Jätevesiviemärin hajuhaittojen vähentäminen

Vuonna 1998 aloitettiin "Menettelytapa ja ohjeet jätevesiviemärin hajuhaittojen vähentämiseksi" -projekti, joka päättyi syksyllä 2000. Projekti kuului Tekesin Vesihuolto 2001 -teknologiaohjelmaan ja sen päätoteuttajana toimi VTT Kemiantekniikka yhdessä lukuisten kuntien ja yritysten kanssa. Hankkeessa selvitettiin viemärihajun syntymekanismeja sekä tutkittiin kenttäkokeiden avulla eri keinoja, joilla hajuhaittaa voidaan poistaa. Tutkittuihin kohteisiin pyrittiin kenttäkokeiden avulla löytämään sekä investointi- että käyttökustannuksiltaan edullisin keino vaikuttaa hajuhaittaan. Viemärin haju aiheutuu anaerobisissa olosuhteissa tapahtuvasta mikrobiologisesta toiminnasta. Haitallisin hajua aiheuttava aine on rikkivety, H2S, jota muodostuu hapettomissa olosuhteissa sulfaatista. Hajuhaitat kannattaa pyrkiä ehkäisemään jo viemäriverkoston suunnitteluvaiheessa kiinnittämällä huomio mm. seuraaviin seikkoihin: * paineviemärien pituus (mahdollisimman lyhyt) * paineviemärien mitoitus (riittävä virtausnopeus) * pumppaamojen optimaalinen sijoitus * lietteen laskeutumisen estäminen pumppaamoissa * mahdollisimman tasainen pumppaus. Jos ennakoivista toimenpiteistä huolimatta hajua esiintyy, voidaan hajua aiheuttavien komponenttien pitoisuus mitata kaasuanalysaattoreilla tai vaihtoehtoisesti määrittää aistinvaraisesti näytteen hajupitoisuus. Näin voidaan selvittää hajuhaitan syyt ja valita sen vähentämiseen parhaiten soveltuva menetelmä, kuten esimerkiksi * pumppaamoilman käsittely * pumppaamoiden tai paineviemärien tekniset ratkaisut * jäteveden kemiallinen tai fysikaalinen käsittely. Yksiselitteistä, kaikkiin kohteisiin soveltuvaa tapaa pienentää hajuhaittaa ei voida antaa, vaan kulloinkin käytettävä menetelmä on valittava tapauskohtaisesti. Raportissa kuvataan keinoja, joilla hajun syntymistä voidaan estää oikealla siirtoviemärien suunnittelulla ja joilla mahdolliseen hajuhaittaan voidaan vaikuttaa jäteveden tai pumppaamoilman käsittelyllä.