Abstract
Tässä raportissa esitetään yleiskatsaus kvartäärijääkaudesta ja sen mahdollisista seuraamuksista ydinjätteen loppusijoituksen kannalta. Esitetään katsaus menneistä ilmastovaihteluista perustuen seuraavien geologisten havaintoaineistojen lyhyeen tarkasteluun: jäätiköihin liittyvä geomorfologia, lössikerrostumat, syvän meren karbonaattisedimentit, jäätikkökairaukset ja mantereelliset kalsiittisaostumat. Vaikkakin nykyinen suuri jääkausiaika on kestänyt yli kaksi miljoonaa vuotta, näyttää noin 100 000 vuoden jääkausisyklisyys alkaneen vasta noin 600 – 700 tuhatta vuotta sitten.
Nykytietämyksen mukaan Etelä-Suomen alue on ollut Veiksel-jäätiköitymisen aikana suuren osan ajasta jäästä vapaana. Kuitenkin olosuhteet ovat saattaneet olla hyvin kylmät, periglasiaaliset, mannerjäätikön tällöin peittäessä Köli-vuoriston ja laajoja alueita Keski-Fennoskandiasta. Viimeisin jääkausimaksimi kesti lyhyemmän ajan kuin aikaisemmin on arvioitu. Periglasiaaliympäristölle luonteenomaista on syvälle, jopa loppusijoitussyvyyksiin ulottuva ikirouta. Ikiroudan etenemisestä tehdyt laskelmat viittaavat siihen, että ikiroutarintama voi edetä noin 500 metrin syvyyteen alle 10 000 vuodessa.
Mannerjäätikön alla maankuori painuu palautuakseen taas jäätikön vetäytyessä. Maankuoren pystyliikunnon ollessa voimakkaimmillaan, jotkut kallion ruhjevyöhykkeet saattavat aktivoitua ja niissä voi tapahtua kallion liikuntoja. Jäätiköiden kasvaessa meren pinta alenee huomattavasti jäätiköitymisen maksimivaiheessa muuttaen hydrogeologisia olosuhteita jäättömillä alueilla.
Globaali jäätiköiden määrän kasvu näkyy stabiilien happi- ja vetyisotooppien suhteissa. Isotooppisignaalien samoin kuin joidenkin muiden hydrogeokemiallisten tulkintamenetelmien perusteella on nykyisistä pohjavesistä tunnistettu merkkejä aikaisemmista jäätiköitymisvaiheista.
Nykytietämyksen mukaan Etelä-Suomen alue on ollut Veiksel-jäätiköitymisen aikana suuren osan ajasta jäästä vapaana. Kuitenkin olosuhteet ovat saattaneet olla hyvin kylmät, periglasiaaliset, mannerjäätikön tällöin peittäessä Köli-vuoriston ja laajoja alueita Keski-Fennoskandiasta. Viimeisin jääkausimaksimi kesti lyhyemmän ajan kuin aikaisemmin on arvioitu. Periglasiaaliympäristölle luonteenomaista on syvälle, jopa loppusijoitussyvyyksiin ulottuva ikirouta. Ikiroudan etenemisestä tehdyt laskelmat viittaavat siihen, että ikiroutarintama voi edetä noin 500 metrin syvyyteen alle 10 000 vuodessa.
Mannerjäätikön alla maankuori painuu palautuakseen taas jäätikön vetäytyessä. Maankuoren pystyliikunnon ollessa voimakkaimmillaan, jotkut kallion ruhjevyöhykkeet saattavat aktivoitua ja niissä voi tapahtua kallion liikuntoja. Jäätiköiden kasvaessa meren pinta alenee huomattavasti jäätiköitymisen maksimivaiheessa muuttaen hydrogeologisia olosuhteita jäättömillä alueilla.
Globaali jäätiköiden määrän kasvu näkyy stabiilien happi- ja vetyisotooppien suhteissa. Isotooppisignaalien samoin kuin joidenkin muiden hydrogeokemiallisten tulkintamenetelmien perusteella on nykyisistä pohjavesistä tunnistettu merkkejä aikaisemmista jäätiköitymisvaiheista.
| Translated title of the contribution | Ice ages and nuclear waste disposal |
|---|---|
| Original language | Finnish |
| Place of Publication | Espoo |
| Publisher | Geological Survey of Finland |
| Number of pages | 45 |
| ISBN (Print) | 951-690-824-1 |
| Publication status | Published - 2002 |
| MoE publication type | D4 Published development or research report or study |
Publication series
| Series | Tiedonanto YST |
|---|---|
| Number | 110 |
| ISSN | 0783-3555 |