Ilman happamoittavien epäpuhtauksien vaikutus rappauksiin

Rakennusmateriaaleista mm. marmorin, kalkkikivien ja rappausten, erityisesti kalkkirappausten, on todettu vaurioituneen alueilla, joissa ilman happamoittavien epäpuhtauksien pitoisuudet ovat suuria. Jopa vuosisatoja säilyneet rakennukset ovat alkaneet rapautua yhä nopeammin. Useissa tutkimuksissa vaurioitumisen syyksi on esim. Euroopassa todettu rikin oksidit, jotka vaikuttavat sekä kaasumaisina että sateiden happamoitumista aiheuttaen. Projektissa on aluksi selvitetty kirjallisuuden avulla rikkiyhdisteiden vaikutusta marmorin, kalkkikivien ja rappausten rapautumiseen. Projektin kokeellisessa osassa kerättiin tietoja rikin oksidien pitoisuuksista Suomessa ja kerättiin sarja rappauslaastinäytteitä Helsingistä, Ahvenanmaalta, Tampereelta, Mikkelistä ja Oulusta. Näytteistä analysoitiin kemiallisesti rikkipitoisuus ja ohuthietutkimuksilla rapautumisaste. Erityisesti Helsingistä otetuista näytteistä todettiin suuria rikkipitoisuuksia. Ohuthietutkimusten perusteella ko. näytteiden pinnalla todettiin kipsikerros. Sade- ja valumavesien kastelemilta pinnoilta kipsi kuitenkin liukenee pois. Tulokset korreloivat hyvin kirjallisuudessa esitettyjen rapautumismekanismien kanssa. Ahvenanmaalta otetuissa vanhoissa kalkkirappausnäytteissä rikkipitoisuudet olivat vähäisiä eikä niissä ohuhietutkimusten perusteella ollut kipsiä. Laastinäytteistä tehtyjen rikkipitoisuusanalyysien ja ohuthietutkimusten perusteella paikallisten pistemäisten rikkipäästöjen merkitys kipsin muodostumiselle on oleellinen. Rapautumisnopeuden selvittäminen näin suppean kenttätutkimuksen avulla ei ole mahdollista. Se edellyttäisi ajallisesti pitkää seurantatutkimusta ja sen käynnistämistä heti rappauksen jälkeen. Typpiyhdisteiden osuutta rapautumiseen ei tutkittu.