Meluisten ajoneuvojen yksilöinti

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella ajoneuvojen aiheuttamaa melua sekä tutkia mahdollista erityisen meluisien ajoneuvoryhmien esiintymistä samoin kuin tekijöitä, jotka tekevät ajoneuvosta erityisen meluisan. Ajoneuvojen kehittämää melua tarkastellaan pohjoismaisen tieliikennemelun laskentamallin ekvivalenttitason ns. lähtöarvon edellyttämällä tavalla. Kullekin ajoneuvolle on määritelty ja mitattu vertailumelutaso, jonka avulla eri ajoneuvoja voidaan vertailla suoraan keskenään. Lisäksi vertailumelutaso on suoraan rinnastettavissa tieliikennemelun laskentamallin ekvivalenttitason lähtöarvon (68 dB) kanssa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös laskentamallissa määriteltyä ajoneuvon kehittämän melun ja nopeuden välistä riippuvuutta, ja tutkimuksessa käytetty nopeusriippuvuusalgoritmi poikkeaa laskentamallin algoritmista parametrin suhteen. Tutkimuksen laskelmien mukaan tieliikennemelun laskentamallissa oleva ekvivalenttitason lähtöarvo on osapuilleen oikea. Tarvetta sen muuttamiseen ei ole, joskin aikaisempien tutkimusten tapaan mallin lähtöarvo osoittautuu jossakin määrin mittausten perusteella tehtyjen laskelmien antamia tuloksia pienemmäksi. Tieliikennemelun laskentamallissa oleva ajoneuvojen melun riippuvuus nopeudesta osoittautuu liian jyrkäksi. Laskentamallissa ekvivalenttitaso kasvaa 9 dB nopeuden kaksinkertaistuessa, mutta tutkimuksen mukaan kasvu on vain n. 5 dB. Laskentamallin nopeusriippuvuus on todettu myös aikaisemmissa tutkimuksissa liian jyrkäksi. Tutkimustulokset koskevat ns. keveitä ajoneuvoja. Nopeuden lisäksi ajoneuvon kehittämään meluun vaikuttavaksi tekijäksi todetaan ajoneuvon kokonaispaino. Muista tarkastelluista tekijöistä mm. ajoneuvon iän ei todeta vaikuttavan ajoneuvon meluun ainakaan suurilla nopeuksilla. Tutkimuksessa kevyet ajoneuvot jaetaan vertailumelutasonsa perusteella kolmeen luokkaan, joista keskimmäisen luokan leveys on 2 dB ja muut luokat muodostuvat tämän luokan ala ja yläpuolisista luokista. Luokkia hallitsee selvästi ajoneuvojen kokonaispainojen keskiarvo. Ylimpään eli meluisimpaan luokkaan sijoittuvat massiivisimmat kevyet ajoneuvot, joiden keskimääräinen kokonaispaino on 1 870 kg. Tässä luokassa voidaan erottaa luokalle tunnusomaisia automerkkejä, joskin toisaalta osa automerkkejä sijoittuu kokonaisuudessaan meluisuudeltaan alempaan luokkaan huolimatta suuresta kokonaispainostaan. Hiljaisin luokka muodostuu massaltaan vähäisimmistä ajoneuvoista. Vertailumelutasojen keskiarvojen erotus on ylimmän ja alimman luokan välillä 3,7 dB ja vastaavien kokonaispainojen erotus 498 kg. Tutkimuksessa pakettiautot osoittautuvat kokonaispainoonsa nähden verrattain hiljaisiksi, mutta myös näillä melu kasvaa kokonaispainon kasvaessa. Raskaita ajoneuvoja ei tutkimuksessa tarkastella samassa laajuudessa kuin keveitä ajoneuvoja. Oleellisesti näilläkin ajoneuvon kokonaispaino on syntyvän melun kannalta ratkaiseva tekijä. Raskaat ajoneuvot tulisi luokitella kokonaispainonsa perusteella, koska tällainen luokittelu puuttuu tieliikennemelun laskentamallista. Raskaista ajoneuvoista tulisi erottaa omaksi ryhmäkseen mm. linja autot.