Ilmaääneneristävyyden mallinnettavuus

Raportissa tarkastellaan rakennuksen ulkovaipan rakennusosien mallintamiseen liittyviä tekijöitä, koskien parvekeovien, ikkunoiden ja ulkoilmaventtiilien ilmaääneneristävyyttä. Työn tavoitteena on ko. rakennusosien niiden fysikaalisten parametrien tai ilmiöiden spesifioiminen, jotka merkittävimmin vaikuttavat rakennusosan ilmaääneneristävyyteen ja jotka on otettava huomioon ääneneristävyyttä suunniteltaessa. Eristävyyttä on tarkasteltu lisäksi analyyttisen ja SEA-mallin avulla. Rakennusosien yhteisvaikutusta saatavaan kokonaiseristävyyteen on tarkasteltu laskennallisesti, kun yksittäisen rakennusosan ilmaääneneristävyys on oletettu tunnetuksi. Laskentatuloksia on verrattu kaikissa edellisissä tapauksissa rakennusosille tai niiden yhdistelmille suoritettuihin ilmaääneneristävyyden mittaustuloksiin. Verrattaessa mallinnusparametrien vaikutusta mittaustuloksiin havaittiin selvä korrelaatio neljän parametrin suhteen (massan vaikutus huomioidaan oletusarvona). Koinsidenssin vaikutus ilmeni selvästi kaikissa mitatuissa tapauksissa, alimman ominaistaajuuden koinsidenssitaajuus näkyi muissa rakenteissa, paitsi tasolasin yhteydessä, massa-ilma-massa -resonanssi esiintyi eristyslasi/tasolasi -rakenteen yhteydessä ja tiivistyksen vaikutus kaikissa tutkituissa tapauksissa. Resonanssien, lukuun ottamatta massailmamassa -resonanssia, vaikutus oli vähäinen 1/3-oktaavikaistamittauksisa. Myöskään tuennan vaikutus ei näkynyt selvästi mittaustuloksissa, muissa kuin eristyslasin tapauksessa. Erityisesti eristyslasielementti vaatii tarkempaa tarkastelua ja kehitystyötä, jotta tuennasta saatava parannus ilmaääneneristävyyteen olisi mahdollista hyödyntää. Tarkasteltavat mallit ennustavat rakenteiden ilmaääneneristävyyskäyttäytymisen pääpiirteittäin oikeansuuntaisesti. Yksittäisillä 1/3-oktaavikaistoilla on kuitenkin suuria poikkeamia verrattuna mittaustuloksiin. Yksittäisten parametrien vaikutus, kuten alimman ominaistaajuuden koinsidenssitaajuus, ei kuitenkaan näy mallinnuksessa. Parametripohjainen lähestymistapa mallinnuksessa ei mahdollista parametrien kytkeytymisestä aiheutuvien ilmiöiden tarkastelua. Standardin mukaisella menetelmällä saavutettava ennustetarkkuus julkisivun ilmaääneneristävyyden arvioimisessa on laboratoriotulosten perusteella hyvä. Julkisivun ilmaääneneristysluvun laskettujen ja mitattujen arvojen erotuksen keskiarvo ja keskihajonta on 0.3 ± 0.4 dB, kun mittaus tapahtuu diffuusissa äänikentässä laboratorio-olosuhteissa. Lähdehuoneen äänikentän muuttaminen tai julkisivupinnan profiilin muuttaminen ei vaikuta merkittävästi mitattuihin ilmaääneneristyslukuihin.