Ilmastosopimuksen tavoitteet ja kasvihuonekaasujen päästöjen rajoitusten kohdistuminen

Riitta Korhonen, Antti Lehtilä, Ilkka Savolainen

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Ilmastosopimuksen perimmäisenä tavoitteena on kasvihuonekaasujen pitoisuuksien vakauttaminen ilmakehässä vaarattomalle tasolle. Sopimuksen mukaan päästöjen rajoittamisessa tulee ottaa huomioon maiden yhteinen mutta erilainen vastuu. IPCC on esittänyt useita vaihtoehtoisia hiilidioksidipitoisuuden rajoittamistasoja ja näille johtavia maailman päästöjen kehityskulkuja. Hiilen kiertokulkuun ja maailman sosioekonomiseen järjestelmään liittyvän hitauden takia pitoisuuden vakauttamisen arvioidaan kestävän yli sata, jopa useita satoja vuosia. Ilmastosopimuksen osapuolten kokouksessa Berliinissä 1995 sovittiin teollisuusmaita (ns. Annex I -maat) koskevan päästönrajoituspöytäkirjan laatimisesta. Päästöjen rajoitukset on tarkoitus hyväksyä joulukuussa 1997 osapuolten kokouksessa Kiotossa. Koska kehitysmaiden päästöjen arvioidaan kasvavan lähivuosikymmeninä mahdollisista rajoitustoimista huolimatta, tulisi teollisuusmaiden päästöjä vähentää tuntuvasti, jos ilmakehän pitoisuuksien rajoitustavoitteena on kaksinkertainen pitoisuus esiteolliseen aikaan nähden. Hiilidioksidipitoisuus kasvaa nykyisin noin 1,5 ppmv vuodessa (nykyinen pitoisuus on 360 ppmv ja kaksinkertainen taso esiteolliseen aikaan verrattuna on 550 ppmv). IPCC:n vakautusskenaariossa tämä kasvunopeus säilyisi lähelle vuotta 2100, ilman päästöjen-rajoitustoimia pitoisuuden kasvu kiihtyisi. Tutkimuksessa tarkastellaan rajoitustavoitteen jakamista (ns. taakanjakoa) eri maille ensiksikin yleiseltä kannalta maakohtaisena pitoisuustavoitteena, sitten säteilypakotetavoitteena tai päästöjä koskevana tavoitteena. Suomen fossiilisperäisten päästöjen historia on lyhyt verrattuna vanhoihin teollisuusmaihin, minkä vuoksi ajan yli integroivat tarkastelulähtökohdat, kuten integroidut päästöt tai aiheutettu pitoisuuslisä, johtaisivat Suomelle suhteellisen pieniin rajoitusvaatimuksiin. Toisaalta työssä tarkastellaan teollisuusmaita koskevien päästöjenrajoitustavoitteiden johtamista käyttäen jakokriteereitä, jotka perustuvat yksinkertaisiin tunnuslukuihin, kuten maittaiseen fossiilisperäisten hiilidioksidipäästöjen määrään, väkilukuun, bruttokansantuotteeseen ja primäärienergian käyttömäärään. Useimpien maiden kohdalla eri kriteerien erot ovat suuremmat kuin Suomessa. Kuitenkin Suomen erityispiirteiden huomioonotto vaatisi yksityiskohtaisempia laskentaperusteita, energian tuotannon ja käytön tehokkuuden, teollisuuden rakenteen ja vientiteollisuuden osuuden, ilmastosta riippuvan lämmitystarpeen ja pitkien etäisyyksien vaikutuksen selvittämistä. Työssä tarkastellaan myös metaani- ja dityppioksidipäästöjen huomioonottamista. Metaanipäästöjen vähentämisessä Suomella on edullista potentiaalia lähinnä jätehuollossa, dityppioksidipäästöjen vähentämismahdollisuudet ovat pienehköt. Eri kaasujen käsittely ekvivalenttisena yhdessä toisi jonkin verran joustoa rajoitustoimiin, mutta metaani- ja dityppioksidin päästöarviot ovat huomattavan epätarkkoja verrattuna hiilidioksidiin. Metsäekosysteemin hiilinielun huomioonotto Suomen kokonaispäästöjen rajoituskeinona tuo merkittävää tilapäistä lisäpotentiaalia, jos nielua ei oteta huomioon jo referenssitasoa laskettaessa. Toisaalta teollisuuden puunsaannin rajoittumisella voi olla suurempia vaikutuksia taloudelle kuin fossiilisten päästöjen rajoituksilla. Julkaisussa tarkastellaan lisäksi globaalien hiilenkiertomallien ja hiilenkiertoon sisältyvän epävarmuuden vaikutusta tuloksiin. IPCC:n mallissa noin puolet ilmakehään vapautuvasta hiilestä kulkeutuu efektiivisesti meren ja maaympäristön nieluihin nykytilanteessa. Samoin oletetaan tapahtuvan myös tarkastellussa IPCC:n vakautusskenaariossa kokonaispäästöjen kasvusta huolimatta, mikä saattaa olla optimistista. IPCC:n hiilenkiertomalli ottaa huomioon globaalissa mittakaavassa myös maaympäristön hiilinieluja, jotka toisaalta voidaan ottaa huomioon myös kansallisissa hiilitaseissa.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages82
ISBN (Print)951-38-5102-8
Publication statusPublished - 1997
MoE publication typeD4 Published development or research report or study

Publication series

SeriesVTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes
Number1827
ISSN1235-0605

Fingerprint

climate
mink
Olla

Keywords

  • air pollution
  • greenhouse effect
  • environmental protection
  • carbon dioxide
  • climate change

Cite this

Korhonen, R., Lehtilä, A., & Savolainen, I. (1997). Ilmastosopimuksen tavoitteet ja kasvihuonekaasujen päästöjen rajoitusten kohdistuminen. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes, No. 1827
Korhonen, Riitta ; Lehtilä, Antti ; Savolainen, Ilkka. / Ilmastosopimuksen tavoitteet ja kasvihuonekaasujen päästöjen rajoitusten kohdistuminen. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1997. 82 p. (VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes; No. 1827).
@book{610a131ca3244bfeaa53f09a4df34a3a,
title = "Ilmastosopimuksen tavoitteet ja kasvihuonekaasujen p{\"a}{\"a}st{\"o}jen rajoitusten kohdistuminen",
abstract = "Ilmastosopimuksen perimm{\"a}isen{\"a} tavoitteena on kasvihuonekaasujen pitoisuuksien vakauttaminen ilmakeh{\"a}ss{\"a} vaarattomalle tasolle. Sopimuksen mukaan p{\"a}{\"a}st{\"o}jen rajoittamisessa tulee ottaa huomioon maiden yhteinen mutta erilainen vastuu. IPCC on esitt{\"a}nyt useita vaihtoehtoisia hiilidioksidipitoisuuden rajoittamistasoja ja n{\"a}ille johtavia maailman p{\"a}{\"a}st{\"o}jen kehityskulkuja. Hiilen kiertokulkuun ja maailman sosioekonomiseen j{\"a}rjestelm{\"a}{\"a}n liittyv{\"a}n hitauden takia pitoisuuden vakauttamisen arvioidaan kest{\"a}v{\"a}n yli sata, jopa useita satoja vuosia. Ilmastosopimuksen osapuolten kokouksessa Berliiniss{\"a} 1995 sovittiin teollisuusmaita (ns. Annex I -maat) koskevan p{\"a}{\"a}st{\"o}nrajoitusp{\"o}yt{\"a}kirjan laatimisesta. P{\"a}{\"a}st{\"o}jen rajoitukset on tarkoitus hyv{\"a}ksy{\"a} joulukuussa 1997 osapuolten kokouksessa Kiotossa. Koska kehitysmaiden p{\"a}{\"a}st{\"o}jen arvioidaan kasvavan l{\"a}hivuosikymmenin{\"a} mahdollisista rajoitustoimista huolimatta, tulisi teollisuusmaiden p{\"a}{\"a}st{\"o}j{\"a} v{\"a}hent{\"a}{\"a} tuntuvasti, jos ilmakeh{\"a}n pitoisuuksien rajoitustavoitteena on kaksinkertainen pitoisuus esiteolliseen aikaan n{\"a}hden. Hiilidioksidipitoisuus kasvaa nykyisin noin 1,5 ppmv vuodessa (nykyinen pitoisuus on 360 ppmv ja kaksinkertainen taso esiteolliseen aikaan verrattuna on 550 ppmv). IPCC:n vakautusskenaariossa t{\"a}m{\"a} kasvunopeus s{\"a}ilyisi l{\"a}helle vuotta 2100, ilman p{\"a}{\"a}st{\"o}jen-rajoitustoimia pitoisuuden kasvu kiihtyisi. Tutkimuksessa tarkastellaan rajoitustavoitteen jakamista (ns. taakanjakoa) eri maille ensiksikin yleiselt{\"a} kannalta maakohtaisena pitoisuustavoitteena, sitten s{\"a}teilypakotetavoitteena tai p{\"a}{\"a}st{\"o}j{\"a} koskevana tavoitteena. Suomen fossiilisper{\"a}isten p{\"a}{\"a}st{\"o}jen historia on lyhyt verrattuna vanhoihin teollisuusmaihin, mink{\"a} vuoksi ajan yli integroivat tarkastelul{\"a}ht{\"o}kohdat, kuten integroidut p{\"a}{\"a}st{\"o}t tai aiheutettu pitoisuuslis{\"a}, johtaisivat Suomelle suhteellisen pieniin rajoitusvaatimuksiin. Toisaalta ty{\"o}ss{\"a} tarkastellaan teollisuusmaita koskevien p{\"a}{\"a}st{\"o}jenrajoitustavoitteiden johtamista k{\"a}ytt{\"a}en jakokriteereit{\"a}, jotka perustuvat yksinkertaisiin tunnuslukuihin, kuten maittaiseen fossiilisper{\"a}isten hiilidioksidip{\"a}{\"a}st{\"o}jen m{\"a}{\"a}r{\"a}{\"a}n, v{\"a}kilukuun, bruttokansantuotteeseen ja prim{\"a}{\"a}rienergian k{\"a}ytt{\"o}m{\"a}{\"a}r{\"a}{\"a}n. Useimpien maiden kohdalla eri kriteerien erot ovat suuremmat kuin Suomessa. Kuitenkin Suomen erityispiirteiden huomioonotto vaatisi yksityiskohtaisempia laskentaperusteita, energian tuotannon ja k{\"a}yt{\"o}n tehokkuuden, teollisuuden rakenteen ja vientiteollisuuden osuuden, ilmastosta riippuvan l{\"a}mmitystarpeen ja pitkien et{\"a}isyyksien vaikutuksen selvitt{\"a}mist{\"a}. Ty{\"o}ss{\"a} tarkastellaan my{\"o}s metaani- ja dityppioksidip{\"a}{\"a}st{\"o}jen huomioonottamista. Metaanip{\"a}{\"a}st{\"o}jen v{\"a}hent{\"a}misess{\"a} Suomella on edullista potentiaalia l{\"a}hinn{\"a} j{\"a}tehuollossa, dityppioksidip{\"a}{\"a}st{\"o}jen v{\"a}hent{\"a}mismahdollisuudet ovat pienehk{\"o}t. Eri kaasujen k{\"a}sittely ekvivalenttisena yhdess{\"a} toisi jonkin verran joustoa rajoitustoimiin, mutta metaani- ja dityppioksidin p{\"a}{\"a}st{\"o}arviot ovat huomattavan ep{\"a}tarkkoja verrattuna hiilidioksidiin. Mets{\"a}ekosysteemin hiilinielun huomioonotto Suomen kokonaisp{\"a}{\"a}st{\"o}jen rajoituskeinona tuo merkitt{\"a}v{\"a}{\"a} tilap{\"a}ist{\"a} lis{\"a}potentiaalia, jos nielua ei oteta huomioon jo referenssitasoa laskettaessa. Toisaalta teollisuuden puunsaannin rajoittumisella voi olla suurempia vaikutuksia taloudelle kuin fossiilisten p{\"a}{\"a}st{\"o}jen rajoituksilla. Julkaisussa tarkastellaan lis{\"a}ksi globaalien hiilenkiertomallien ja hiilenkiertoon sis{\"a}ltyv{\"a}n ep{\"a}varmuuden vaikutusta tuloksiin. IPCC:n mallissa noin puolet ilmakeh{\"a}{\"a}n vapautuvasta hiilest{\"a} kulkeutuu efektiivisesti meren ja maaymp{\"a}rist{\"o}n nieluihin nykytilanteessa. Samoin oletetaan tapahtuvan my{\"o}s tarkastellussa IPCC:n vakautusskenaariossa kokonaisp{\"a}{\"a}st{\"o}jen kasvusta huolimatta, mik{\"a} saattaa olla optimistista. IPCC:n hiilenkiertomalli ottaa huomioon globaalissa mittakaavassa my{\"o}s maaymp{\"a}rist{\"o}n hiilinieluja, jotka toisaalta voidaan ottaa huomioon my{\"o}s kansallisissa hiilitaseissa.",
keywords = "air pollution, greenhouse effect, environmental protection, carbon dioxide, climate change",
author = "Riitta Korhonen and Antti Lehtil{\"a} and Ilkka Savolainen",
year = "1997",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-5102-8",
series = "VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "1827",
address = "Finland",

}

Korhonen, R, Lehtilä, A & Savolainen, I 1997, Ilmastosopimuksen tavoitteet ja kasvihuonekaasujen päästöjen rajoitusten kohdistuminen. VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes, no. 1827, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Ilmastosopimuksen tavoitteet ja kasvihuonekaasujen päästöjen rajoitusten kohdistuminen. / Korhonen, Riitta; Lehtilä, Antti; Savolainen, Ilkka.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1997. 82 p. (VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes; No. 1827).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Ilmastosopimuksen tavoitteet ja kasvihuonekaasujen päästöjen rajoitusten kohdistuminen

AU - Korhonen, Riitta

AU - Lehtilä, Antti

AU - Savolainen, Ilkka

PY - 1997

Y1 - 1997

N2 - Ilmastosopimuksen perimmäisenä tavoitteena on kasvihuonekaasujen pitoisuuksien vakauttaminen ilmakehässä vaarattomalle tasolle. Sopimuksen mukaan päästöjen rajoittamisessa tulee ottaa huomioon maiden yhteinen mutta erilainen vastuu. IPCC on esittänyt useita vaihtoehtoisia hiilidioksidipitoisuuden rajoittamistasoja ja näille johtavia maailman päästöjen kehityskulkuja. Hiilen kiertokulkuun ja maailman sosioekonomiseen järjestelmään liittyvän hitauden takia pitoisuuden vakauttamisen arvioidaan kestävän yli sata, jopa useita satoja vuosia. Ilmastosopimuksen osapuolten kokouksessa Berliinissä 1995 sovittiin teollisuusmaita (ns. Annex I -maat) koskevan päästönrajoituspöytäkirjan laatimisesta. Päästöjen rajoitukset on tarkoitus hyväksyä joulukuussa 1997 osapuolten kokouksessa Kiotossa. Koska kehitysmaiden päästöjen arvioidaan kasvavan lähivuosikymmeninä mahdollisista rajoitustoimista huolimatta, tulisi teollisuusmaiden päästöjä vähentää tuntuvasti, jos ilmakehän pitoisuuksien rajoitustavoitteena on kaksinkertainen pitoisuus esiteolliseen aikaan nähden. Hiilidioksidipitoisuus kasvaa nykyisin noin 1,5 ppmv vuodessa (nykyinen pitoisuus on 360 ppmv ja kaksinkertainen taso esiteolliseen aikaan verrattuna on 550 ppmv). IPCC:n vakautusskenaariossa tämä kasvunopeus säilyisi lähelle vuotta 2100, ilman päästöjen-rajoitustoimia pitoisuuden kasvu kiihtyisi. Tutkimuksessa tarkastellaan rajoitustavoitteen jakamista (ns. taakanjakoa) eri maille ensiksikin yleiseltä kannalta maakohtaisena pitoisuustavoitteena, sitten säteilypakotetavoitteena tai päästöjä koskevana tavoitteena. Suomen fossiilisperäisten päästöjen historia on lyhyt verrattuna vanhoihin teollisuusmaihin, minkä vuoksi ajan yli integroivat tarkastelulähtökohdat, kuten integroidut päästöt tai aiheutettu pitoisuuslisä, johtaisivat Suomelle suhteellisen pieniin rajoitusvaatimuksiin. Toisaalta työssä tarkastellaan teollisuusmaita koskevien päästöjenrajoitustavoitteiden johtamista käyttäen jakokriteereitä, jotka perustuvat yksinkertaisiin tunnuslukuihin, kuten maittaiseen fossiilisperäisten hiilidioksidipäästöjen määrään, väkilukuun, bruttokansantuotteeseen ja primäärienergian käyttömäärään. Useimpien maiden kohdalla eri kriteerien erot ovat suuremmat kuin Suomessa. Kuitenkin Suomen erityispiirteiden huomioonotto vaatisi yksityiskohtaisempia laskentaperusteita, energian tuotannon ja käytön tehokkuuden, teollisuuden rakenteen ja vientiteollisuuden osuuden, ilmastosta riippuvan lämmitystarpeen ja pitkien etäisyyksien vaikutuksen selvittämistä. Työssä tarkastellaan myös metaani- ja dityppioksidipäästöjen huomioonottamista. Metaanipäästöjen vähentämisessä Suomella on edullista potentiaalia lähinnä jätehuollossa, dityppioksidipäästöjen vähentämismahdollisuudet ovat pienehköt. Eri kaasujen käsittely ekvivalenttisena yhdessä toisi jonkin verran joustoa rajoitustoimiin, mutta metaani- ja dityppioksidin päästöarviot ovat huomattavan epätarkkoja verrattuna hiilidioksidiin. Metsäekosysteemin hiilinielun huomioonotto Suomen kokonaispäästöjen rajoituskeinona tuo merkittävää tilapäistä lisäpotentiaalia, jos nielua ei oteta huomioon jo referenssitasoa laskettaessa. Toisaalta teollisuuden puunsaannin rajoittumisella voi olla suurempia vaikutuksia taloudelle kuin fossiilisten päästöjen rajoituksilla. Julkaisussa tarkastellaan lisäksi globaalien hiilenkiertomallien ja hiilenkiertoon sisältyvän epävarmuuden vaikutusta tuloksiin. IPCC:n mallissa noin puolet ilmakehään vapautuvasta hiilestä kulkeutuu efektiivisesti meren ja maaympäristön nieluihin nykytilanteessa. Samoin oletetaan tapahtuvan myös tarkastellussa IPCC:n vakautusskenaariossa kokonaispäästöjen kasvusta huolimatta, mikä saattaa olla optimistista. IPCC:n hiilenkiertomalli ottaa huomioon globaalissa mittakaavassa myös maaympäristön hiilinieluja, jotka toisaalta voidaan ottaa huomioon myös kansallisissa hiilitaseissa.

AB - Ilmastosopimuksen perimmäisenä tavoitteena on kasvihuonekaasujen pitoisuuksien vakauttaminen ilmakehässä vaarattomalle tasolle. Sopimuksen mukaan päästöjen rajoittamisessa tulee ottaa huomioon maiden yhteinen mutta erilainen vastuu. IPCC on esittänyt useita vaihtoehtoisia hiilidioksidipitoisuuden rajoittamistasoja ja näille johtavia maailman päästöjen kehityskulkuja. Hiilen kiertokulkuun ja maailman sosioekonomiseen järjestelmään liittyvän hitauden takia pitoisuuden vakauttamisen arvioidaan kestävän yli sata, jopa useita satoja vuosia. Ilmastosopimuksen osapuolten kokouksessa Berliinissä 1995 sovittiin teollisuusmaita (ns. Annex I -maat) koskevan päästönrajoituspöytäkirjan laatimisesta. Päästöjen rajoitukset on tarkoitus hyväksyä joulukuussa 1997 osapuolten kokouksessa Kiotossa. Koska kehitysmaiden päästöjen arvioidaan kasvavan lähivuosikymmeninä mahdollisista rajoitustoimista huolimatta, tulisi teollisuusmaiden päästöjä vähentää tuntuvasti, jos ilmakehän pitoisuuksien rajoitustavoitteena on kaksinkertainen pitoisuus esiteolliseen aikaan nähden. Hiilidioksidipitoisuus kasvaa nykyisin noin 1,5 ppmv vuodessa (nykyinen pitoisuus on 360 ppmv ja kaksinkertainen taso esiteolliseen aikaan verrattuna on 550 ppmv). IPCC:n vakautusskenaariossa tämä kasvunopeus säilyisi lähelle vuotta 2100, ilman päästöjen-rajoitustoimia pitoisuuden kasvu kiihtyisi. Tutkimuksessa tarkastellaan rajoitustavoitteen jakamista (ns. taakanjakoa) eri maille ensiksikin yleiseltä kannalta maakohtaisena pitoisuustavoitteena, sitten säteilypakotetavoitteena tai päästöjä koskevana tavoitteena. Suomen fossiilisperäisten päästöjen historia on lyhyt verrattuna vanhoihin teollisuusmaihin, minkä vuoksi ajan yli integroivat tarkastelulähtökohdat, kuten integroidut päästöt tai aiheutettu pitoisuuslisä, johtaisivat Suomelle suhteellisen pieniin rajoitusvaatimuksiin. Toisaalta työssä tarkastellaan teollisuusmaita koskevien päästöjenrajoitustavoitteiden johtamista käyttäen jakokriteereitä, jotka perustuvat yksinkertaisiin tunnuslukuihin, kuten maittaiseen fossiilisperäisten hiilidioksidipäästöjen määrään, väkilukuun, bruttokansantuotteeseen ja primäärienergian käyttömäärään. Useimpien maiden kohdalla eri kriteerien erot ovat suuremmat kuin Suomessa. Kuitenkin Suomen erityispiirteiden huomioonotto vaatisi yksityiskohtaisempia laskentaperusteita, energian tuotannon ja käytön tehokkuuden, teollisuuden rakenteen ja vientiteollisuuden osuuden, ilmastosta riippuvan lämmitystarpeen ja pitkien etäisyyksien vaikutuksen selvittämistä. Työssä tarkastellaan myös metaani- ja dityppioksidipäästöjen huomioonottamista. Metaanipäästöjen vähentämisessä Suomella on edullista potentiaalia lähinnä jätehuollossa, dityppioksidipäästöjen vähentämismahdollisuudet ovat pienehköt. Eri kaasujen käsittely ekvivalenttisena yhdessä toisi jonkin verran joustoa rajoitustoimiin, mutta metaani- ja dityppioksidin päästöarviot ovat huomattavan epätarkkoja verrattuna hiilidioksidiin. Metsäekosysteemin hiilinielun huomioonotto Suomen kokonaispäästöjen rajoituskeinona tuo merkittävää tilapäistä lisäpotentiaalia, jos nielua ei oteta huomioon jo referenssitasoa laskettaessa. Toisaalta teollisuuden puunsaannin rajoittumisella voi olla suurempia vaikutuksia taloudelle kuin fossiilisten päästöjen rajoituksilla. Julkaisussa tarkastellaan lisäksi globaalien hiilenkiertomallien ja hiilenkiertoon sisältyvän epävarmuuden vaikutusta tuloksiin. IPCC:n mallissa noin puolet ilmakehään vapautuvasta hiilestä kulkeutuu efektiivisesti meren ja maaympäristön nieluihin nykytilanteessa. Samoin oletetaan tapahtuvan myös tarkastellussa IPCC:n vakautusskenaariossa kokonaispäästöjen kasvusta huolimatta, mikä saattaa olla optimistista. IPCC:n hiilenkiertomalli ottaa huomioon globaalissa mittakaavassa myös maaympäristön hiilinieluja, jotka toisaalta voidaan ottaa huomioon myös kansallisissa hiilitaseissa.

KW - air pollution

KW - greenhouse effect

KW - environmental protection

KW - carbon dioxide

KW - climate change

M3 - Report

SN - 951-38-5102-8

T3 - VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes

BT - Ilmastosopimuksen tavoitteet ja kasvihuonekaasujen päästöjen rajoitusten kohdistuminen

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Korhonen R, Lehtilä A, Savolainen I. Ilmastosopimuksen tavoitteet ja kasvihuonekaasujen päästöjen rajoitusten kohdistuminen. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1997. 82 p. (VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes; No. 1827).