Tiedepolitiikan kansainvälisiä kehitystrendejä 2000-luvulla

Finnish Science Policy in International Comparison -hanke

Translated title of the contribution: International developmental trends in science policy in the 2000s

Antti Pelkonen, Tuula Teräväinen, Marja Häyrinen-Alestalo, Suvi-Tuuli Waltari, Terhi Tuominen

Research output: Book/ReportReportProfessional

Abstract

Tutkimuksessa analysoidaan yhdeksän maan tiedepolitiikassa tapahtuneita muutoksia ja linjanvetoja 1990-luvun lopulta 2000-luvulle. Tältä pohjalta suomalainen tiedepolitiikka asetetaan kansainväliseen vertailevaan kehykseen. Tutkimuksen kohteena olevat maat ovat Ruotsi, Tanska, Norja, Hollanti, Iso-Britannia, Ranska, Sveitsi, Irlanti ja Kanada. Ne kaikki ovat olleet aktiivisia tiedepolitiikan ja tutkimusjärjestelmän kehittäjiä 2000-luvulla ja tarjoavat sen vuoksi hyviä esimerkkejä ajankohtaisista tiedepoliittisista trendeistä Euroopassa ja Pohjoismaissa. Samalla täsmentyy globaali näkökulma. Maat on valittu niin, että ne olisivat suomalaisen tiedepolitiikan kannalta kiintoisia ja että tehdyt havainnot antaisivat vastauksia ajankohtaisiin suomalaisiin kysymyksiin. Kansalliset analyysit tuovat myös esiin viimeaikaisia tiedepoliittisia strategioita ja niiden vaihtelua eri maissa. Kansainväliset vertailut kohdistuvat tutkimuksessa neljään kokonaisuuteen, jotka heijastavat 2000-luvun keskeisiä tiedepolitiikan kysymyksiä. Ensinnäkin tutkitaan eurooppalaisen tiede- ja tutkimuspolitiikan uusia tieteen edistämisen pyrkimyksiä ja kansallisia avauksia suhteessa niihin. Tutkimus tarkastelee tiedepolitiikan asemaa globaalissa ja kansallisessa teknologia- ja innovaatiopolitiikassa ja täsmentää innovaatiopolitiikan keskeisiä ajatuksia ja tietoperusteisen talouden perusteluja. Toiseksi tutkimuksessa kiinnitetään huomiota tiedepolitiikan keskeisiin tavoitteisiin ja politiikkalinjauksiin tutkittavissa maissa. Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat tiedepoliittiset ongelmakohdat sekä linjaukset ja instrumentit, joilla näihin ongelmiin on vastattu. Kolmanneksi huomio kääntyy tutkimusjärjestelmän institutionaalisten rakenteiden muutokseen, jolloin fokus on ministeriörakenteissa, tiedepoliittisissa neuvonantojärjestelmissä sekä yliopistojen rakenteiden muutoksissa. Neljänneksi käsitellään tutkimustoiminnan resursseja ja niiden allokointia, ts. eri maiden tutkimuspanostusten kehittymistä ja rahoitusjärjestelmien muutoksia. Tutkimuksen kansalliset analyysit osoittavat, että tärkeitä kysymyksiä 2000-luvun tiedepolitiikassa ovat eurooppalaisen tieteen edistäminen ja globalisaatioon ja sen edellyttämiin tutkimustarpeisiin vastaaminen. Globalisaatio on muuttanut ja muuttaa edelleen eurooppalaista tiede- ja teknologiapolitiikkaa. Tässä tilanteessa eurooppalainen tiede hakee renessanssia ja tutkitut maat haluavat panostaa "maailmanluokan tieteeseen". Tämä on yhdessä monien muiden tekijöiden kanssa voimistanut tutkimusalojen priorisoimista ja vahvistanut strategisen tutkimuksen asemaa. Tutkimusjärjestelmän rakenteelliset uudistukset ovat puolestaan tähdänneet tiedepolitiikan strategisen ohjauksen ja koherenssin parantamiseen sekä tutkimusjärjestelmien toiminnan tehostamiseen. Samalla yliopistojen ja yritysten välisen yhteistyö on korostunut ja yliopistot ovat olleet laajojen rakenteellisten ja hallinnollisten uudistusten kohteena. Tutkimushenkilöstön ikääntyminen ja tutkijanuran houkuttelevuus ovat puolestaan keskeisiä eurooppalaisen tiedepolitiikan ongelmakohtia. Myös kansainvälinen liikkuvuus on korostunut ja muuttanut muotoaan. Tutkimusrahoitusta on haluttu kasvattaa ja yksityisen ja julkisen sektorin t&k-panostusten tasapainottamisen tarve on lisääntynyt. Samalla tutkimusjärjestelmiä on viety kilpailullisempaan suuntaan, ja kilpailtu ja projektiperusteinen rahoitus ovat kasvaneet. Vaikka tutkituissa maissa korostuvat erilaiset syyt konkreettisten uudistusten taustalla, tutkimusjärjestelmän toiminnan tehostaminen ja laadun parantaminen sekä kansallisen taloudellisen kilpailukyvyn nostaminen ovat olleet keskeisiä muutostarpeiden perusteluja. Tiedepolitiikka kytketäänkin aikaisempaa tiiviimmin kansalliseen taloudelliseen menestykseen ja sen edellytysten luomiseen. Useissa maissa onkin tehty laajoja tiedepoliittisia kokonaisuudistuksia. Samalla uudet taloudellisen kasvun ongelmat ovat lisänneet keskustelua kasvun ajatuksen ja innovaatiopolitiikan edellytysten uudelleen määrittelyistä.
Original languageFinnish
Place of PublicationHelsinki
PublisherOpetus- ja kulttuuriministeriö
Number of pages163
ISBN (Electronic)978-952-485-940-0
ISBN (Print)978-952-485-939-4
Publication statusPublished - 2010
MoE publication typeD4 Published development or research report or study

Publication series

NameOpetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja
PublisherOpetus- ja kulttuuriministeriö
No.2010:14
ISSN (Print)1799-0327
ISSN (Electronic)1799-0335

Keywords

  • science policy
  • research policy
  • innovation policy
  • science
  • research
  • 1990s
  • 2000s
  • Finland
  • Europe
  • international comparison
  • international trends
  • national strategy
  • globalisation

Cite this

Pelkonen, A., Teräväinen, T., Häyrinen-Alestalo, M., Waltari, S-T., & Tuominen, T. (2010). Tiedepolitiikan kansainvälisiä kehitystrendejä 2000-luvulla: Finnish Science Policy in International Comparison -hanke. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja, No. 2010:14
Pelkonen, Antti ; Teräväinen, Tuula ; Häyrinen-Alestalo, Marja ; Waltari, Suvi-Tuuli ; Tuominen, Terhi. / Tiedepolitiikan kansainvälisiä kehitystrendejä 2000-luvulla : Finnish Science Policy in International Comparison -hanke. Helsinki : Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2010. 163 p. (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja; No. 2010:14).
@book{ce34b6e40d7a406f8ee689f570c34d2e,
title = "Tiedepolitiikan kansainv{\"a}lisi{\"a} kehitystrendej{\"a} 2000-luvulla: Finnish Science Policy in International Comparison -hanke",
abstract = "Tutkimuksessa analysoidaan yhdeks{\"a}n maan tiedepolitiikassa tapahtuneita muutoksia ja linjanvetoja 1990-luvun lopulta 2000-luvulle. T{\"a}lt{\"a} pohjalta suomalainen tiedepolitiikka asetetaan kansainv{\"a}liseen vertailevaan kehykseen. Tutkimuksen kohteena olevat maat ovat Ruotsi, Tanska, Norja, Hollanti, Iso-Britannia, Ranska, Sveitsi, Irlanti ja Kanada. Ne kaikki ovat olleet aktiivisia tiedepolitiikan ja tutkimusj{\"a}rjestelm{\"a}n kehitt{\"a}ji{\"a} 2000-luvulla ja tarjoavat sen vuoksi hyvi{\"a} esimerkkej{\"a} ajankohtaisista tiedepoliittisista trendeist{\"a} Euroopassa ja Pohjoismaissa. Samalla t{\"a}smentyy globaali n{\"a}k{\"o}kulma. Maat on valittu niin, ett{\"a} ne olisivat suomalaisen tiedepolitiikan kannalta kiintoisia ja ett{\"a} tehdyt havainnot antaisivat vastauksia ajankohtaisiin suomalaisiin kysymyksiin. Kansalliset analyysit tuovat my{\"o}s esiin viimeaikaisia tiedepoliittisia strategioita ja niiden vaihtelua eri maissa. Kansainv{\"a}liset vertailut kohdistuvat tutkimuksessa nelj{\"a}{\"a}n kokonaisuuteen, jotka heijastavat 2000-luvun keskeisi{\"a} tiedepolitiikan kysymyksi{\"a}. Ensinn{\"a}kin tutkitaan eurooppalaisen tiede- ja tutkimuspolitiikan uusia tieteen edist{\"a}misen pyrkimyksi{\"a} ja kansallisia avauksia suhteessa niihin. Tutkimus tarkastelee tiedepolitiikan asemaa globaalissa ja kansallisessa teknologia- ja innovaatiopolitiikassa ja t{\"a}sment{\"a}{\"a} innovaatiopolitiikan keskeisi{\"a} ajatuksia ja tietoperusteisen talouden perusteluja. Toiseksi tutkimuksessa kiinnitet{\"a}{\"a}n huomiota tiedepolitiikan keskeisiin tavoitteisiin ja politiikkalinjauksiin tutkittavissa maissa. Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat tiedepoliittiset ongelmakohdat sek{\"a} linjaukset ja instrumentit, joilla n{\"a}ihin ongelmiin on vastattu. Kolmanneksi huomio k{\"a}{\"a}ntyy tutkimusj{\"a}rjestelm{\"a}n institutionaalisten rakenteiden muutokseen, jolloin fokus on ministeri{\"o}rakenteissa, tiedepoliittisissa neuvonantoj{\"a}rjestelmiss{\"a} sek{\"a} yliopistojen rakenteiden muutoksissa. Nelj{\"a}nneksi k{\"a}sitell{\"a}{\"a}n tutkimustoiminnan resursseja ja niiden allokointia, ts. eri maiden tutkimuspanostusten kehittymist{\"a} ja rahoitusj{\"a}rjestelmien muutoksia. Tutkimuksen kansalliset analyysit osoittavat, ett{\"a} t{\"a}rkeit{\"a} kysymyksi{\"a} 2000-luvun tiedepolitiikassa ovat eurooppalaisen tieteen edist{\"a}minen ja globalisaatioon ja sen edellytt{\"a}miin tutkimustarpeisiin vastaaminen. Globalisaatio on muuttanut ja muuttaa edelleen eurooppalaista tiede- ja teknologiapolitiikkaa. T{\"a}ss{\"a} tilanteessa eurooppalainen tiede hakee renessanssia ja tutkitut maat haluavat panostaa {"}maailmanluokan tieteeseen{"}. T{\"a}m{\"a} on yhdess{\"a} monien muiden tekij{\"o}iden kanssa voimistanut tutkimusalojen priorisoimista ja vahvistanut strategisen tutkimuksen asemaa. Tutkimusj{\"a}rjestelm{\"a}n rakenteelliset uudistukset ovat puolestaan t{\"a}hd{\"a}nneet tiedepolitiikan strategisen ohjauksen ja koherenssin parantamiseen sek{\"a} tutkimusj{\"a}rjestelmien toiminnan tehostamiseen. Samalla yliopistojen ja yritysten v{\"a}lisen yhteisty{\"o} on korostunut ja yliopistot ovat olleet laajojen rakenteellisten ja hallinnollisten uudistusten kohteena. Tutkimushenkil{\"o}st{\"o}n ik{\"a}{\"a}ntyminen ja tutkijanuran houkuttelevuus ovat puolestaan keskeisi{\"a} eurooppalaisen tiedepolitiikan ongelmakohtia. My{\"o}s kansainv{\"a}linen liikkuvuus on korostunut ja muuttanut muotoaan. Tutkimusrahoitusta on haluttu kasvattaa ja yksityisen ja julkisen sektorin t&k-panostusten tasapainottamisen tarve on lis{\"a}{\"a}ntynyt. Samalla tutkimusj{\"a}rjestelmi{\"a} on viety kilpailullisempaan suuntaan, ja kilpailtu ja projektiperusteinen rahoitus ovat kasvaneet. Vaikka tutkituissa maissa korostuvat erilaiset syyt konkreettisten uudistusten taustalla, tutkimusj{\"a}rjestelm{\"a}n toiminnan tehostaminen ja laadun parantaminen sek{\"a} kansallisen taloudellisen kilpailukyvyn nostaminen ovat olleet keskeisi{\"a} muutostarpeiden perusteluja. Tiedepolitiikka kytket{\"a}{\"a}nkin aikaisempaa tiiviimmin kansalliseen taloudelliseen menestykseen ja sen edellytysten luomiseen. Useissa maissa onkin tehty laajoja tiedepoliittisia kokonaisuudistuksia. Samalla uudet taloudellisen kasvun ongelmat ovat lis{\"a}nneet keskustelua kasvun ajatuksen ja innovaatiopolitiikan edellytysten uudelleen m{\"a}{\"a}rittelyist{\"a}.",
keywords = "science policy, research policy, innovation policy, science, research, 1990s, 2000s, Finland, Europe, international comparison, international trends, national strategy, globalisation",
author = "Antti Pelkonen and Tuula Ter{\"a}v{\"a}inen and Marja H{\"a}yrinen-Alestalo and Suvi-Tuuli Waltari and Terhi Tuominen",
year = "2010",
language = "Finnish",
isbn = "978-952-485-939-4",
series = "Opetus- ja kulttuuriministeri{\"o}n julkaisuja",
publisher = "Opetus- ja kulttuuriministeri{\"o}",
number = "2010:14",
address = "Finland",

}

Pelkonen, A, Teräväinen, T, Häyrinen-Alestalo, M, Waltari, S-T & Tuominen, T 2010, Tiedepolitiikan kansainvälisiä kehitystrendejä 2000-luvulla: Finnish Science Policy in International Comparison -hanke. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja, no. 2010:14, Opetus- ja kulttuuriministeriö, Helsinki.

Tiedepolitiikan kansainvälisiä kehitystrendejä 2000-luvulla : Finnish Science Policy in International Comparison -hanke. / Pelkonen, Antti; Teräväinen, Tuula; Häyrinen-Alestalo, Marja; Waltari, Suvi-Tuuli; Tuominen, Terhi.

Helsinki : Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2010. 163 p. (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja; No. 2010:14).

Research output: Book/ReportReportProfessional

TY - BOOK

T1 - Tiedepolitiikan kansainvälisiä kehitystrendejä 2000-luvulla

T2 - Finnish Science Policy in International Comparison -hanke

AU - Pelkonen, Antti

AU - Teräväinen, Tuula

AU - Häyrinen-Alestalo, Marja

AU - Waltari, Suvi-Tuuli

AU - Tuominen, Terhi

PY - 2010

Y1 - 2010

N2 - Tutkimuksessa analysoidaan yhdeksän maan tiedepolitiikassa tapahtuneita muutoksia ja linjanvetoja 1990-luvun lopulta 2000-luvulle. Tältä pohjalta suomalainen tiedepolitiikka asetetaan kansainväliseen vertailevaan kehykseen. Tutkimuksen kohteena olevat maat ovat Ruotsi, Tanska, Norja, Hollanti, Iso-Britannia, Ranska, Sveitsi, Irlanti ja Kanada. Ne kaikki ovat olleet aktiivisia tiedepolitiikan ja tutkimusjärjestelmän kehittäjiä 2000-luvulla ja tarjoavat sen vuoksi hyviä esimerkkejä ajankohtaisista tiedepoliittisista trendeistä Euroopassa ja Pohjoismaissa. Samalla täsmentyy globaali näkökulma. Maat on valittu niin, että ne olisivat suomalaisen tiedepolitiikan kannalta kiintoisia ja että tehdyt havainnot antaisivat vastauksia ajankohtaisiin suomalaisiin kysymyksiin. Kansalliset analyysit tuovat myös esiin viimeaikaisia tiedepoliittisia strategioita ja niiden vaihtelua eri maissa. Kansainväliset vertailut kohdistuvat tutkimuksessa neljään kokonaisuuteen, jotka heijastavat 2000-luvun keskeisiä tiedepolitiikan kysymyksiä. Ensinnäkin tutkitaan eurooppalaisen tiede- ja tutkimuspolitiikan uusia tieteen edistämisen pyrkimyksiä ja kansallisia avauksia suhteessa niihin. Tutkimus tarkastelee tiedepolitiikan asemaa globaalissa ja kansallisessa teknologia- ja innovaatiopolitiikassa ja täsmentää innovaatiopolitiikan keskeisiä ajatuksia ja tietoperusteisen talouden perusteluja. Toiseksi tutkimuksessa kiinnitetään huomiota tiedepolitiikan keskeisiin tavoitteisiin ja politiikkalinjauksiin tutkittavissa maissa. Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat tiedepoliittiset ongelmakohdat sekä linjaukset ja instrumentit, joilla näihin ongelmiin on vastattu. Kolmanneksi huomio kääntyy tutkimusjärjestelmän institutionaalisten rakenteiden muutokseen, jolloin fokus on ministeriörakenteissa, tiedepoliittisissa neuvonantojärjestelmissä sekä yliopistojen rakenteiden muutoksissa. Neljänneksi käsitellään tutkimustoiminnan resursseja ja niiden allokointia, ts. eri maiden tutkimuspanostusten kehittymistä ja rahoitusjärjestelmien muutoksia. Tutkimuksen kansalliset analyysit osoittavat, että tärkeitä kysymyksiä 2000-luvun tiedepolitiikassa ovat eurooppalaisen tieteen edistäminen ja globalisaatioon ja sen edellyttämiin tutkimustarpeisiin vastaaminen. Globalisaatio on muuttanut ja muuttaa edelleen eurooppalaista tiede- ja teknologiapolitiikkaa. Tässä tilanteessa eurooppalainen tiede hakee renessanssia ja tutkitut maat haluavat panostaa "maailmanluokan tieteeseen". Tämä on yhdessä monien muiden tekijöiden kanssa voimistanut tutkimusalojen priorisoimista ja vahvistanut strategisen tutkimuksen asemaa. Tutkimusjärjestelmän rakenteelliset uudistukset ovat puolestaan tähdänneet tiedepolitiikan strategisen ohjauksen ja koherenssin parantamiseen sekä tutkimusjärjestelmien toiminnan tehostamiseen. Samalla yliopistojen ja yritysten välisen yhteistyö on korostunut ja yliopistot ovat olleet laajojen rakenteellisten ja hallinnollisten uudistusten kohteena. Tutkimushenkilöstön ikääntyminen ja tutkijanuran houkuttelevuus ovat puolestaan keskeisiä eurooppalaisen tiedepolitiikan ongelmakohtia. Myös kansainvälinen liikkuvuus on korostunut ja muuttanut muotoaan. Tutkimusrahoitusta on haluttu kasvattaa ja yksityisen ja julkisen sektorin t&k-panostusten tasapainottamisen tarve on lisääntynyt. Samalla tutkimusjärjestelmiä on viety kilpailullisempaan suuntaan, ja kilpailtu ja projektiperusteinen rahoitus ovat kasvaneet. Vaikka tutkituissa maissa korostuvat erilaiset syyt konkreettisten uudistusten taustalla, tutkimusjärjestelmän toiminnan tehostaminen ja laadun parantaminen sekä kansallisen taloudellisen kilpailukyvyn nostaminen ovat olleet keskeisiä muutostarpeiden perusteluja. Tiedepolitiikka kytketäänkin aikaisempaa tiiviimmin kansalliseen taloudelliseen menestykseen ja sen edellytysten luomiseen. Useissa maissa onkin tehty laajoja tiedepoliittisia kokonaisuudistuksia. Samalla uudet taloudellisen kasvun ongelmat ovat lisänneet keskustelua kasvun ajatuksen ja innovaatiopolitiikan edellytysten uudelleen määrittelyistä.

AB - Tutkimuksessa analysoidaan yhdeksän maan tiedepolitiikassa tapahtuneita muutoksia ja linjanvetoja 1990-luvun lopulta 2000-luvulle. Tältä pohjalta suomalainen tiedepolitiikka asetetaan kansainväliseen vertailevaan kehykseen. Tutkimuksen kohteena olevat maat ovat Ruotsi, Tanska, Norja, Hollanti, Iso-Britannia, Ranska, Sveitsi, Irlanti ja Kanada. Ne kaikki ovat olleet aktiivisia tiedepolitiikan ja tutkimusjärjestelmän kehittäjiä 2000-luvulla ja tarjoavat sen vuoksi hyviä esimerkkejä ajankohtaisista tiedepoliittisista trendeistä Euroopassa ja Pohjoismaissa. Samalla täsmentyy globaali näkökulma. Maat on valittu niin, että ne olisivat suomalaisen tiedepolitiikan kannalta kiintoisia ja että tehdyt havainnot antaisivat vastauksia ajankohtaisiin suomalaisiin kysymyksiin. Kansalliset analyysit tuovat myös esiin viimeaikaisia tiedepoliittisia strategioita ja niiden vaihtelua eri maissa. Kansainväliset vertailut kohdistuvat tutkimuksessa neljään kokonaisuuteen, jotka heijastavat 2000-luvun keskeisiä tiedepolitiikan kysymyksiä. Ensinnäkin tutkitaan eurooppalaisen tiede- ja tutkimuspolitiikan uusia tieteen edistämisen pyrkimyksiä ja kansallisia avauksia suhteessa niihin. Tutkimus tarkastelee tiedepolitiikan asemaa globaalissa ja kansallisessa teknologia- ja innovaatiopolitiikassa ja täsmentää innovaatiopolitiikan keskeisiä ajatuksia ja tietoperusteisen talouden perusteluja. Toiseksi tutkimuksessa kiinnitetään huomiota tiedepolitiikan keskeisiin tavoitteisiin ja politiikkalinjauksiin tutkittavissa maissa. Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat tiedepoliittiset ongelmakohdat sekä linjaukset ja instrumentit, joilla näihin ongelmiin on vastattu. Kolmanneksi huomio kääntyy tutkimusjärjestelmän institutionaalisten rakenteiden muutokseen, jolloin fokus on ministeriörakenteissa, tiedepoliittisissa neuvonantojärjestelmissä sekä yliopistojen rakenteiden muutoksissa. Neljänneksi käsitellään tutkimustoiminnan resursseja ja niiden allokointia, ts. eri maiden tutkimuspanostusten kehittymistä ja rahoitusjärjestelmien muutoksia. Tutkimuksen kansalliset analyysit osoittavat, että tärkeitä kysymyksiä 2000-luvun tiedepolitiikassa ovat eurooppalaisen tieteen edistäminen ja globalisaatioon ja sen edellyttämiin tutkimustarpeisiin vastaaminen. Globalisaatio on muuttanut ja muuttaa edelleen eurooppalaista tiede- ja teknologiapolitiikkaa. Tässä tilanteessa eurooppalainen tiede hakee renessanssia ja tutkitut maat haluavat panostaa "maailmanluokan tieteeseen". Tämä on yhdessä monien muiden tekijöiden kanssa voimistanut tutkimusalojen priorisoimista ja vahvistanut strategisen tutkimuksen asemaa. Tutkimusjärjestelmän rakenteelliset uudistukset ovat puolestaan tähdänneet tiedepolitiikan strategisen ohjauksen ja koherenssin parantamiseen sekä tutkimusjärjestelmien toiminnan tehostamiseen. Samalla yliopistojen ja yritysten välisen yhteistyö on korostunut ja yliopistot ovat olleet laajojen rakenteellisten ja hallinnollisten uudistusten kohteena. Tutkimushenkilöstön ikääntyminen ja tutkijanuran houkuttelevuus ovat puolestaan keskeisiä eurooppalaisen tiedepolitiikan ongelmakohtia. Myös kansainvälinen liikkuvuus on korostunut ja muuttanut muotoaan. Tutkimusrahoitusta on haluttu kasvattaa ja yksityisen ja julkisen sektorin t&k-panostusten tasapainottamisen tarve on lisääntynyt. Samalla tutkimusjärjestelmiä on viety kilpailullisempaan suuntaan, ja kilpailtu ja projektiperusteinen rahoitus ovat kasvaneet. Vaikka tutkituissa maissa korostuvat erilaiset syyt konkreettisten uudistusten taustalla, tutkimusjärjestelmän toiminnan tehostaminen ja laadun parantaminen sekä kansallisen taloudellisen kilpailukyvyn nostaminen ovat olleet keskeisiä muutostarpeiden perusteluja. Tiedepolitiikka kytketäänkin aikaisempaa tiiviimmin kansalliseen taloudelliseen menestykseen ja sen edellytysten luomiseen. Useissa maissa onkin tehty laajoja tiedepoliittisia kokonaisuudistuksia. Samalla uudet taloudellisen kasvun ongelmat ovat lisänneet keskustelua kasvun ajatuksen ja innovaatiopolitiikan edellytysten uudelleen määrittelyistä.

KW - science policy

KW - research policy

KW - innovation policy

KW - science

KW - research

KW - 1990s

KW - 2000s

KW - Finland

KW - Europe

KW - international comparison

KW - international trends

KW - national strategy

KW - globalisation

M3 - Report

SN - 978-952-485-939-4

T3 - Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja

BT - Tiedepolitiikan kansainvälisiä kehitystrendejä 2000-luvulla

PB - Opetus- ja kulttuuriministeriö

CY - Helsinki

ER -

Pelkonen A, Teräväinen T, Häyrinen-Alestalo M, Waltari S-T, Tuominen T. Tiedepolitiikan kansainvälisiä kehitystrendejä 2000-luvulla: Finnish Science Policy in International Comparison -hanke. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2010. 163 p. (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja; No. 2010:14).