Ikäihmisten tarvelähtöisten palveluiden kehittäminen yritysten ja julkisten toimijoiden yhteistyönä: TupaTurva-loppuraportti

Ikäihmisten määrän kasvu suhteessa koko väestöön tulee lisäämään hoito- ja hoivatarvetta, mutta toisaalta se luo uusia mahdollisuuksia ja haasteita yksityisten yritysten ja julkisen sektorin palveluntuotannolle. Suomessa vallitsee laaja yksimielisyys ja toive siitä, että ikäihmiset voisivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään ja myös ikäihmiset itse toivovat samaa. Kotona asuminen liitetään itsenäisyyteen ja vapauteen. Ikäihmiset myös uskovat selviytyvänsä itsenäisesti kotona omaisten ja ystävien avulla. Itsenäisen elämän tukemisessa ja palveluiden sovittamisessa ikäihmisten omiin toimintatapoihin on palveluntarjoajilla vielä kehittämistä. Tulevaisuuden ikäihmiset ovat tottuneet käyttämään erilaisia palveluja, ja he ovat merkittävä kuluttajaryhmä. Heillä on nykyisiä ikäihmisiä useammin varallisuutta ostaa itse palveluita. Uutta ikäihmisille suunnattua teknologiaa ja palveluita tulee markkinoille jatkuvasti. Tämä johtuu pitkälti väestön ikääntymisen mukanaan tuomasta markkinoiden kasvusta, joka avaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia yrityssektorille. Teknologia- ja palvelukehityksen tulisi kuitenkin kulkea käsi kädessä hoivapalvelua tarjoavien ja tarvitsevien asiakkaiden tarpeiden kanssa. Vaikka ikäihmisiin liittyvää tutkimusta on tehty runsaasti, on puuttunut julkisten ja yksityisten palveluntarjoajien sekä ikäihmisten käsitysmaailmoja yhdistävä ja turvallisuutta tarkasteleva tutkimus. TupaTurva-hankekokonaisuuden päätavoitteena oli parantaa ikäihmisten itsenäistä selviytymistä kehittämällä asiakkaiden tarpeisiin ja arvoihin perustuvia tulevaisuuden turvapalvelu- ja palvelukotimalleja. TupaTurva-hankkeessa tähän tavoitteeseen pyrittiin osapuolten yhteisen kehittämisen kautta. Tavoitteena oli ymmärtää ikäihmisten tulevaisuuden tarpeita ja odotuksia sekä löytää niiden kautta erilaisia palvelumalleja ja konsepteja julkisen ja yksityisen toimijan käyttöön. Tietoa kerättiin kirjallisuuden, kyselyiden, haastattelujen ja työpajojen avulla. Ikäihmisten turvallisuuden keskeisiksi teemoiksi nousivat 1) avun saavutettavuus (mm. tieto, palvelut ja luottamus), 2) oman elämän hallinta (mm. esteettömyys, mahdollisuus liikkua, itsemääräämisoikeus, itsensä toteuttaminen), 3) yhteisöön kuuluminen (mm. naapurit, lähialue, vertaistuki, tukiverkosto ja yhteiskunnallinen turvaverkko) sekä 4) tapaturmien ennalta ehkäisy (mm. asuinolosuhteet, apuvälinetarpeet ja paloturvallisuus). Palvelun- ja teknologiantarjoajien sekä päättäjien olisi hyvä tutustua ikäihmisten tutkittuihin tarpeisiin sekä viestiä entistä selkeämmin, miten tarjotuilla ratkaisuilla kyetään käytännön tarpeisiin vastaamaan. Hankkeessa luotiin toimintamalli, jossa yhdistetään erilaisia palvelukonsepteja yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Lähtökohtana palvelumalleissa on ikäihmisten tarpeiden ymmärtäminen ja käytännön ratkaisujen tarjoaminen julkisia ja yksityisiä palveluja yhdistäen. Erilaisten kehitettyjen palvelukonseptien tueksi kehitettiin myös hankinnan elinkaarta tukeva menettelytapa. Tarpeiden sekä teknologian käyttäjäkokemuksen ja turvallisuus- ja turvattomuuskokemusten merkitysten syvällinen ymmärrys auttaa suunnittelemaan ja tarjoamaan elämänmakuisia ratkaisuja ikäihmisille. Näiden tekijöiden huomioon ottaminen palvelukokonaisuuksissa edellyttää hyötyjen ja haittojen tarkastelua niin kuntien, yksityisten toimijoiden kuin ikäihmistenkin näkökulmista. Oleellisia tässä ovat myös eettiset kysymykset, jotka nousevat ikäihmisen, teknologian ja yhteisön välisestä vuorovaikutuksesta. Optimitilanteessa palvelukonseptit mukautuvat eri asiakasryhmien tarpeisiin, perustuvat uusiin julkisen ja yksityisen toimijan toiminta- ja yhteistyömalleihin ja niitä voi tarvittaessa monistaa. Onnistuessaan uudet palvelujärjestelmät ja konseptit tuovat kansainvälistymispotentiaalia.