Imukokoojavaunun turpeentuotantoteho ja pölypäästöt

Markku Kallio, Kari Nylander, Timo Järvinen

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka imakokoojavaunulla kerätyn turpeen määrä ja laatu vaihtelevat, kun tuotanto-olosuhteet (jyrsösparametrit ja imuvaunun ajoparametrit) muuttuvat. Lisäksi tutkittiin imuvaunun puhaltimen poistoilman mukana virtaavan turvepölyn määrällisiä ja laadullisia muutoksia eri tuotanto-olosuhteissa. Jotta tutkimus voitiin suorittaa menestyksellisesti, kehitettiin ja kokeiltiin uusia mittalaitteita.Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa määriteltiin ilmavirtaamat pahaltimen kierrosluvan funktiona Ramet HIK-300 -imuvaunun eri osissa ja selvitettiin puhaltimen tehontarve. Tuloksia käytettiin hyväksi kenttäkokeissa. Kenttäkokeet suoritettiin Haukkasuolla vähän maatuneella (H4) ja maatuneella (H7) saralla. Imuvaunun keruuominaisuuksia tutkittiin eri ajonopeuksilla (4,0, 5,0 6,5 km/h) ja imunopeuksilla (33, 25 m/s). Ennen imukokoamista jyrsöksen ominaisauksista määrättiin jyrsöspaksuus, -kosteus, -irtotiheys ja -raejakauma. Irtotiheyttä lukuunottamatta mitattiin vastaavat ominaisuudet imukokoamisen jälkeen jäännösjyrsöksestä. Tuotetusta turpeesta määritettiin irtotiheys, kosteus ja raaekokojakauma. Suurimmat tuotokset (kg/m2) ilmoitettuna kuiva-aineena saatiin paksusta vähän maatuneesta jyrsöksestä ja kuivasta, ohuesta maatuneesta jyrsöksestä. Keruukosteuskiloina suurimmat tuotokset (kg/m2) kerättiin paksuista (yli 20 mm) jyrsöksistä. Tuloksen perusteella ainakin pitkien poutajaksojen aikana kannattaisi jyrsiä yli 20 mm paksu jyrsös. Imunopeuden pieneneminen 33 m/s:stä 25 m/s:iin aibeutti selvän vähenemisen tuotoksessa. Jyrsöksen ja kerätyn jyrsinturpeen kosteusero vaihteli eri kokeissa. Kun säro kerättiin ohuesta jyrsöksestä (alle 15 mm), oli jyrsinturve aumalla keskimäärin 8 %-yksikköä kuivempaa kuin jyrsöksessä. Vastaavasti paksummalla jyrsöksellä (yli 20 mm) ero oli keskimäärin 14 %-yksikköä. Keskiraekoko pysyi suurin piirtein muuttumattomana ennen imukokoamista ja purkauspaikalta otettujen näytteiden välillä. Puhaltimen poistoilman turvepölypitoisuus oli yleensä alle 3 % kerätyn jyrsinturpeen määrästä. Määrällisesti suurimmat pölypitoisuudet olivat ohuesta ja kuivasta jyrsöksestä kerätyllä turpeella. Suurin osa poistoilmassa olevasta pölystä oli raekooltaan hienompaa kuin 0,125 mm. Teknisenä ratkaisuna imuvaunua voidaan kehittää vielä monella tavalla. Teknisen kehitystyön lisäksi tarvitaan tietoa tuotanto-olosuhteiden vaikutuksesta tuotetun turpeen määrään ja laatuun. Tuotokset vaihtelevat kymmeniä prosentteja tuorantoparametrien muuttuessa. Omalta osaltaan tässä työssä on pyritty kartoittamaan eri tuotantoparametrien vaikutusta tuotokseen ja esittämään mielekkäin tapa tuottaa jyrsinturvetta imuvaunuilla eri tilanteissa.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages68
ISBN (Print)951-38-2162-5
Publication statusPublished - 1984
MoE publication typeD4 Published development or research report or study

Publication series

SeriesValtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports
Number321
ISSN0358-5077

Fingerprint

Dust
Soil

Keywords

  • peat
  • peat production
  • production rate
  • vacuum apparatus
  • peat dust

Cite this

Kallio, M., Nylander, K., & Järvinen, T. (1984). Imukokoojavaunun turpeentuotantoteho ja pölypäästöt. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports, No. 321
Kallio, Markku ; Nylander, Kari ; Järvinen, Timo. / Imukokoojavaunun turpeentuotantoteho ja pölypäästöt. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1984. 68 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports; No. 321).
@book{241492ab708e4a898be0704742570ce0,
title = "Imukokoojavaunun turpeentuotantoteho ja p{\"o}lyp{\"a}{\"a}st{\"o}t",
abstract = "Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka imakokoojavaunulla ker{\"a}tyn turpeen m{\"a}{\"a}r{\"a} ja laatu vaihtelevat, kun tuotanto-olosuhteet (jyrs{\"o}sparametrit ja imuvaunun ajoparametrit) muuttuvat. Lis{\"a}ksi tutkittiin imuvaunun puhaltimen poistoilman mukana virtaavan turvep{\"o}lyn m{\"a}{\"a}r{\"a}llisi{\"a} ja laadullisia muutoksia eri tuotanto-olosuhteissa. Jotta tutkimus voitiin suorittaa menestyksellisesti, kehitettiin ja kokeiltiin uusia mittalaitteita.Tutkimuksen ensimm{\"a}isess{\"a} vaiheessa m{\"a}{\"a}riteltiin ilmavirtaamat pahaltimen kierrosluvan funktiona Ramet HIK-300 -imuvaunun eri osissa ja selvitettiin puhaltimen tehontarve. Tuloksia k{\"a}ytettiin hyv{\"a}ksi kentt{\"a}kokeissa. Kentt{\"a}kokeet suoritettiin Haukkasuolla v{\"a}h{\"a}n maatuneella (H4) ja maatuneella (H7) saralla. Imuvaunun keruuominaisuuksia tutkittiin eri ajonopeuksilla (4,0, 5,0 6,5 km/h) ja imunopeuksilla (33, 25 m/s). Ennen imukokoamista jyrs{\"o}ksen ominaisauksista m{\"a}{\"a}r{\"a}ttiin jyrs{\"o}spaksuus, -kosteus, -irtotiheys ja -raejakauma. Irtotiheytt{\"a} lukuunottamatta mitattiin vastaavat ominaisuudet imukokoamisen j{\"a}lkeen j{\"a}{\"a}nn{\"o}sjyrs{\"o}ksest{\"a}. Tuotetusta turpeesta m{\"a}{\"a}ritettiin irtotiheys, kosteus ja raaekokojakauma. Suurimmat tuotokset (kg/m2) ilmoitettuna kuiva-aineena saatiin paksusta v{\"a}h{\"a}n maatuneesta jyrs{\"o}ksest{\"a} ja kuivasta, ohuesta maatuneesta jyrs{\"o}ksest{\"a}. Keruukosteuskiloina suurimmat tuotokset (kg/m2) ker{\"a}ttiin paksuista (yli 20 mm) jyrs{\"o}ksist{\"a}. Tuloksen perusteella ainakin pitkien poutajaksojen aikana kannattaisi jyrsi{\"a} yli 20 mm paksu jyrs{\"o}s. Imunopeuden pieneneminen 33 m/s:st{\"a} 25 m/s:iin aibeutti selv{\"a}n v{\"a}henemisen tuotoksessa. Jyrs{\"o}ksen ja ker{\"a}tyn jyrsinturpeen kosteusero vaihteli eri kokeissa. Kun s{\"a}ro ker{\"a}ttiin ohuesta jyrs{\"o}ksest{\"a} (alle 15 mm), oli jyrsinturve aumalla keskim{\"a}{\"a}rin 8 {\%}-yksikk{\"o}{\"a} kuivempaa kuin jyrs{\"o}ksess{\"a}. Vastaavasti paksummalla jyrs{\"o}ksell{\"a} (yli 20 mm) ero oli keskim{\"a}{\"a}rin 14 {\%}-yksikk{\"o}{\"a}. Keskiraekoko pysyi suurin piirtein muuttumattomana ennen imukokoamista ja purkauspaikalta otettujen n{\"a}ytteiden v{\"a}lill{\"a}. Puhaltimen poistoilman turvep{\"o}lypitoisuus oli yleens{\"a} alle 3 {\%} ker{\"a}tyn jyrsinturpeen m{\"a}{\"a}r{\"a}st{\"a}. M{\"a}{\"a}r{\"a}llisesti suurimmat p{\"o}lypitoisuudet olivat ohuesta ja kuivasta jyrs{\"o}ksest{\"a} ker{\"a}tyll{\"a} turpeella. Suurin osa poistoilmassa olevasta p{\"o}lyst{\"a} oli raekooltaan hienompaa kuin 0,125 mm. Teknisen{\"a} ratkaisuna imuvaunua voidaan kehitt{\"a}{\"a} viel{\"a} monella tavalla. Teknisen kehitysty{\"o}n lis{\"a}ksi tarvitaan tietoa tuotanto-olosuhteiden vaikutuksesta tuotetun turpeen m{\"a}{\"a}r{\"a}{\"a}n ja laatuun. Tuotokset vaihtelevat kymmeni{\"a} prosentteja tuorantoparametrien muuttuessa. Omalta osaltaan t{\"a}ss{\"a} ty{\"o}ss{\"a} on pyritty kartoittamaan eri tuotantoparametrien vaikutusta tuotokseen ja esitt{\"a}m{\"a}{\"a}n mielekk{\"a}in tapa tuottaa jyrsinturvetta imuvaunuilla eri tilanteissa.",
keywords = "peat, peat production, production rate, vacuum apparatus, peat dust",
author = "Markku Kallio and Kari Nylander and Timo J{\"a}rvinen",
year = "1984",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-2162-5",
series = "Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "321",
address = "Finland",

}

Kallio, M, Nylander, K & Järvinen, T 1984, Imukokoojavaunun turpeentuotantoteho ja pölypäästöt. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports, no. 321, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Imukokoojavaunun turpeentuotantoteho ja pölypäästöt. / Kallio, Markku; Nylander, Kari; Järvinen, Timo.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1984. 68 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports; No. 321).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Imukokoojavaunun turpeentuotantoteho ja pölypäästöt

AU - Kallio, Markku

AU - Nylander, Kari

AU - Järvinen, Timo

PY - 1984

Y1 - 1984

N2 - Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka imakokoojavaunulla kerätyn turpeen määrä ja laatu vaihtelevat, kun tuotanto-olosuhteet (jyrsösparametrit ja imuvaunun ajoparametrit) muuttuvat. Lisäksi tutkittiin imuvaunun puhaltimen poistoilman mukana virtaavan turvepölyn määrällisiä ja laadullisia muutoksia eri tuotanto-olosuhteissa. Jotta tutkimus voitiin suorittaa menestyksellisesti, kehitettiin ja kokeiltiin uusia mittalaitteita.Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa määriteltiin ilmavirtaamat pahaltimen kierrosluvan funktiona Ramet HIK-300 -imuvaunun eri osissa ja selvitettiin puhaltimen tehontarve. Tuloksia käytettiin hyväksi kenttäkokeissa. Kenttäkokeet suoritettiin Haukkasuolla vähän maatuneella (H4) ja maatuneella (H7) saralla. Imuvaunun keruuominaisuuksia tutkittiin eri ajonopeuksilla (4,0, 5,0 6,5 km/h) ja imunopeuksilla (33, 25 m/s). Ennen imukokoamista jyrsöksen ominaisauksista määrättiin jyrsöspaksuus, -kosteus, -irtotiheys ja -raejakauma. Irtotiheyttä lukuunottamatta mitattiin vastaavat ominaisuudet imukokoamisen jälkeen jäännösjyrsöksestä. Tuotetusta turpeesta määritettiin irtotiheys, kosteus ja raaekokojakauma. Suurimmat tuotokset (kg/m2) ilmoitettuna kuiva-aineena saatiin paksusta vähän maatuneesta jyrsöksestä ja kuivasta, ohuesta maatuneesta jyrsöksestä. Keruukosteuskiloina suurimmat tuotokset (kg/m2) kerättiin paksuista (yli 20 mm) jyrsöksistä. Tuloksen perusteella ainakin pitkien poutajaksojen aikana kannattaisi jyrsiä yli 20 mm paksu jyrsös. Imunopeuden pieneneminen 33 m/s:stä 25 m/s:iin aibeutti selvän vähenemisen tuotoksessa. Jyrsöksen ja kerätyn jyrsinturpeen kosteusero vaihteli eri kokeissa. Kun säro kerättiin ohuesta jyrsöksestä (alle 15 mm), oli jyrsinturve aumalla keskimäärin 8 %-yksikköä kuivempaa kuin jyrsöksessä. Vastaavasti paksummalla jyrsöksellä (yli 20 mm) ero oli keskimäärin 14 %-yksikköä. Keskiraekoko pysyi suurin piirtein muuttumattomana ennen imukokoamista ja purkauspaikalta otettujen näytteiden välillä. Puhaltimen poistoilman turvepölypitoisuus oli yleensä alle 3 % kerätyn jyrsinturpeen määrästä. Määrällisesti suurimmat pölypitoisuudet olivat ohuesta ja kuivasta jyrsöksestä kerätyllä turpeella. Suurin osa poistoilmassa olevasta pölystä oli raekooltaan hienompaa kuin 0,125 mm. Teknisenä ratkaisuna imuvaunua voidaan kehittää vielä monella tavalla. Teknisen kehitystyön lisäksi tarvitaan tietoa tuotanto-olosuhteiden vaikutuksesta tuotetun turpeen määrään ja laatuun. Tuotokset vaihtelevat kymmeniä prosentteja tuorantoparametrien muuttuessa. Omalta osaltaan tässä työssä on pyritty kartoittamaan eri tuotantoparametrien vaikutusta tuotokseen ja esittämään mielekkäin tapa tuottaa jyrsinturvetta imuvaunuilla eri tilanteissa.

AB - Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka imakokoojavaunulla kerätyn turpeen määrä ja laatu vaihtelevat, kun tuotanto-olosuhteet (jyrsösparametrit ja imuvaunun ajoparametrit) muuttuvat. Lisäksi tutkittiin imuvaunun puhaltimen poistoilman mukana virtaavan turvepölyn määrällisiä ja laadullisia muutoksia eri tuotanto-olosuhteissa. Jotta tutkimus voitiin suorittaa menestyksellisesti, kehitettiin ja kokeiltiin uusia mittalaitteita.Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa määriteltiin ilmavirtaamat pahaltimen kierrosluvan funktiona Ramet HIK-300 -imuvaunun eri osissa ja selvitettiin puhaltimen tehontarve. Tuloksia käytettiin hyväksi kenttäkokeissa. Kenttäkokeet suoritettiin Haukkasuolla vähän maatuneella (H4) ja maatuneella (H7) saralla. Imuvaunun keruuominaisuuksia tutkittiin eri ajonopeuksilla (4,0, 5,0 6,5 km/h) ja imunopeuksilla (33, 25 m/s). Ennen imukokoamista jyrsöksen ominaisauksista määrättiin jyrsöspaksuus, -kosteus, -irtotiheys ja -raejakauma. Irtotiheyttä lukuunottamatta mitattiin vastaavat ominaisuudet imukokoamisen jälkeen jäännösjyrsöksestä. Tuotetusta turpeesta määritettiin irtotiheys, kosteus ja raaekokojakauma. Suurimmat tuotokset (kg/m2) ilmoitettuna kuiva-aineena saatiin paksusta vähän maatuneesta jyrsöksestä ja kuivasta, ohuesta maatuneesta jyrsöksestä. Keruukosteuskiloina suurimmat tuotokset (kg/m2) kerättiin paksuista (yli 20 mm) jyrsöksistä. Tuloksen perusteella ainakin pitkien poutajaksojen aikana kannattaisi jyrsiä yli 20 mm paksu jyrsös. Imunopeuden pieneneminen 33 m/s:stä 25 m/s:iin aibeutti selvän vähenemisen tuotoksessa. Jyrsöksen ja kerätyn jyrsinturpeen kosteusero vaihteli eri kokeissa. Kun säro kerättiin ohuesta jyrsöksestä (alle 15 mm), oli jyrsinturve aumalla keskimäärin 8 %-yksikköä kuivempaa kuin jyrsöksessä. Vastaavasti paksummalla jyrsöksellä (yli 20 mm) ero oli keskimäärin 14 %-yksikköä. Keskiraekoko pysyi suurin piirtein muuttumattomana ennen imukokoamista ja purkauspaikalta otettujen näytteiden välillä. Puhaltimen poistoilman turvepölypitoisuus oli yleensä alle 3 % kerätyn jyrsinturpeen määrästä. Määrällisesti suurimmat pölypitoisuudet olivat ohuesta ja kuivasta jyrsöksestä kerätyllä turpeella. Suurin osa poistoilmassa olevasta pölystä oli raekooltaan hienompaa kuin 0,125 mm. Teknisenä ratkaisuna imuvaunua voidaan kehittää vielä monella tavalla. Teknisen kehitystyön lisäksi tarvitaan tietoa tuotanto-olosuhteiden vaikutuksesta tuotetun turpeen määrään ja laatuun. Tuotokset vaihtelevat kymmeniä prosentteja tuorantoparametrien muuttuessa. Omalta osaltaan tässä työssä on pyritty kartoittamaan eri tuotantoparametrien vaikutusta tuotokseen ja esittämään mielekkäin tapa tuottaa jyrsinturvetta imuvaunuilla eri tilanteissa.

KW - peat

KW - peat production

KW - production rate

KW - vacuum apparatus

KW - peat dust

M3 - Report

SN - 951-38-2162-5

T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports

BT - Imukokoojavaunun turpeentuotantoteho ja pölypäästöt

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Kallio M, Nylander K, Järvinen T. Imukokoojavaunun turpeentuotantoteho ja pölypäästöt. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1984. 68 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports; No. 321).