) kuvauksesta ja luokittelusta, projektin ohjausryhmän kanssa valittujen erikoistapausten analyysista sekä yhteenvedosta. Lämmitys- ja jäähdytyssektorin suhteen direktiivien määritelmät ovat usein monitulkintaisia ja epäselviä ja niitä tullaan tarkentamaan vuoden 2021 loppuun mennessä. Raportissa on pyritty tuomaan esille direktiivin määritelmät sellaisena kuin ne alkuperäisessä muodossaan on esitetty, mutta myös kuvaamaan laajemmin niiden käsittelemien lämmönlähteiden tilannetta suomalaisesta näkökulmasta. Vaikka direktiivit jättävät ilmaan avoimia kysymyksiä, pääviesti on selvä; uusiutuvien lämmönlähteiden ja hukkalämmönlähteiden hyödyntämistä pyritään edistämään. Määritelmät kuitenkin vaikuttavat raportointiin ja tilastointiin, joten maakohtaisten tavoitteiden suhteen niillä on merkitystä.
Lämmönlähteet on ryhmitelty työssä alkuperän mukaisesti; lämmönlähteet akennuksissa, kylmälaitteiden lauhdelämpö, julkiset kohteet, teollisuus ja energiateollisuus. Kunkin ryhmän sisällä on kuvattu joukko lämmönlähteitä sekä arvioitu näiden lämpötilataso, saatavuus ja säädettävyys.
Erikoistapauksiksi valikoituvat yhteistuotanto ja savukaasujen lämmöntalteenotto, jätteenpoltto, lämpöpumput kaukolämpöjärjestelmässä sekä teollisuuden hukkalämmöt.